Jalkaisin

Tänä vuonna ei jouluaaton kävelyllä narsku lumi. Jyväskylän joulu on niin haurasta lumipeitettä, jäälaikkuja, kuuraa kuin paljasta, kohmeista maata. Viitaniemen ja Nisulan rajamaastossa omakotitalojen piha-alueilla näkyy sekä vihreää että valkoista. Tuomiojärveä suojaa jääpeite vain paikoin aivan rannassa. On aika luontevaa toivottaa tuntemattomille, harvalukuisille vastaantulijoille Hyvää joulua . Kävelymatkalla Lohikosken taa on hyvää aikaa katsella reitin varren kotien jouluvaloja ja ulkotulia, ennen kuin pääsen sytyttämään omat kynttiläni Lahjaharjun hautausmaalla (entinen Jyväskylän maaseurakunnan Seppälänkankaan hautausmaa). Vaikka lunta on Lahjaharjun hautausmaan kankaalla vain hiven siellä täällä, on kynttilälyhtyjen meri silti yhtä vaikuttava kuin ennenkin. Ihmisiä lipuu edesmenneiden läheistensä haudoille tasaisena virtana, joku pysähtyy sytyttämään kynttilänsä muualle haudattujen graniittimuistomerkille. Kivipaasien juurella on jo niin täyttä, että useampikin kyntt...

Joulukuinen päivä huviloiden Hangossa. Kävelen Appelgrenintietä ja hidastan askeleitani, kun ohitan upean villan toisensa jälkeen. Monikohan niistä on talvilevolla? Toivottavasti useimmissa on asukkeja myös talvella. Hangon kaksitorninen Casino (1879) näyttää uljaalta säässä kuin säässä. Talvimatkalaisen kohtalona on, että rakennuksen ovet eivät aukea, vaikka nurmikko on taatusti nyt aivan yhtä vihreä kuin kesällä. Rantahietikko Casinon edessä ei ole tietävinäänkään, että nyt on joulukuu. Edes pienen pientä jäätä tai hyhmää ei näy. Iloitsen siitä, että aurinko pilkahtelee oikulliselta taivaalta. Voisi melkein luulla, että kalliolla rantaa vartioiva painava tykki olisi ampunut ystävällistä valoa yläilmoihin, piristämään muutoin harmaata päivää. Jalkani johdattavat minut kuin itsestään Itälahden itäiseltä laidalta alkaville Puistovuorille, pitkin Rakkauden polkua (ent. Lemmenpolku tai kihlajaispolku), joka on useimmissa kohdissa sen verran kapea, että sitä voisi olla vaikea ...

Pimeys laskeutuu Turkuun, valot syttyvät. Tuomiokirkon joulukuusi näyttää läheltä muhkealta, mutta pieneltä kauempaa, kun kuusipuuta vertaa kivikirkon korkeaan torniin. Kiviseiniä ei valo läpäise, mutta Brahenpuistossa, aivan kirkon vieressä, hohtaa valo omalaatuisen rakennuksen sisäpuolelta. Aivan kuin siinä olisi jättikokoinen lyhty. Hunajakenno on Reino Koivulan suunnittelema Pimeyden kota , toinen kahdesta marras-joulukuussa pimeyttä valaisevasta teoksesta, jotka ovat osa Pimeyden 876 sävyä -teossarjaa. Vastarannalla häämöttää Kokka , veneen puolikasta muistuttava teos. Niiden sisälle pääsee visiitille vain iltapäivisin. Kävelen tois puol jokke , pois Turun vanhasta keskustasta. Rantakadulle välkehtii kirjaston pihalta toisenlaista valoa, joten astun portista sisälle. Miina Äkkijyrkän lehmäveistoksen takana seinällä välkehtivät elävät kuvat, Pimeät otukset , Turun Anikistien eri taiteilijoiden teokset niin väreissä kuin mustavalkoisina. Mikä mainio valkokangas yö...

Taivallan Jyväskylän keskustaan, kun sinervä hehku jo loistaa ohittamieni talojen ikkunoista. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on jo alkanut, onhan kello liki iltaseitsemän. Harvemmassa akkunassa loistaa kaksi kynttilää, monessa sentään sähkökynttelikköjä. Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, juhlii sekin itsenäisyyspäivää. Kristallikruunujen loisteessa on koolla varjovastaanotto, nukketaiteilijoiden loihtimin vierain. Kutsuja isännöi vielä Tarja Halonen puolisonsa Pentti Arajärven kanssa. Nahkafrakissa on mielestäni Jorma Uotinen eikä suinkaan Urho Kekkonen , kuten joku ohikulkija taannoin arveli. Sofi Oksanen on myös nukkevastaanoton kunniavieraiden joukossa. Suomen Nukketaiteilijoiden taiteilijat ovat Linnan juhlissaan tehneet tarkkaa työtä! Jätän juhlatamineiset vieraat nauttimaan pöydän herkuista, seurustelusta ja mieskuoron selvästi reippaasti kajauttamasta musiikista ja nousen Kilpisenkatua kohti Harjua. Heti kulman takana, Kilpisenkadun pu...

Turku ei ole vielä talviasussa, kun lähden etsimään kaupungin keskustasta neliskanttista kadunvarsitaidetta. Kaksikymmentäviisi perusharmaata sähkökaappia on saanut koristuksekseen BOX -teossarjan taidetta kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi. Teosten takana ovat taiteilijat Kati Immonen ja Minna Maija Lappalainen ; BOX on Turun taiteilijaseuran tuottama, yhteistyössä Turku Energian kanssa. Puolalankadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa, kävelykadun puolella sähkönjakokaapin kyljessä voi tarkastella upeita vihreitä kaakeleita, lukea tiilenpäitä tai etsiä syksynpunaisten villiviinien lomasta kurkistavia ikkunoita. Kävelen seuraavaksi Yliopistonkadulta Aurakatua ylös Taidemuseolle, mistä pitäisi löytymän kaksi taidekoristeltua sähkökaappia. Hauska, mitä erilaisimpia hauveleita ikuistanut "Koiratapetti" koristaa sähkönjakokaappia Taidemuseon massiivisten kiviportaiden vasemmalla puolella. Kaappiteoksia pitäisi kuitenkin olla näillä tienoin kaksi, joten kierrän...