Siirry pääsisältöön

Julma-Ölkky lumikenkäillen, Kuusamo


Olin käynyt Julma-Ölkyn retkellä kerran aiemmin, kiertämässä pitkulaisen kanjonijärven Ölökyn Ähkäsynä tunnettua reittiä myöten, mutta jotain oli jäänyt tuolloin näkemättä: kalliomaalaukset. Noh, en tainnut sillä ensimmäisellä reissulla niistä pahemmin tietääkään, veneretkiä ei sinä päivänä ollut tarjolla ja reippaassa patikoinnissa muhkeiden kallioiden reunustaman järven ympäri oli ihan riittävästi tekemistä. Tulipa hyvä syy palata Julma-Ölkyn maisemiin! Kanjonijärvi sijaitsee Kuusamon puolella, mutta vaikka se ei tätä kirjoitettaessa olekaan osa Hossan retkeilyaluetta (Suomussalmi), on Julma-Ölkky tulossa osaksi kesäkuussa 2017 avattavaa Hossan kansallipuistoa.


Metsähommissa moottorikelkkoineen ollut porukka lopetteli lounastaukoaan tulien ääressä parkkipaikalla, kun saavuimme pikkutietä Julma-Ölkyn parkkipaikalle. Meitä ei harmittanut yhtään, että seurue oli siirtymässä toisaalle, sillä muita autoja ei parkissa ollut - ehkä saisimme kanjonijärven kokonaan itsellemme! Ei muuta kuin lumikengät jalkaan, reput selkään ja järvelle!


Edellisen päivän Värikallioiden retken innoittamina halusimme nähdä myös Julma-Ölkyn kalliomaalaukset, joita pääsee tarkastelemaan käytännössä vain vesiltä tai jäältä käsin.

Kalliomaalausten paikka oli merkitty selkeästi karttaan ja parkkipaikan metsämiehetkin olivat todenneet, että maalaukset löytää helposti, joten kun paikansimme oikean kallion heti, ehdin jo tuumata, että taisi tulla aika lyhyt retki. Kalliomaalausten paikka kun on oikeasti tosi lähellä järven eteläpäätä - jäätä pitkin alle 800 metrin päässä P-paikalta. Mikäli ei aio käväistä kuin maalauksia vilkaisemassa, retkeen ei tosiaan tuhraudu kauaa kallisarvoista aikaa...



Kalliot laskeutuvat maalausten kohdalla pystysuorina veteen, joten näin jäältä maalausten tarkastelu oli huikaisevan helppoa. Värikallioiden maalausseinään verrattuna on Julma-Ölkyn kalliomaalausseinä toki vaatimattomampi, mutta eipä näitä Suomen pohjoisimpia löydettyjä kalliomaalauksia sovi vähätellä!

Kalliosta erottui helposti kolme hahmoa, hirvieläin sekä kaksi ihmishahmon näköistä. Pähkimme kovasti, olisiko vähän näistä selkeistä kalliomaalauksista oikealle oleva punerva kuvio kalliossa myöskin maalausjälkeä, mutta näin täysinä maalausmaallikkoina emme olleet varmoja.


Ja niinhän siinä kävi, että emme suinkaan malttaneet kääntyä takaisin heti kalliomaalauksilta, vaan läksimme tallustamaan lumikengillä järven jäätä eteenpäin. Rotkojärven poikki oli aiemmin ajanut useampikin moottorikelkka, joten pystyimme valitsemaan, tallatako kevyempää eli järven keskivaiheilla kulkevaa kelkkauraa vai astellako rikkumatonta, pehmeää lunta pitkin. Mutkittelu sallittu! Mitä hienoimpia kallioita oli tarjolla kanjonijärven molemmilla rannoilla, mutta ne korkeammat ja komeammat olivat itäpuolella.


Aurinko suostui tulemaan hetkittäin esiin pilviverhon takaa ja maisema vain komistui entisestään.


Lohkareisten rinteiden kivien kyljistä löytyi hetkittäin luonnon piirtämiä huurretaideteoksia. Eteneminen järven jäällä oli sattuneestakin syystä aika hidasta, sillä pysähtelimme jatkuvasti kuikuilemaan kalliorinteille ja ihastelimme lakkaamatta sitä, miten tajuttoman hieno paikka Julma-Ölkky oikein onkaan. Ja kapea järvi vain jatkui ja jatkui ja jatkui...


Niinpä kävelimme järveä yhä kauemmas pohjoiseen, sillä aina teki mieli mennä vielä vähän matkaa. Sitten näimme, että kallioseinämät lähtivät madaltumaan, joten noin kolmen kilometrin pituisen Julma-Ölkyn loppupää oli lähestymässä. Siinä vaiheessa totesimme, että nyt käännytään takaisin, sillä emme hinkuneet käydä laavulla kääntymässä. Mikäli mukana olisi ollut makkarapaketti, tilanne olisi ehkä ollut toinen.


Rotkojärven kallioissa on muutakin "kalliotaidetta" kuin ne alkumatkan kalliomaalaukset. Luonto on osannut värittää kallioseinämiä aika ovelasti.


Paluumatkalla bongasimme läheltä kalliomaalausten kalliota lisää luonnon kivitaidetta. Kyllä siitä sfinksin ihan hyvin erottaa, joko pienemmällä tai isommalla päällä varustettuna. Sfinksin lähettyviltä "tunnistimme" myös erikoisen näköisen petokalan, jota ei takuulla ollut ihmiskäsi taiteillut. Julma-Ölkyn kallioseinämistä löytyy siis monipuolisesti ja -tulkintaisesti enemmänkin kalliotaidetta! Kuka bongaa eniten mielenkiintoisia kuvioita?

Olimme yksimielisiä siitä, että Julma-Ölkky on aivan lumoava paikka talvella! Oman retkemme bonuksena oli se, että tämä upea, hiljainen järvi oli retken ajan vain meidän.

Kun vielä retken lopuksi muistelin Ölökyn Ähkäisyä ja silloista syksyistä kulkemista pääosin metsän suojissa, kapeaa järveä kiertävillä metsäpoluilla, ajattelin että polku oli tosi hieno, mutta jos pitäisi valita näistä kahdesta, tulisin mieluiten kävelemään järven jäälle talvella. Luistelijalle nappaisi varmaan parhaiten sellainen talvipäivä, jona edessä olisi kirkas, lumeton jää... Sulaan vuodenaikaan kanjonijärven huikeus korkeuseroineen pääsee takuulla mahtavimmin oikeuksiinsa melontaretkellä, jolloin voi pysähtyä ja nauttia maisemista omaan tahtiin, mutta vähintään kannattaa hypätä veneen kyytiin. Julma-Ölkky on koettava järveltä, oli vuodenaika mikä hyvänsä :)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…