Siirry pääsisältöön

Loppiaisen Runotulet 2017 Vehkalammen puistossa, Jyväskylä


Jyväskylään taisi päästä syntymään uusi, pienimuotoinen loppiaisperinne vuosi sitten. Kaupungin ympäristöluotsit järjestivät silloin ihka ensimmäiset Runotulet Kortepohjassa, Vehkalammen puiston Variskukkulalla. Ajatuksena oli tuolloin tunnelmavalaista vähäksi aikaa tämä liki unohduksiin jäänyt pieni nyppylä näkyväksi ja tehdä tykö itse Vehkalammen puistoa, joka jää Vehkalammen jalkapallokentän ja kuplahallin katveeseen. 

Variskukkulalla on iät ajat laskettu mäkeä ja melko kostean maapohjan omaavassa puistossakin kuljeskellaan jonkin verran, mutta koska väylät alueella ovat ihan aitoja pieniä polkuja eivätkä leveitä, kävelytien veroisia reittejä, jää alue lampineen helposti jopa huomaamatta. Vehkalammen kentän viereiseltä kävelytieltä puistoon pääsee helposti, mutta Taitoniekantien puolelta pitää ensin kipittää autotien yli (kävelytietä ei ole puiston puolella tietä) ja loikata sitten alas puistoon. Vehkalammen puiston puustoa harvennettiin 2016 aika tavalla, joten kenties Jyväskylän kaupungilla on ajatuksia puistoalueen virkistyskäytön edistämiseksi.


Ensimmäisistä Runotulista Variskukkulalla tuli sen verran positiivista palautetta tammikuussa 2016, että ympäristöluotsiporukka päätti toteuttaa toisetkin Runotulet. Kokoonnuimme paikalle noin tuntia ennen, virittelemään kaikenmoisia pikku tulia paikalleen.


Sitten alkoi armoton sytyttely eri puolilla Variskukkulaa. Ufovalas, vai millä nimellä sitä Vehkiksen futaajien kuplahallia nyt tulisi kutsua, loisti kelmeänä taustalla.


Pieni kaarisilta sai somisteekseen omat tulet. Lisäksi silta somistettiin tapahtuman ajaksi pienillä neulegraffiteilla.


Kun ensimmäiset kävijät löysivät tiensä Runotulikukkulalle, paloivat liekit pakkasessa jo rauhallisesti. Vuotta aiemmin pakkasta oli riittänyt -27°C, nyt ei kylmyyttä ollut senkään vertaa; ei edes -20°C. Hyvin siis tarkeni tulla paikalle, kunhan vain huomasi pukeutua sopivasti! Olin itse vetänyt jalkaan harmaat huopikkaat, joissa varpaat eivät ole vielä kertaakaan palelleet.


Polulla kulkijoiden iloksi luotsit olivat tehneet ja tuoneet paikalle erilaisia lyhtyjä, jäälyhdyistä erilaisiin lasipurkkilyhtyihin.


Varsinainen runopolku kulki Variskukkulan laella. Käsin tekstatut, eri runoilijoilta valitut tekstit pysäyttivät mäntyjen juurelle ja kukin kulkija sai lukea värssyt omaan tahtiinsa. 



Pimeässä metsässä kulkiessa voi mieleen tulla kaikenlaista; täällä kaupungissa metsät eivät ole ikinä pilkkopimeitä valosaasteen tähden, mutta jopa syrjemmällä metsässä, siellä ihan pimeänä pitämässään, voi oppia näkemään. Vaikka ei olisikaan lyhtyä kädessä, lamppua otsassa. Päivän päätteeksi tekee kuitenkin hyvää päästä jonnekin, missä voi sytyttää tulen, joka valaisee ja ehkä myös lämmittää.


Vehkalammen puolella Variskukkulaa kulki tällä kertaa myös pieni tunnelmapolku, jota valaisivat luotsien itse tekemät, tiipiin malliset valoteltat. 

Runotulet paloivat Variskukkulalla noin puolitoista tuntia loppiaisiltana, sen jälkeen luotsipartio kiersi sammuttamassa liekit ja keräsimme paikalta pois kaiken tuomamme. Variskukkulaa kiersivät nyt useammat jalanjäljet kuin ennen tuloamme; paikalla oli käynyt reilusti yli 100 iltakävelijää.

Eturivi: Pirita, Eeva, Tarja, Satu ja Ritva. Takarivi: Upe, Pauli, Heta ja Sirpa.

Jyväskylän ympäristöluotsit kiittävät kaikkia mukana olleita ja järjestelyissä auttaneita! Ensi vuonna toivottavasti tapaamme jälleen samoissa merkeissä. Valoa ja iloa tähän vuoteen!

P.S. Vapaaehtoisia Jyväskylän ympäristöluotseja voi muuten kysyä seuraksi pienelle retkelle lähiympäristöön - vaikkapa termarikahveille puistoon, tutustumaan luontopolkuun, lähilöytöretkelle omille tai vieraille kotinurkille tai pistäytymään lähilaavulla. Ympäristöluotseja voi pyytää kaveriksi numerosta 050 338 1114 Kulttuuriluotsikoordinaattorilta. 


Kommentit

  1. Voi! Näyttääpä tunnelmalliselta. Saati sitten kulkea ihan paikanpäällä runolta ja valolta toiselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä oli tunnelmallista... Oli haikeaa käydä sammuttelemassa tulia, kun aika tuli täyteen, sillä pienet liekit valaisivat Variskukkulaa niin kauniisti.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la