Siirry pääsisältöön

Turku: sävyjä, värejä ja muotoja

Pimeys laskeutuu Turkuun, valot syttyvät. Tuomiokirkon joulukuusi näyttää läheltä muhkealta, mutta pieneltä kauempaa, kun kuusipuuta vertaa kivikirkon korkeaan torniin.

Kiviseiniä ei valo läpäise, mutta Brahenpuistossa, aivan kirkon vieressä, hohtaa valo omalaatuisen rakennuksen sisäpuolelta. Aivan kuin siinä olisi jättikokoinen lyhty.
Hunajakenno on Reino Koivulan suunnittelema Pimeyden kota, toinen kahdesta marras-joulukuussa pimeyttä valaisevasta teoksesta, jotka ovat osa Pimeyden 876 sävyä -teossarjaa. Vastarannalla häämöttää Kokka, veneen puolikasta muistuttava teos. Niiden sisälle pääsee visiitille vain iltapäivisin.
Kävelen tois puol jokke, pois Turun vanhasta keskustasta. Rantakadulle välkehtii kirjaston pihalta toisenlaista valoa, joten astun portista sisälle. Miina Äkkijyrkän lehmäveistoksen takana seinällä välkehtivät elävät kuvat, Pimeät otukset, Turun Anikistien eri taiteilijoiden teokset niin väreissä kuin mustavalkoisina.
Mikä mainio valkokangas yötaiteelle! Tämäkin teos on Pimeyden 876 sävyä -teossarjaa. Sävyjä alkaa löytyä heti lisää, kun laitetaan valoja peliin...
Seuraavana päivänä kapuan takaisin Turun taidemuseolle, onhan suuri Carl Larsson -näyttely nähtävä. Museon edustan suuressa joulukuusessa välkehtivät valojen lisäksi lukuisat eriväriset heijastimet ja mitä erilaisimmat käsintehdyt joulukoristeet, joita navakka tuuli ei ole onneksi vienyt.
Vasemman oven suoraselkäistä, pitkää kahvaa lämmittää iloinen, raidallinen neulegraffiti.

Mutta voi, tämä ovi on lukossa, eikä siitä voi astua taidenäyttelyyn.


 On siis käytettävä oikeanpuoleista ovea, josta astuakseen on otettava äreän oloisesta kissapedosta tukeva ote keskeltä selkää.

Aika huima ovenkahva! Tervetuloa Turun taidemuseoon...

Carl Larsson -näyttely on juuri niin hienoa katseltavaa kuin voi olettaakin. Aluksi esitellään Larssonin maalauksia Ranskan ajoilta, sitten ovat edessä postikorteista ja julisteista tutut ja tunnelmalliset kotimiljööt ja läheiset ihmiset ihka aitoine väreineen, sekä tummempisävyiset kuvitustyöt.
Taidemuseolta Aurakatua alas kävellessä voi oikealla huomata yllättäen Lenin-patsaan, lahjan Leningradin kaupungilta. Kauniimpaa katsottavaa löytyy patsaan takaa upeasta jugendtalosta, jonka lasimaalauksin koristeltu ovi olisi mukava nähdä sisältäkin päin, mutta ovi on visusti lukossa.
Aurajoelta Yliopistonkatua reunustaviin kortteleihin saakka on levittäytynyt Kortteligalleria-teossarja, jonka myötä jokaisella näistä kortteleista on oma tunnusteos. Torin kulmilta löytyvät kivitalojen seinistä esimerkiksi Pyöriäinen (yllä; Jenni Tuominen) ja Mehiläispesä.
Brahenkadulla vastassa on kenkäliikkeen edustalla yksinäinen kenkä, joka ei näytä olevan matkalla minnekään. Ehkä en minäkään sinänsä ole, kunhan kuljeskelen...

Risteilen katsastamassa muutamia Kortteligallerian taideteoksia, kuten Jalohaukka ja Sirius. On kiva ajatella, että korttelilla on nimi. Kiitos Carl Ludvig Engel nimistä ja Meiju Niskala & co siitä, että teokset ovat nyt paikallaan!

Kävelen vielä takaisin toiselle Pimeyden kodalle katsomaan, miltä se näyttää päivänvalossa.
Aurajoen rantamaisemaan istutettu Kokka (Simo Helenius) on todella veneen kokan muotoinen kota. Kello ei ikävä kyllä ole vielä kahta, joten en vieläkään pääse kokkakotaan sisälle.
Vanhalla Suurtorilla, Brinkkalan talon edustalla, päivystävät joulumyyntikojujen rivistöt ja ostos- sekä katselu- ja hypistelykansa liikkuu hitaasti mukulakivillä. Joulupukki on istahtanut muusikoiden sekaan, taitaapa itsekin osallistua musisointiin.
Pujahdan portista vilkkaalle sisäpihalle. En voi kulkea partiolaisten puuropadan ohi pysähtymättä. Riisipuuro kanelin kera on kerrassaan mainio kävelijän eväs, ja jälkiruuaksi tietenkin jouluisasti maustettu bratwurst Suurtorin puoleisesta kojusta. Hetkinen, juuri samat herkut nautin viime vuonnakin! No, tämä olkoon kävelyn henkilökohtainen uusperinneosuus.
Minä tulin tänne kulttuurikävelemään. Kiitos Turku 2011!

Kommentit

  1. Kiitos jälleen. Oli mukavaa kuljeskella Turussa kanssasi. Paljon mielenkiintoisia kulttuurijuttuja matkan varrella! Eniten ihastusta taisi aiheuttaa tuon museon pantteri-ovenkahva! <3

    VastaaPoista
  2. Tack, hietzu...Ja eläköön viehkot ovenkahvat! Jäi tosin askarruttamaan, kenen tekemä se pantterikahva on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la