Jalkaisin

Tammisaari herätti minut pilviseen päivään. Niin pilviseen, että oli pakko tarkistaa säätiedotus ihan kellonaikoja myöten. Koko päivän kestävä vesisade alkaisi viimeistään klo 11… Siispä oli suoriuduttava matkaan pian. Tunnelmaa Tammisaaren joulumarkkinoilla 8.12. 2018 Edessä oli kuitenkin yksi paha hidaste. Joulumarkkinat. Itse joulupukki oli tavattavissa Tammisaaren markkinoilla. Siispä en malttanut lähteä rivakasti tieheni, kävelemään edes osaa päivästä ilman vesipisaraseuraa. Olihan markkinat katsastettava. Kojuja oli Tammisaaren Raatihuoneentorilla niin paljon, että myyjiä riitti laajemmallekin alueelle. Olisin mieluusti ostanut matkaan saaristolaisleipää, tuoreita suppilovahveroita ja muita herkkuja, mutta urheasti jätin hankkimatta lisäpainoa reppuun. Tein pienen kävelykierroksen lähikaduilla, ihastelin viehättäviä taloja sekä kauniisti somistettuja itsenäisyyspäivä- ja jouluikkunoita, minkä jälkeen menin vielä Ektamuseolle . En ollut kertaakaan onnistunut käymään Tammisaaressa ...

Luolaretki? Etelä-Konneveden kansallispuistosta löytyy myös luolia, mutta niihin ei onnistu kyllä törmäämään vahingossa. Täytyy olla tietoa, mistä niitä löytyy ja pikkuisen myös taitoa, jos haluaa käväistä ihan luolan sisällä. Asiantuntijan opastuksella luolaretki onnistuu sekä helpommin että turvallisemmin. Seudun potentiaalisia luolamaastoja ahkerasti könyävä, Konnevedellä luolamiehenäkin nykyään tunnettu Mikko Lemmetti sai houkuteltua minut mukaan retkelle, jolla oli tarkoitus käydä kurkkaamassa muutamaan luolaan Vuori-Kalajan maastossa. Tai no, itse asiassa lupasin lähteä kuskiksi valokuvaajalle. En luvannut käydä itse yhdessäkään luolassa, sillä olen enemmän avarien maisemien ystävä; ylen ahtaat paikat eivät omaa päätäni viehätä. Päiväretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon uljaisiin maisemiin on kuitenkin aina erinomainen ajatus. Kokoonnuimme Mikon koolle kutsumalla porukalla Vuori-Kalajan parkkipaikalla sunnuntaiaamuna ja lähdimme tarpomaan hyvin tallattua polkua pitkin Vuori...

Lauantaiaamu oli jo pitkällä, aurinko pilkotti lupaavasti. Äkkilähtöretken aika, mutta minne? Miten olisi Rummakon patikkareitti Toivakassa? Keitin termariin teevedet, pakkasin repun, täydensin eväät ja nappasin vielä matkalla kyytiin Minnan, joka oli samana aamuna kysellyt Keski-Suomen Outdoor Siskojen Facebook-ryhmässä retkiseuraa. Tapasimme tällä retkellä ihan ensimmäistä kertaa. Ajoimme Toivakan Ruuhimäelle metsämaisemiin, missä tämän vuoden toistaiseksi lämpimin päivä ei ollut vielä tehnyt lumesta liian raskasta lumikenkäilyyn. Rummakon patikkareitillä oli sekä vanhoja lumikenkien painaumia että kovaksi jähmettyneitä kengänjälkiä ja ihan aluksi päätimme kokeilla, pärjäisikö retken jopa ilman lumikenkiä. Käväisimme Ala-Rummakon rannassa toteamassa, että eipä onnistuisi; ne kovettuneet kengänjäljet johtivat vain jäälle saakka. Siispä noudimme lumikengät autolta ja aloitimme polun alusta. Nuoliopaste osoitti lammen rannasta vasemmalle. Nautimme hiljaisesta maisemasta ja lähdimme kapu...

    Ampujien majalla oli saapuessani hiljaista. Ei huokunut oviaukosta kutsuvaa munkkien tuoksua, autojakin oli vain muutama, yhdessä rivissä. Hiihtäjiä sivakoi harvakseltaan majan viereistä latua. Eipähän olisi metsässä ruuhkaa. Eikä tietoakaan kuumasta kaakaosta majalla retken päätteeksi. Muistelin haikeana sitä, kun Ampujien majan pihassa oli vielä kota tulipaikkoineen. Vaan nyt takakontista lumikengät esiin ja maastoon.   Lähdin läpsyttelemään lumikengillä kädet vapaana, sauvat jätin autoon. Kävelin auraamatonta pikkutien pohjaa ohi ampumaratojen, joilta ei nyt pauke kuulu; ne ovat visusti valkoisen hangen peitossa. Kun tulin latu-uran laitaan, huomasin ladun toisella puolella aiemman lumikenkäilijän jättämän uran, jota peitti vain tuoreimman lumen kerros. Haa, voisin seurata edellisen lumikenkäilijän uraa ja kokeilla ainakin alkuun, mihin se johtaisi. Oma määränpääni oli kuitenkin Karhujärven laavu.   Pysähtelin vähän väliä jo ennen kuin saavuin suon ja sähköli...

Haukankierros? En ollut siitä kuullutkaan ennen äskettäistä visiittiä Korpilahdelle, mutta näkemäni reittiviitta jäi mieleen. Niinpä suuntasin komean pakkassunnuntain kunniaksi tutkimusmatkalle. Alkajaisiksi poikkesin Korpilahden satamassa tutkimassa reitin opastetaulua kahvila-ravintola Satamakapteenin edessä. Haukankierros (9,5 km) alkaa juuri sieltä: lyhyt pätkä kevyen liikenteen väylää johtaa Kirkkolahden ylittävälle kävelysillalle. Vihreillä maalitäplillä merkitty reitti nousee Päijänteen rannasta mäkeä ylös, Alkio-opiston tuntumaan. Olin laiska ja jätin auton Alkio-opiston tyhjälle parkkipaikalle, enkä lähtenyt matkaan jo satamasta. Tarvitsisinkohan lumikenkiä? Kartan perusteella tiesin, että suurin osa taipaleesta kulkisi teitä pitkin, mutta nappasin kuitenkin lisäpainoksi lumikengät matkaan. Halusin varmistaa, että voisin kavuta Haukkavuoren huipulle, vaikka polulla ei olisi ollut kulkijoita vähään aikaan. Mistä sitä tietää… Kävelyretkeni alkoi Luotsinväylältä, Haukankierrokse...