Jalkaisin

Olin käynyt Julma-Ölkyn retkellä kerran aiemmin, kiertämässä pitkulaisen kanjonijärven Ölökyn Ähkäsynä tunnettua reittiä myöten, mutta jotain oli jäänyt tuolloin näkemättä: kalliomaalaukset. Noh, en tainnut sillä ensimmäisellä reissulla niistä pahemmin tietääkään, veneretkiä ei sinä päivänä ollut tarjolla ja reippaassa patikoinnissa muhkeiden kallioiden reunustaman järven ympäri oli ihan riittävästi tekemistä. Tulipa hyvä syy palata Julma-Ölkyn maisemiin! Kanjonijärvi sijaitsee Kuusamon puolella, mutta vaikka se ei tätä kirjoitettaessa olekaan osa Hossan retkeilyaluetta (Suomussalmi), on Julma-Ölkky tulossa osaksi kesäkuussa 2017 avattavaa Hossan kansallipuistoa . Metsähommissa moottorikelkkoineen ollut porukka lopetteli lounastaukoaan tulien ääressä parkkipaikalla, kun saavuimme pikkutietä Julma-Ölkyn parkkipaikalle. Meitä ei harmittanut yhtään, että seurue oli siirtymässä toisaalle, sillä muita autoja ei parkissa ollut - ehkä saisimme kanjonijärven kokonaan itsellemme! ...

Kävin Hossan värikalliolla ensimmäisen kerran viime syyskuussa, mutta kun tuli tilaisuus tehdä sinne talviretki lumikenkäillen, en epäröinyt. Olisi kiva nähdä samat maisemat toisena vuodenaikana! Hossan retkeilyalueella oli hiljaista saapuessamme, etelän hiihtolomaviikosta huolimatta, mutta hämmästyin silti Lihapyörteen tyhjää parkkipaikkaa. Onneksi tie oli kuitenkin aurattu. Matkassa olivat kaiken varalta sekä sukset että lumikengät, mutta koska maasto on Hossassa kauniisti sanottuna vaihtelevaa, valitsimme meille mäkiystävällisemmän vaihtoehdon eli lumikengät. Eipähän tulisi kellahdettua kumoon alamäessä eikä uuvahdettua ylämäessä... Lähdimme seuraamaan Ala-Ölkyn kautta kulkevaa, keltaisin maalimerkein merkittyä Värikallion polkua. Polkua oli joku muukin kulkenut lumikengillä, ei ehkä ihan samana päivänä, mutta ura oli kuitenkin helposti seurattavissa. Heti alussa oli vastassa Lihapyörteen laavu, minkä katselupaikalta erottui myös hieman virtaavaa vettä, mutta pääosin Some...

Värikalliolle matkaa noin 17 kilometriä. Ja sama takaisin. Eikä autoa käytettävissä. Vaihtoehtoina olivat jalkapatikka molempiin suuntiin, toiveikas liftin yritys tahi varmempana keinona taksi menosuuntaan, ja kävely takaisin. Onnekseni puhuin ongelmasta ääneen Hossan Lomakeskuksen aamiaispöydässä, missä aamupalaa popsi samaan aikaan myös kaksi ulkomaista retkeilijäryhmää suomalaisoppaineen. Toinen porukka oli lähdössä juuri Värikallioille päin ja minulle löytyi ystävällisesti istumapaikka retkeläisten tilataksista. Tulipa samalla myös harjoiteltua retkeilyranskan höpöttämistä. Kyyti jätti myös minut ihastuttavasti Lihapyörteeksi nimettyyn paikkaan (ihan oikeasti, Lihapyörre ! Voisiko joku ystävällisesti kertoa nimen tarinan?). Tältä parkkipaikalta pääsee tekemään 8 kilometrin mittaisen rengasreittikävelyn, joka käyttää Ala-Ölkyn kautta kääntymässä Värikalliolla. Toisessa kuuluisassa paikassa eli Julma-Ölkyllä poikkeaminen tekisi päivästä pikkuisen pidemmän - ja jos vielä käve...

Otetaan elokuun lopun vihoviimeinen iltapäivä. Ja rinkka selästä. Sitten kamat vuokramökkiin, maastofillarin vuokraus ranskalaisten isännöimästä Hossan lomakeskuksesta (ei hätää, siellä voi asioida myös englanniksi, välillä jopa suomeksi) ja polkaisin päivän päätteeksi vielä muutaman eli neljän kilometrin päähän Hossan Luontokeskukselle ottamaan selvää alueesta. Olin kävellyt aiemmin päivällä parisenkymmentä kilometriä Tulijärveltä majapaikkaani ja ajattelin siirtyä vaihteeksi vikkelämmin paikasta toiseen. Kinttuvoimalla kumminkin. Ja mielellään niin, että kerkiäisin palata valoisalla puolella iltaa. Parkkasin maastopyörän Luontokeskuksen pihaan, kävin tutkimassa näyttelyä ja löysin heti ohjelmaa seuraavalle päivällä: Värikalliot! En satu kuulumaan polkujuoksijoiden klaaniin, joten ei ollut mitään mahdollisuutta yrittää hilppaista saman tien 12 kilometrin päästä alkavalle Värikallioiden polulle. Lyhyempi jaloittelumahdollisuus oli kuitenkin tarjolla ihan Luontokeskuksen v...