Jalkaisin

Yöretki. Lähiretki. Mihin voi tehdä yöretken lähellä kotia, kun asuu kaupungissa? Siis jos parveke lasketaan pois... Osani on onnekas, sillä asun Jyväskylässä lähellä Tuomiojärven rantaa ja hyvin läheltä löytyy paikkoja, joihin voi lähteä retkelle suoraan kotoa ja ilman autoa. Jopa yösellaiselle. Olin seurannut sääennusteita sen verran, että tiesin loppuviikon olevan paitsi lauha, myös kirkasöinen. Harvinaisen helppo sää ulkona yöpymiseen siis, etenkin kun en halunnut roudata mukanani majoitetta lainkaan, vaan halusin kokeilla yöpymistä avotaivaan alla. Myöhään perjantai-iltana tuli hetki, jolloin sanoa paukautin nerokkaan ideani ääneen. Hetken kuluttua siitä kokosin jo kamppeitani: 2 kpl makuualustoja, untuvapussi, sopivasti vaatetta päälle (eli merinovillaa alimmaksi kerrokseksi), kamera, pikkureppu, myrskylyhty, otsalamppu. Mitä muuta tarvitsisin? Sitten kohti Tuomiojärven rantaa ja hyvin varovasti laskeutuminen röpelöisen jään hämärään. Jalassani oli huopatossut eikä mit

Kovalanmäen luontopolulle (3,5 km) löytää helposti seuraamalla Kovalanmäentietä Hankasalmen ratsastuskoululle, jonka luota reitti alkaa. Kun saavuimme perille, oli aluksi ihailtava hetki aidan takana liikuskelevia hevosia. Sitten sonnustauduimme säärystimiin, sillä luotimme siihen, että tämä toistaiseksi melko vähäluminen talvi mahdollistaisi kulkemisen metsäpolulla ilman lumikenkiä. Kankaiset säärystimet estävät mukavasti lumen eksymisen kenkien varsista sisään. Ratsuhevoset eivät olleet ainoita eläimiä, joita saimme seurata ennen polulle lähtöä. Tien poikki kirmasi vielä kissa, joka venytteli hetken kuusen kylkeä vasten ja istahti sitten kivelle tuijottamaan aurinkoon. Katti ei kuitenkaan innostunut lähtemään seuraksemme, kun lähdimme astelemaan Kovalanmäentietä ysitien suuntaan ja luontopolun varsinaisen polkuosuuden alkua kohti. Etelän tilan tienhaarassa oli mahtavasti itsepalvelumyynnissä  hunajaa, mutta jätimme hunajaostokset odottamaan sitä, kun palaisimme polul

Jyväskylään taisi päästä syntymään uusi, pienimuotoinen loppiaisperinne vuosi sitten. Kaupungin ympäristöluotsit järjestivät silloin ihka ensimmäiset Runotulet Kortepohjassa, Vehkalammen puiston Variskukkulalla. Ajatuksena oli tuolloin tunnelmavalaista vähäksi aikaa tämä liki unohduksiin jäänyt pieni nyppylä näkyväksi ja tehdä tykö itse Vehkalammen puistoa, joka jää Vehkalammen jalkapallokentän ja kuplahallin katveeseen.  Variskukkulalla on iät ajat laskettu mäkeä ja melko kostean maapohjan omaavassa puistossakin kuljeskellaan jonkin verran, mutta koska väylät alueella ovat ihan aitoja pieniä polkuja eivätkä leveitä, kävelytien veroisia reittejä, jää alue lampineen helposti jopa huomaamatta. Vehkalammen kentän viereiseltä kävelytieltä puistoon pääsee helposti, mutta Taitoniekantien puolelta pitää ensin kipittää autotien yli (kävelytietä ei ole puiston puolella tietä) ja loikata sitten alas puistoon. Vehkalammen puiston puustoa harvennettiin 2016 aika tavalla, j