Siirry pääsisältöön

Graffitiretkellä 2, Jyväskylä


Koska Jokipuiston joulugraffitit eivät onnistuneet paikantumaan joulupäivänä, otin joulunpyhien kunniaksi perään uuden yrityksen. Tourujoen suistossa Jyväsjärven päässä ei ollut tunneleita, joten ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin löytää graffitit näiltä main. Edellisellä retkellä olin katsonut Heikinkadun sillalta alas tunnelin suuntaan ja näytti siltä, että siellä ei tärppäisi. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi tarkistamassa tällä kertaa tilanteen ihan tunnelilta, johon sisäänpääsy oli todellakin blokattu. Lisäksi erillinen kyltti kertoi, että läpikulku Tourulan Kivääritehtaalle oli tältä väliltä ihan vaneriseinällä suljettu, Heikinkadun varteen kun on nousemassa uusi kerrostalo.

Tuota voi jo sanoa esteeksi.
En kuitenkaan antanut periksi. Ehkä alueen pääsisi kuitenkin katsastamaan. Kävelin kohti Tourujoen ylittävää kävelysiltaa, ohi Jukka Hakasen muuntamokoppia peittävän hienon työn, joka on ilahduttanut katukuvaa jo kuukausia.
Kävelysillan jälkeen käännyin välittömästi oikealle Tourujoen vartta seuraavalle polulle, joka johdatti minut sillan alitse. Tätä polkua ei pääse kovin pitkälle joen vartta, mutta täältä voi nousta ylös sille kävelytien pätkälle, jolle ei muuten pääsekään rakennustyömaan takia. Eipä vaan tullut hoksattua tätä edellisellä retkellä.
Hmm. Tätä jäätyneen lätäkön muotokieltä voisi hyvinkin käyttää graffiteissa.
Nousin ylös polkua kävelytielle ja alkoi heti näyttää siltä, että tällä kertaa joulugraffitit löytyvät. Yksi Äkäinen jyrsijä paistatteli sähkönjakokaapin kyljessä ja sen vasemman silmän yläpuolella oli myös toisenlainen graffiti, sticker eli tarra: krokotiili, vastaparinaan krokotiilin kallo. Hui.
Astuin ensimmäiseen moottoritien alittavaan alikulkutunneliin. Löytyiväthän ne! Tunneli oli täpösen täynnä useita erilaisia graffiteja. Täällä oli varmasti ollut hyvin rauhallista työskennellä, koska ohikulkijoista ei ole voinut olla haittaa alueella, jolle pääsy on estetty kävely/pyörätietä pitkin! Riemukseni seiniltä löytyi lukuisia äkäisiä jyrsijöitä.
Mutta joulugraffitejahan täällä piti olla. Astuin hieman eteenpäin ja sieltä tonttu jo kurkisti. Lahjasäkin lähettäjänä SBF, tällä kertaa selityksenä Sender: Best Friends. Vieressä oli hieno legotägi EMS.
Joulugraffitien tähtiä olivat kuitenkin nämä hemmot. We might be ugly / but we have the gifts! Etteivät vain olisi nuuttipukkeja.
Siirryin seuraavaan tunneliin. South Parkista tuttu Mr Hankey (The Xmas Poo) oli vallannut toisen puolen tunnelin sisäänkäynnistä ja seinä jatkui revontulien, lumihiutaleiden ja isojen tägien täplittämänä talvimaisemana.
Vastapäisellä seinällä virnistelivät muun muassa nämä veijarit, joiden serkkuja voi tavata myös esimerkiksi Vesangantien ja Laajavuorentien risteyksen muuntamokopin seinissä. Street dreams are made of this... Ei ihan Eurythmics, mutta melkein.  Tältä tunnelilta ei enää päässyt jatkamaan matkaa eteenpäin, kuten opaste oli kertonutkin, joten palasin samaa joenrantapolkua takaisin avoimille väylille.
Oli aika lähteä kävelemään Tourujoelta kohti kotia ja ikuistin vielä yhden äkäisten jyrsijöiden serkun Matarankadun ja Kinakujan risteyksestä. Tämä lempeä virnistelijä on ollut paikallaan jo pitkään.
Päätin kuitenkin tehdä vielä pienen mutkan paluumatkalla ja kulkea Kankaan alueen graffitien kautta. Ailakinkatua astellessani huomasin, että entisen tehdasalueen viereinen metsikkö oli jo osin pistetty matalaksi rakennustyömaan tieltä ja alueen viimeistä omakotitaloa oltiin kauhomassa kumoon. Tajusin, että lähellä ollut matala, kaunis vanha puutalo oli sekin jo kadonnut piharakennuksineen.
Kiersin omakotitalorahjuksen toiselle puolelle, missä aita sulki pääsyn lähemmäs purkutyömaata, ymmärrettävistä syistä. Ei olisi ollut kiva saada omakotitaloa niskaansa, kun kauha heilahtaa. Graffititaiteilijat olivat käyneet jättämässä talolle jäähyväiset spraypulloineen ja erotin joten kuten, että ulkoseinässä oli ainakin kaksi hahmoa, joista toinen oli tietenkin äkäinen jyrsijä, toinen muistutti edellisellä graffitiretkellä näkemääni hautajaiskommentin esittänyttä otusta. Nämä työt jäivät hetken taiteeksi.
Aidan toisella puolella olevat muraalit olivat onnellisemmassa asemassa, sillä nämä entisen paperitehtaan rakennukset olivat vielä paikallaan. Rakennuskompleksi oli tosin ennättänyt jo lyhentyä Jyväskylän keskustan puoleisesta päästä ja sen myötä seinän alaosassa olleet graffitit olivat kadonneet iäksi.
Kävelin aidan toiseen päähän Vapaaherrantien suuntaan ja astuin portista sisälle vilkaisemaan vielä Kankaan graffitiseiniä lähempää. Olin käynyt ne tutkimassa jo aiemminkin, mutta teki mieli tarkistaa, huomaisinko, onko sekaan tullut uusia. Crossfitin puoleisella seinällä mietin, olikohan tämä SBF-työ ollut paikallaan kuinka pitkään. Tämä taisi aiemmin olla harjoitteluseinä, joka oli saanut ylleen taidokkaampaa työtä.
Ilokseni huomasin, että portista pääsisi oikaisemaan Kankaan alueen vanhemmalle puolelle ja Tourujoen äärelle. Juuri ennen aitaa pysähdyin tarkastelemaan todella upeasti maalattua muotokuvaa - henkilöä, joka koostuu monesta palasesta. Kenen silmät? Kenen suu? Kenen ajatukset? Tätä kannattaa tutkia ihan kunnolla, kun sattuu seinän ääreen, sillä yksityiskohtia riittää. Yksinkertaisesti tosi hieno.

Turhaan Oi / turhaanko / hetkehen tartun / Ma kiinni?

Aidan toisella puolella graffitiseinä jatkui yhtä huimana kuin ennenkin. Jotain pientä uutta seinälle oli kenties ilmestynyt, mutta pääpiirteissään graffitit ovat ennallaan. Olen vieläkin niin iloinen siitä, että seinä annettiin tähän käyttöön!
Tourulassa graffiteja siis riittää. Kävin vielä tarkistamassa, onko punatiilisen vanhan muuntajarakennuksen äkäinen jyrsijä vielä paikallaan ovessa - siellähän se. Voi kuitenkin olla, että tuo nököhammas katoaa ovista aikanaan. Korkeat aidat ovat todennäköisesti ilmestyneet paikalle siksikin, että lisää auktorisoimattomia maalauksia ei ilmestyisi tiiliseinään, mutta pidän tuosta punanaamasta silti. Jos sillä vielä olisi tonttulakki, kävisi otus joulujyrsijästä.

Tehtävä suoritettu, joulugraffitit lopulta bongattu ja hienoiksi havaittu! Tulipa samalla ratkaistua, "Jokipuiston" arvoitus eli missä se sijaitsee. Tourujoen vieressä, moottoritiesiltojen kupeessa...

Kommentit

  1. Löysit ne! Hienoa! Tämä olikin aikamoinen infopaketti, joka täytyy pitää mielessä seuraavan kerran Jyväskylässä käydessä :)

    Niin se puisto? Oliko se puisto?

    Hyviä polkuja vuodelle 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ihan puistoksi tuota joulugraffitien paikkaa väittäisi. Se on sillä tavalla moottoritien ramppien alla, että paremminkin edeltää Tourujokea ympäröivää puistomaista aluetta.

      Ajattelin tuolla kulkiessani, että "Jokipuisto" lienee ollut juttua varten keksitty nimitys, koska ennen en sitä ollut kuullut. Tourujoki ympäristöineen kuuluu työn alla olevaan ns. Kehä Vihreään - Jyväskylän "keskuspuistoon", joten on tietty mahdollista että alue vielä jonain päivänä muuttuu Jokipuistoksi.

      Iloista vuotta 2016 sinulle!

      Poista
  2. Moi! Vallankin tuo viimeinen lämmittää mieltä.... jotenkin se on niiin kohdallaan.
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele, että viimeinen jyrsijä on äkäinen, jäihän se aidan taakse!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. harmi että tämä galleria ei ole päivittynyt enää aikoihin! havaintoja SBF-töistä on tullut lisää yhä kauempaakin.

      Poista
  4. http://jkltrash.blogspot.fi/search?updated-max=2016-06-26T22:39:00%2B03:00&max-results=7&start=2&by-date=false

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kuvaan sitä mitä vastaan tulee & mikä itsestäni on jollain lailla mielenkiintoista.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la