Jyväskylään taisi päästä syntymään uusi, pienimuotoinen loppiaisperinne vuosi sitten. Kaupungin ympäristöluotsit järjestivät silloin ihka ensimmäiset Runotulet Kortepohjassa, Vehkalammen puiston Variskukkulalla. Ajatuksena oli tuolloin tunnelmavalaista vähäksi aikaa tämä liki unohduksiin jäänyt pieni nyppylä näkyväksi ja tehdä tykö itse Vehkalammen puistoa, joka jää Vehkalammen jalkapallokentän ja kuplahallin katveeseen.
Variskukkulalla on iät ajat laskettu mäkeä ja melko kostean maapohjan omaavassa puistossakin kuljeskellaan jonkin verran, mutta koska väylät alueella ovat ihan aitoja pieniä polkuja eivätkä leveitä, kävelytien veroisia reittejä, jää alue lampineen helposti jopa huomaamatta. Vehkalammen kentän viereiseltä kävelytieltä puistoon pääsee helposti, mutta Taitoniekantien puolelta pitää ensin kipittää autotien yli (kävelytietä ei ole puiston puolella tietä) ja loikata sitten alas puistoon. Vehkalammen puiston puustoa harvennettiin 2016 aika tavalla, joten kenties Jyväskylän kaupungilla on ajatuksia puistoalueen virkistyskäytön edistämiseksi.
Ensimmäisistä Runotulista Variskukkulalla tuli sen verran positiivista palautetta tammikuussa 2016, että ympäristöluotsiporukka päätti toteuttaa toisetkin Runotulet. Kokoonnuimme paikalle noin tuntia ennen, virittelemään kaikenmoisia pikku tulia paikalleen.
Sitten alkoi armoton sytyttely eri puolilla Variskukkulaa. Ufovalas, vai millä nimellä sitä Vehkiksen futaajien kuplahallia nyt tulisi kutsua, loisti kelmeänä taustalla.
Pieni kaarisilta sai somisteekseen omat tulet. Lisäksi silta somistettiin tapahtuman ajaksi pienillä neulegraffiteilla.
Kun ensimmäiset kävijät löysivät tiensä Runotulikukkulalle, paloivat liekit pakkasessa jo rauhallisesti. Vuotta aiemmin pakkasta oli riittänyt -27°C, nyt ei kylmyyttä ollut senkään vertaa; ei edes -20°C. Hyvin siis tarkeni tulla paikalle, kunhan vain huomasi pukeutua sopivasti! Olin itse vetänyt jalkaan harmaat huopikkaat, joissa varpaat eivät ole vielä kertaakaan palelleet.
Polulla kulkijoiden iloksi luotsit olivat tehneet ja tuoneet paikalle erilaisia lyhtyjä, jäälyhdyistä erilaisiin lasipurkkilyhtyihin.
Varsinainen runopolku kulki Variskukkulan laella. Käsin tekstatut, eri runoilijoilta valitut tekstit pysäyttivät mäntyjen juurelle ja kukin kulkija sai lukea värssyt omaan tahtiinsa.
Pimeässä metsässä kulkiessa voi mieleen tulla kaikenlaista; täällä kaupungissa metsät eivät ole ikinä pilkkopimeitä valosaasteen tähden, mutta jopa syrjemmällä metsässä, siellä ihan pimeänä pitämässään, voi oppia näkemään. Vaikka ei olisikaan lyhtyä kädessä, lamppua otsassa. Päivän päätteeksi tekee kuitenkin hyvää päästä jonnekin, missä voi sytyttää tulen, joka valaisee ja ehkä myös lämmittää.
Vehkalammen puolella Variskukkulaa kulki tällä kertaa myös pieni tunnelmapolku, jota valaisivat luotsien itse tekemät, tiipiin malliset valoteltat.
Runotulet paloivat Variskukkulalla noin puolitoista tuntia loppiaisiltana, sen jälkeen luotsipartio kiersi sammuttamassa liekit ja keräsimme paikalta pois kaiken tuomamme. Variskukkulaa kiersivät nyt useammat jalanjäljet kuin ennen tuloamme; paikalla oli käynyt reilusti yli 100 iltakävelijää.
 |
| Eturivi: Pirita, Eeva, Tarja, Satu ja Ritva. Takarivi: Upe, Pauli, Heta ja Sirpa. |
Jyväskylän ympäristöluotsit kiittävät kaikkia mukana olleita ja järjestelyissä auttaneita! Ensi vuonna toivottavasti tapaamme jälleen samoissa merkeissä. Valoa ja iloa tähän vuoteen!
P.S. Vapaaehtoisia Jyväskylän ympäristöluotseja voi muuten kysyä seuraksi pienelle retkelle lähiympäristöön - vaikkapa termarikahveille puistoon, tutustumaan luontopolkuun, lähilöytöretkelle omille tai vieraille kotinurkille tai pistäytymään lähilaavulla. Ympäristöluotseja voi pyytää kaveriksi numerosta 050 338 1114 Kulttuuriluotsikoordinaattorilta.
Voi! Näyttääpä tunnelmalliselta. Saati sitten kulkea ihan paikanpäällä runolta ja valolta toiselle. :)
VastaaPoistaKyllä siellä oli tunnelmallista... Oli haikeaa käydä sammuttelemassa tulia, kun aika tuli täyteen, sillä pienet liekit valaisivat Variskukkulaa niin kauniisti.
Poista