Jalkaisin

Olin käynyt Ilomantsin Kokonniemen kalmistossa aiemminkin - apua, onko siitä jo viisi vuotta?! -  mutta kun paikkakunnalle elokuisena kesäpäivänä jälleen saavuin, teki tuohon koskettavan kauniiseen niemeen mieli uudelleen. Kalmisto oli jättänyt minuun jännän jäljen, vaikka siellä ei omia omaisia olekaan. Ainakaan tiettävästi. Jo kävelymatka Pyhän Profeetta Elian kirkolta Kokonniemen kalmistoon on mitä viehättävin. Osittain pitkospuin varustettu polku toi elävästi mieleeni edellisen kävelyretken samassa maastossa; korean koivikon tunnelma oli entisellään. Polun varrella kukkivat vielä heinä-elokuun vaihteessa lukuisat kukkaset. Kalmiston aidan takana odotti ensimmäisenä Simana Sissosen grobu , jonka vierestä lähdimme kävelemään polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä.  Metsäpolun vierestä pilkistivät siellä täällä hautakivet ja -ristit, kuin ne olisivat ihan luonnostaan löytäneet paikkansa puiden lomasta. Tai no, on siellä muutama aika suorassakin rivi...

Olin useita kertoja kiinnittänyt Kintauden kohdilla huomiota punatiiliseen torniin ja komeaan, kiviseen rautatiesiltaan, jotka molemmat näkyvät Jyväskylän ja Petäjäveden väliselle tielle (valtatie 23). Vähänpä tiesin, mitä muuta alueelle kätkeytyy, ennen kuin alue tuli sattumoisin puheeksi Teeleidin Annen kanssa ja innostuin lähtemään pienelle kävelyretkelle Koskensaaren maisemiin. Jalkauduin retkelleni tienvarren levikkeellä , jossa sijaitsee nykyään SoppaGrilli 23 . Parkkipaikalta johtaa kapea tie Kipponen-järven vieritse itse Koskensaareen. Tien itäpuolella avautui näkymä Kipposelle, mutta länsipuolella odotti varsinainen yllätys: valtavan pitkälle jatkuva, puusta tehty vesiputki! Putki näytti todella mystiseltä, jatkuessaan sillalta katsottuna silmänkantamattomiin. Putkella on mittaa noin 700 metriä ja putki johtaa vettä Koskensaaren vesivoimalaitokseen. Jo kävelyretken alku oli siis lupaava. Hämmentävä puuputki, mitä vielä? Käännyin sillan jälkeen Kilpakall...

Kyllä tämä syksy on niin mahtavan kaunista aikaa! Siksipä olikin äskettäisenä sunnuntaina kiva suunnata Oulun keskustasta noin puolen tunnin ajomatkan päähän Muhokselle tarpomaan Lemmenpolkua , jonka varrella leiskuvat syksyn ihanat värit, nyt kun vihreä taittuu keltaiseksi tai punaiseksi ja pihlajanmarjat hehkuvat oransseina pikkupalleroina. Lemmenpolun (2,1 km) virallinen aloituspaikka on Montan leirintäalue (Kieksintie 209, Muhos) , mutta päätimme lähteä polulle sen toisesta päästä, Leppiniemen voimalaitoksen kupeesta (Lanttotie), mistä myös löytyy parkkialue kera polun opastetaulujen.   Lähtöpaikassamme voimalaitoksen luona meitä odotti kuohuva yllätys. Viereisen Pyhäkosken voimalaitoksen alapuolella ryöppysi komeasti vesi: Oulujoen uomassa oli ohijuoksutus menossa. Niinpä saimme nähdä ja kuulla raisumpaa veden pauhua. Vaikka näköalatasanteen edessä kasvaakin puita, näkee sieltä silti ihan kivasti uoman suuntaan. Seurueemme jakautui alkumatkaksi kaht...