Jalkaisin

Kun auratut väylät ovat onnettoman liukkaita ja edellyttäisivät jäänastoja kenkiin, jalka hakeutuu mieluummin lumelle. Pidettyäni Teeleidissä tuumaustaon päivän kävelyreitistä vaihdoin lennossa suunnitelmani kiertää Jyväsjärvi rantaraittia pitkin ja päätin tassutella Kangasvuoren luontopolulle. Olin luottavainen, että metsäreitin lumella ei olisi liukasta. Ja kun olin selvinnyt Jyväskylän keskustasta enemmän tai vähemmän superliukkaita väyliä pitkin Kangasvuoreen saakka, oli huojentavaa nousta Vuorilammelle pitkin lumipolkuja, joilla kenkä piti. Muistin että Kangasvuoren luontopolku alkaa Huhtasuon koulun läheltä, mutta ihan sama - voihan reitin kiertämisen aloittaa mistä kohdasta vain. Vaikka Huhtakarpalo -laavulta. Vuorilammen rannalla sijaitsevan komea laavu (valmistunut 2014) on kuuleman mukaan ollut kovalla käytöllä. Hyvinvointia Huhtasuolle -hankkeen ja vapaaehtoisten aikaansaama retkikohde ja kohtauspaikka on aivan huippu, joten ei ollut ihme, että nuotiopaikalta nousi

Höttölumen, talviauringon ja noin parinkymmenen asteen pakkasen päivä. Olin aamulla keksinyt, että yksi Jyväskylän luontopoluista oli vielä tutustumatta, joten printtasin taskuun Aittovuoren luontopolun kartan ja kävin matkaan. Kävelytiet ja jalkakäytävät olivat uneliaan hiljaisia eikä edes tuuli pöllytellyt koiranputkille asettuneita hiutalekasoja, kun ohitin Kankaan alueen. Aholaidan ja Kivistön jälkeen tuli aika katsoa, mistä kohdasta nousisin ylärinteeseen, yhyttämään luontopolun reitin. Valitsin Kärpänkujan, joka nousi mukavasti ylämäkeen Halssilan kirkon vieritse ja sain esimakua siitä, millaisessa rinnemaastossa autotta liikkuvat saavat jumpata Halssilanmäkeen noustessaan. Lämmin siinä tuli, kun astelin edelleen ylöspäin Aittovuorentien tuntumaan, luontopolun reitin varteen. Luontopolun keltaiset maalimerkit erottuivat helposti Aittovuorentieltä alas mutkittelevan kevyen liikenteen väylän vierestä, polun varren puista. Juu, kävelin ensin mäkeä ylös, että saisin sitten

Harmaansävyinen sunnuntai, tammikuun alku. Häähninmäen seudulle oli luvassa peräti opastettu retki, mutta liukkaan ja lumisen kelin tähden saavuin paikalle niin myöhään, että retki oli jo alkanut. Päätin koettaa onneani ja lähteä kokeilemaan, löytäisinkö retkiporukan maastosta, vaikka reitistä ei ollut mitään tietoa. Kävelin ensin valkokuorrutettua kangasmetsää pitkin Häähnintuvalle. Onneksi maassa oli sen verran lunta, että oli mahdollista ainakin yrittää seurata jalanjälkiä! Häähnintuvalla katselin tarkkaan polunpohjia - niitä lähtee useampaan suuntaan - ja tutkin, mihin suuntaan menevälle uralle oli piirtynyt eniten kengänkuvia. Sellainen ura löytyi. Ja yhdet koirantassunjäljet. Siis sinne! Seurasin Häähnintuvalta pohjoiseen päin kulkevaa polkua jalanjälkineen, ihastellen valkovihreänharmaata maastoa. Näin että jalanjäljet olivat käväisseet komean ison männyn juurella, mutta jätin itse tervehtimättä jättipuuta (olemme tavanneet aiemmin) ja jatkoin matkaa suoraan eteenpäin,

Tammikuun ensi päivinä, ennen kuin isompi määrä lumihiutaleita ennätti peittämään maan ja pakkanen alkoi kipristellä poskia enemmänkin, suuntasin kulkuni Petäjävedelle. Noin 3,5 km pitkä  Tampinkierros löytyy Petäjäveden lounaiskolkasta, Keuruun ja Jämsän rajamaaston tuntumasta. Kukkaron kylän kohdalla piti olla tarkkana, että huomasin Tampinkierrokselle ohjaavan viitan, mutta luontopolku löytyi sitten helposti ajo-ohjeiden ansiosta. Aurinko kajasti kutsuvasti Teerijärvensuon takaa, mutta sekä siitä että kiertosuuntasuosituksesta (myötäpäivään) huolimatta käännyin lähtöpaikalta seuraamaan keltaisia maalimerkkejä oikealle. Vastapäivänkiiski. Teerijärvensuo on Petäjäveden seurakunnan omistama, rauhoitettu luonnonsuojelualue, jolla kulkijan toivotaan noudattavan vanhaa sanontaa Älä melskaa, älä pauhaa, älä riko luonnon rauhaa . Rauhallinen lenkki siis edessä! Kohmeinen suomaisema, kiva pakkanen ja hiljaisuus, jonka rikkoi vain yksittäisen linnun ääntely. Ehkä joku tiain