Siirry pääsisältöön

Rantarauhaa Hangossa

Joulukuinen päivä huviloiden Hangossa. Kävelen Appelgrenintietä ja hidastan askeleitani, kun ohitan upean villan toisensa jälkeen. Monikohan niistä on talvilevolla? Toivottavasti useimmissa on asukkeja myös talvella.
Hangon kaksitorninen Casino (1879) näyttää uljaalta säässä kuin säässä. Talvimatkalaisen kohtalona on, että rakennuksen ovet eivät aukea, vaikka nurmikko on taatusti nyt aivan yhtä vihreä kuin kesällä.
Rantahietikko Casinon edessä ei ole tietävinäänkään, että nyt on joulukuu. Edes pienen pientä jäätä tai hyhmää ei näy. Iloitsen siitä, että aurinko pilkahtelee oikulliselta taivaalta.
Voisi melkein luulla, että kalliolla rantaa vartioiva painava tykki olisi ampunut ystävällistä valoa yläilmoihin, piristämään muutoin harmaata päivää.
Jalkani johdattavat minut kuin itsestään Itälahden itäiseltä laidalta alkaville Puistovuorille, pitkin Rakkauden polkua (ent. Lemmenpolku tai kihlajaispolku), joka on useimmissa kohdissa sen verran kapea, että sitä voisi olla vaikea kulkea käsi kädessä. Vaan tarkoitus lienee, että kulkija malttaa pysähdellä armaansa kanssa...
Männynneulasten peittämässä maassa on merkki siitä, että joku lemmenpari on täällä kulkenut; G&J:n jäljiltä löytyy koukeroilla koristettu laatta. Asetan askeleeni varovasti, kun laskeudun kaiteen ympäröimälle hiidenkirnulle. Onneksi kalliot eivät ole nyt jäiset, ainoastaan märät. Pysähdyn bunkkerin viereen hengittämään meri-ilmaa ja katsomaan horisonttiin. Täällä on tilaa.
Rakkauden polku mutkittelee eteenpäin. Nyt kuivan uoman ylittävän puusillan kaiteessa on teinien tussittamia lemmenviestejä. Jag elskar Dig!
Laskeudun tuulisilta kallioilta kivirappusia alas. Vasemmalla puolellani pitkä kallioseinämä on lähes kauttaaltaan sammalen peitossa, kuin sammalmuuri. Polku muuttuu pikkutieksi ja huomaan sen ympärillä lukuisia linnunpönttöjä. Niitähän on tiheässä kuin lomamökkejä leirintäalueella. Tässä taitaakin olla lintujen lomakylä.
Jatkan matkaa Långsandan kävelytietä pitkin, kohti Kolavikenin toista laitaa ja Neljän Tuulen Tupaa. Jännittää, tuleeko taivaalta kohta sadetta vai ei.
Pitkältä näyttävä rantapolku sujahtaa nopeasti, onhan sen varrella katseltavaa. Oikealla puolella pilkistävät mäntyjen lomasta isot ja pienemmät rantahuvilat, vasemmalla hiekkarannan tuolla puolen velloo meri. Seuraan tovin katseellani suurta rahtilaivaa, joka on juuri lähtenyt Hangon satamasta ylittämään Itämerta.

Pääsen kuivana kesäkahvila Neljän Tuulen Tuvalle, joka on tietenkin talvilevolla, luukut kiinni. Tuvan mantereen puoleisen päädyn kukkalaatikoissa sinnittelevät vielä rosmariini, timjami ja persilja aivan vetreinä. Ihan totta, nyt on joulukuu!
Mietin, onko rantakallion vakaa pyöreä kivipöytä ollut paikallaan jo Mannerheimin omistaessa kahvilan, vai onko se uudempi tekele. Joka tapauksessa, nerokas ratkaisu, sillä heppoisat muovikalusteet eivät tuulten armoilla kauaa pysyisi. Aallot lyövät yhä tuimemmin rantakallioihin, joten on aika lähteä takaisin Hangon keskustaa kohti.
Juuri silloin alkaa armoton raekuuro, joka muuttaa maiseman yhtäkkiä. Valkoiset rakeet täplittävät maan valkoiseksi. Edelläni kulkenut pariskunta siirtyy puiden katveeseen odottamaan kelin rauhoittumista, minä nyöritän hupun kiinni ja jatkan matkaa.
Aivan kuin joku olisi ropsauttanut ison pussillisen raesokeria Hangon ilmatilaan! Tällä kävelytiellä löytyy sekä hyvin pientä että isoa katsottavaa...
Raekuuro on ohi muutamassa minuutissa ja tuulikin alkaa laantua. Hetken ajan aurinko valaisee taas aaltoja ja Långsandan raesokerin kuorruttama hiekka näyttää aivan epätodelliselta. Pysähdyn katselemaan katselen edessäni etelään avautuvaa merta. En osaa edes kuvitella, millainen tämä ranta on kesäaikaan. Nyt maisema on kuin yksin minun, ja äänet vain luonnon ääniä.

Hangon keskustaan palattuani alkaa iltapäivän hämärä; pihavalot alkavat jo valaista. Kurkistan sisäpihalle, jolla näyttää aivan joululta, vaikka lumi puuttuukin.

Kuljen Bulevardia, kun sadepisarat alkavat pitää seuraa. Taitaa olla jo aika mennä toviksi lämmittelemään... Suuntana tietenkin Alan's Café, ja kohta edessäni on kuppi kuumaa sekä ihana tuore sämpylä. Antaa hämärän laskeutua.

Kommentit

  1. Ihana juttu taas sinulta, Upe! Oli kiva tavata....

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi! Kauniisti kirjoitettu ja upeat kuvat. Oma äitini on kotoisin Hangosta joten Hanko on aina yhtä rakas.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset! Tarja - kuin myös :)
    Carina - Hangossa on luontaista charmia.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja hieno kertomus!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la