Pyhäkankaan karsikkometsä pyhäaamuna

Pyhäinpäivän viikonlopun pyhäaamuna heräsimme Saarijärven hienoissa maisemissa Häkkilässä Koskelan tilalla. Edessä oli Halloween Hiken jälkeen taas kiva ulkoilupäivä ja arvoimme vain, mistä aloittaa – valinnanvaraa kun oli! Ennen Pyhä-Häkin kansallispuistoa päätimmekin suunnata kulttuurihistorian pariin. Pyhäkankaan karsikkometsä kutsui päivän aluksi.

Pyhäkankaan karsikkometsä oli ollut itselläni mielessä jo pitkään ja kerran oli sitä käynyt etsiskelemässäkin, mutta liian hatarin paikkatiedoin. Nyt sen sijainti löytyi helposti Retkipaikan jutun kautta ja ihan lähitienoolta, Häkkiläntien varresta.

Karsikkopuut ja Pyhäkangas

No mikä sitten on karsikko? Karsikko viittaa ensinnäkin siihen, että puusta karsitaan oksia. Karsikko-sanaa käytetään sekä yksittäisistä karsikkopuista että karsikkopuiden muodostamasta metsästä (lähde: Taivaannaula).

Pyhäkankaan karsikkometsä (tai lyhyemmin karsikko) on vanhaa perua. Tänne on johtanut kirkko- ja kievaritie jo 1600-1700-luvuilla ja karsikkoalue on saanut alkunsa tiettävästi 1630-luvulla. Kirkko pakotti seurakuntalaiset kuljettamaan vainajansa kotikonnuilta haudattavaksi kristillisille hautausmaille ja kuljetusmatkat olivat pitkiä.

Liimattalan, Pyyrinlahden ja Laajarannan sekä Riihilahden kyläläisten vainajat kuljetettiin Saarijärven kirkkomaalle haudattavaksi Pyhäkankaan kautta, missä sekä lepuutettiin hevosia että perustettiin vainajalle oma karsikkopuu. Karsikkopuusta karsittiin kuivat oksat ja sen rungosta otettiin irti kuorta, jotta saatiin aikaan taulumainen pilkka. Tähän pilkkaan kaiverrettiin esimerkiksi vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi, mutta perinne on vaihdellut. Karsikkopuita on käytetty myös uhripuina.

Tätä samaa vanhaa kirkko- tai ruumistieksi kutsuttua reittiä seurasimme mekin noustessamme Pyhäkankaan karsikkopuita ihmettelemään. Mitenkähän helppo karsikkopuut olisi tunnistaa?

Sitten muistin Patvinsuon kansallispuistossa kohtaamani karsikkopuun ja älysin pysähtyä katsomaan tarkemmin petäjiä kirkkotien vieressä. Tuossahan on selvästi ihmisen tekosia eli männyn kylkeen tehty pilkka. Kun siirryin lähemmäs, erotin jo tarkempaa työtä eli puuhun oli kaiverrettu jotain. Siis karsikkopuu.

Kun nousimme vanhaa ruumistietä ylemmäs, aloimme erottaa tien vierestä yhä useampia karsikkopuita kaiverruksineen.

Kaiverrusten tutkiminen oli kiehtovaa. Osa numeroista ja muista merkinnöistä ei täysin erottunut kaarnan alta.

Tuntui, että kävelimme näin pyhäpäivänä hyvinkin pyhällä tiellä, pyhällä kankaalla.

Myös tämän kelon kyljestä erottui vuosilukuja, tosin vaikealukuisina.

Voi teitä komeat petäjät, mitä kaikkea te olettekaan nähneet!

Pyhäkankaan karsikkometsä tuntui yhä sattuvammalta paikalta käyskennellä pyhäinpäivän viikonloppuna. Kiehtovalta.

Kaikella on aikansa. Myös karsikkometsän petäjillä.

Onneksi Pyhäkankaan karsikkometsä on suojeltu jo niinkin varhain kuin 1904, jolloin metsänhoitaja Karl Brander ehdotti alueen rauhoittamista. Pyhäkankaan karsikko on tiettävästi Suomen parhaiten säilyneitä kuolleiden karsikoita. Luonnonsuojelualuetta hallinnoi Metsähallitus.

Täältä oli hyvä jatkaa Pyhä-Häkin kansallispuiston poluille.

Mistä Pyhäkankaan karsikkometsä löytyy?

• Pyhäkankaan karsikko sijaitsee Äänekosken ja Saarijärven rajamaastossa, tien 6501 lähituntumassa. Retkikartasta paikka löytyy haulla ”Pyhänkangas” ja myös Google Maps löytää paikan haulla ”Pyhäkankaan karsikko”. Nelostien suunnasta tultaessa kääntyy juuri ennen karsikkoa pikkutie hiekkakuopalle, jonka varteen voi toviksi pysäköidä. Tämän pikkutien varresta pääsee polulle, joka on sitä vanhaa kirkkotietä ja nousee suoraan karsikkoon.
• Pyhäkankaan karsikko kartalla

Lähteitä ja lisätietoa karsikoista

• Pyhäkankaan karsikko ja Konginkankaan seurakunnan vaiheita
• Karsikko – vainajien puu (Taivaannaula.org)