Valoja, varjoja ja valomuraaleja, Tampere

Vain pieni iltakävely Tampereen keskustassa, vähän jaloittelua sisätiloissa vietetyn päivän jälkeen. Niin minä ajattelin.

Ylitin Tammerkosken sillan ja saavuin Keskustorille. Lumi ei ikävä kyllä enää valaissut maisemaa, kiitos lämmenneen sään ja taivaalta ropsahdelleiden sadepisaroiden. Sen sijaan lukemattomia jouluvaloja riitti reippahasti jo matkan varrella, kadunvarsien puihin kiinnitetyistä kimaltelevista valopalloista kaikenmoisiin valohahmoihin, jotka killuivat Hämeenkadun yllä. Keskustorilla oli jalustalle nostettu isoin näkemäni kuusenkoristepallero. Se vielä olisi puuttunut, että se olisi roikkunut joulukuusessa!

Kas, joulumarkkinat. Värivaloja. Kojuja. Makkaroiden ja muiden herkkujen tuoksua, glögimukeja, jouluostosväkeä. Ostin pienen iltapalan minäkin, sitten jatkoin matkaa, ihan vain kuljeskellen, vailla erityistä päämäärää.

Suuntasin ajatuksissani, liki huomaamattani, kohti Hämeenpuistoa. Kauppakadun kulmauksessa pysähdyin Tampere-seuran puodin akkunoiden edessä - sieltä olisi ollut saatavissa Tampere-aiheisia karttoja, kirjoja (muun muassa himoitsemani, tamperelaisia sananselityksiä sisältävä Arto Lapin Pökhölmistä päivää). Niin, jos ei olisi ollut jo ilta ja kauppa kiinni.

Huomasin, että jotain valkoista valoa oli heijastettu kerrostalon seinään. Oliko seinässä kenties joulukalenterityyppinen valoteos? Ei, mutta jokin valoteos kuitenkin. Kävelin edelleen kohti Hämeenpuistoa ja katsoin oikealle. Hei, lisää valotaidetta, ja vieläpä kerrostalon korkeudelta! Vastapäätä toinen valoteos? Tämäpä jotakin! Ja kauempana näkyi toinen vastaavanlainen, korkea valohahmo.

Siis oikein sarja seiniin heijastettuja valoteoksia, valomuraaleja.

Hämeenpuistokin pani parastaan, tässä lumettomassa, mutta silti niin kauniissa illassa. Maasta haihtuva kosteus puski ilman lempeän usvaiseksi, pehmensi kaupungin valomaisemat, loi ainutlaatuisen tunnelman. Hämeenpuiston puiden oksistot piirtyivät usvaverhon keskellä kuin unimaisemassa. Tämä on sitä kaupunkiluontoa.

Unohdin, että olin ollut päämäärättömällä kävelyllä. Olin taas, pitkästä aikaa, kaupunkilöytöretkellä. Lisää valomaisemia, valoteoksia!

Koska olin muutamia kertoja aiemmin ollut Tampereen kaduilla sähkökaappitaideteosjahdissa, päättelin, että löytäisin todennäköisesti valoteoksia molemmilta puolin Hämeenkatua, Tammerkosken tältä puolen. Oikeaan osui. Näinköhän tämä kiipeilijä pääsee katolle saakka?

Hämeenkadun toiselle puolelle tassuteltuani älysin siirtää katseeni ylhäisiin usvamaisemiin, hakemaan silmiini katuja ylittäviä valonsäteitä, joiden tehtävä oli piirtää vastapäiseen seinään valoteos. Tekniikka toimi loistavasti ja kuljin lähikatuja ristiin, rastiin, katse korkeuksissa. Tuolla! Ja tuolla!

Minun oli pitänyt vain käydä haukkaamassa happea. Sen sijaan sainkin sametinpehmeät sumumaisemat, veikeät valotaideseinät, upean usvakävelyn. Kiitos odottamattomista valoyllätyksistä, Tampere!

Mitäkö iltakävelylläni kohtasin? Tamperelaisen Valogalleria - Valo piirtää -ulkoilmagallerian taideteoksia, jonka taiteilijoita ovat Pälvi Hanni, Virve Lilja ja Tomas Regan. Galleriaan voi tutustua 12.3.2017 saakka ja teosten sijaintikartta löytyy Tampereen taidemuseon sivulta.