Jalkaisin

Värikalliolle matkaa noin 17 kilometriä. Ja sama takaisin. Eikä autoa käytettävissä. Vaihtoehtoina olivat jalkapatikka molempiin suuntiin, toiveikas liftin yritys tahi varmempana keinona taksi menosuuntaan, ja kävely takaisin. Onnekseni puhuin ongelmasta ääneen Hossan Lomakeskuksen aamiaispöydässä, missä aamupalaa popsi samaan aikaan myös kaksi ulkomaista retkeilijäryhmää suomalaisoppaineen. Toinen porukka oli lähdössä juuri Värikallioille päin ja minulle löytyi ystävällisesti istumapaikka retkeläisten tilataksista. Tulipa samalla myös harjoiteltua retkeilyranskan höpöttämistä. Kyyti jätti myös minut ihastuttavasti Lihapyörteeksi nimettyyn paikkaan (ihan oikeasti, Lihapyörre ! Voisiko joku ystävällisesti kertoa nimen tarinan?). Tältä parkkipaikalta pääsee tekemään 8 kilometrin mittaisen rengasreittikävelyn, joka käyttää Ala-Ölkyn kautta kääntymässä Värikalliolla. Toisessa kuuluisassa paikassa eli Julma-Ölkyllä poikkeaminen tekisi päivästä pikkuisen pidemmän - ja jos vielä käve...

Jalan alla pettävän liukas, aamun puolella sataneen lumikerroksen alle peittynyt jää; hiekanmurusia siellä sun täällä. Ei metsäkävelyä tänään vaan kaupunkikävely, vilkaisemaan miltä Jyväskylän keskustassa näyttää joulumeininki tapaninpäivänä. Yläkaupungilla jouluikkunoihin on panostettu erityisesti, joten aloitin keskustatallaamisen sieltä. Kehystämö Galleria Patinan tunnistaa, vaikka ei olisi edes kurkannut näyteikkunaa; taulunkehysten pätkillä upeasti päällystetty pylväs kiinnittää välittömästi huomion. Gallerian suuria ikkunoita somistavat muun muassa enkelit, mutta komeimpana katsoo ikkunasta ulos valokaulanauhan saanut ratsu. Tonttulakille ei ole tarvetta. Vähän matkan päässä Kauppakatua alaspäin mennessä ylitän kadun. Kalakauppa Mäkisen ikkunoista löytyy kaksi erilaista joulukattausta; maalaisempi punasaviastioiden joulupöytä ja kaupunkilaisempi, valkoisten posliiniastioiden versio. Tämä ikkuna osallistuu joulun alla alkaneeseen Ihana ikkuna -kilpailuun, jonka ään...

Otetaan elokuun lopun vihoviimeinen iltapäivä. Ja rinkka selästä. Sitten kamat vuokramökkiin, maastofillarin vuokraus ranskalaisten isännöimästä Hossan lomakeskuksesta (ei hätää, siellä voi asioida myös englanniksi, välillä jopa suomeksi) ja polkaisin päivän päätteeksi vielä muutaman eli neljän kilometrin päähän Hossan Luontokeskukselle ottamaan selvää alueesta. Olin kävellyt aiemmin päivällä parisenkymmentä kilometriä Tulijärveltä majapaikkaani ja ajattelin siirtyä vaihteeksi vikkelämmin paikasta toiseen. Kinttuvoimalla kumminkin. Ja mielellään niin, että kerkiäisin palata valoisalla puolella iltaa. Parkkasin maastopyörän Luontokeskuksen pihaan, kävin tutkimassa näyttelyä ja löysin heti ohjelmaa seuraavalle päivällä: Värikalliot! En satu kuulumaan polkujuoksijoiden klaaniin, joten ei ollut mitään mahdollisuutta yrittää hilppaista saman tien 12 kilometrin päästä alkavalle Värikallioiden polulle. Lyhyempi jaloittelumahdollisuus oli kuitenkin tarjolla ihan Luontokeskuksen v...

Vain pieni iltakävely Tampereen keskustassa, vähän jaloittelua sisätiloissa vietetyn päivän jälkeen. Niin minä ajattelin. Ylitin Tammerkosken sillan ja saavuin Keskustorille. Lumi ei ikävä kyllä enää valaissut maisemaa, kiitos lämmenneen sään ja taivaalta ropsahdelleiden sadepisaroiden. Sen sijaan lukemattomia jouluvaloja riitti reippahasti jo matkan varrella, kadunvarsien puihin kiinnitetyistä kimaltelevista valopalloista kaikenmoisiin valohahmoihin, jotka killuivat Hämeenkadun yllä. Keskustorilla oli jalustalle nostettu isoin näkemäni kuusenkoristepallero. Se vielä olisi puuttunut, että se olisi roikkunut joulukuusessa! Kas, joulumarkkinat. Värivaloja. Kojuja. Makkaroiden ja muiden herkkujen tuoksua, glögimukeja, jouluostosväkeä. Ostin pienen iltapalan minäkin, sitten jatkoin matkaa, ihan vain kuljeskellen, vailla erityistä päämäärää. Suuntasin ajatuksissani, liki huomaamattani, kohti Hämeenpuistoa. Kauppakadun kulmauksessa pysähdyin Tampere-seuran puodin akkunoiden e...