Jalkaisin

Heräsin reissun toisena aamuna Teerisen laavun "kotamökistä" hyvin nukutun yön jälkeen vasta kahdeksalta ja tein ensi töikseni pienet tulet aamiaista varten.  Lämpötila oli mukavan alhainen, +8-10 asteen paikkeilla. Erinomaista päivän kävelyä ajatellen. Retkiaamiaiseni on pääsääntöisesti puuroa ja teetä, nyt lisukkeena oli vielä ohraleipää juuston kera. Nautin aamupalani rauhassa, eihän ollut mikään kiire. Kostamukseen ja sieltä takaisin ajavien autojen ääni kuului hetkittäin Teeriselle asti, mutta linnunlaulu kajahti onneksi korviini lähempää, kun olin täyttämässä vesipullojani järven rannassa. Entä mikäs tuo valkoinen kukka on... Ruohokanukka? Sitten muistin laavun edessä olevan tulipaikan roskaisuuden. Tulipaikalla oli aiempien kävijöiden jäljiltä foliota sun muuta nuotiossa ja sen ympäristössä. Kävin noukkimassa roskat maasta ja vein ne kotamökin ulkopuolella olevaan roskikseen. Ei paras ratkaisu, sillä laavujen roskiksia (jotka ovat muutenkin harvinaisia) tyhj...

Ai Suomen poikki? Joo, hassu ajatus. Mutta silti halusin tehdä sen. Olisihan se siedettävän pituinen - hahmottelemani reitti kun sijoittui maamme kapeimpaan kohtaan, Suomi-neidon uumalle. Edessä olisi sekä tieosuuksia että retkeilyreittipätkiä. Olin pysähtynyt Raatteen tiellä vaeltaessani Itärajan retkeilyreitillä pari vuotta sitten etelästä pohjoiseen ja juuri silloin oli siemen tästäkin reissusta lähtenyt itämään. Karttatutkailut ja tosissaan toteuttamisen miettimiset aloitin joulupäivänä 2017 ja tässä sitä oltiin! Niinpä matkustin linja-autolla Jyväskylästä Kajaanin kautta Suomussalmelle, missä täydensin lähikaupassa retkieväitäni ja yövyin Kiannon Kuohut -hotellissa. Kun olin vielä aamulla käynyt ostamassa lähileipomosta tuoretta evästä, nousin autokyytiin, päästäkseni rajavyöhykkeen laitaan Raatteen tien päähän. Suomussalmen matkailun kautta olin saanut ystävällistä apua ja yhteyden Raatteen vartiomuseon työntekijään (iso kiitos Jonna !), jonka kyydissä pääsin Ämmänsaar...

Ajoimme talvisydännä toiveikkaina Raatteen Portille , mutta talvisotamuseo ei (tietenkään) ollut auki keskellä talvea. Muutama muukin auto oli parkkipaikalla pyörähtänyt - sen näki lumessa olevista jäljistä - mutta meitä talvituristeja poikkeaa Suomussalmelta Raatteen tielle sen verran harvakseltaan, että museokäynti onnistuu vain kesäaikaan tai ryhmille tilauksesta ympäri vuoden. Raatteen Portilla on kuitenkin nähtävää myös silloin, kun museo Lottakanttiineineen on kiinni. Huomasimme pysäköintipaikan laidassa opastaulujen vieressä harmaan, puisen viitan, jossa luki Taistelujen polku . Ampujasuojaan kiinnitetyn opasteen otsikko Raatteentien taistelut 1.-7.1.1940 tarkensi polun teeman. Raatteentien maisemissa olivat tuolloin vastakkain Suomussalmen joulukuussa 1939 vallanneet neuvostojoukot ja suomalaisten sotilaiden 9. divisioona, eversti Hjalmar Siilasvuon johdolla. Raatteen tien taistelulla oli valtava merkitys. Puna-armeijan joukot pyrkivät etenemään Raatteen tieltä kohti...