Siirry pääsisältöön

Valoja, varjoja ja valomuraaleja, Tampere


Vain pieni iltakävely Tampereen keskustassa, vähän jaloittelua sisätiloissa vietetyn päivän jälkeen. Niin minä ajattelin.

Ylitin Tammerkosken sillan ja saavuin Keskustorille. Lumi ei ikävä kyllä enää valaissut maisemaa, kiitos lämmenneen sään ja taivaalta ropsahdelleiden sadepisaroiden. Sen sijaan lukemattomia jouluvaloja riitti reippahasti jo matkan varrella, kadunvarsien puihin kiinnitetyistä kimaltelevista valopalloista kaikenmoisiin valohahmoihin, jotka killuivat Hämeenkadun yllä. Keskustorilla oli jalustalle nostettu isoin näkemäni kuusenkoristepallero. Se vielä olisi puuttunut, että se olisi roikkunut joulukuusessa!


Kas, joulumarkkinat. Värivaloja. Kojuja. Makkaroiden ja muiden herkkujen tuoksua, glögimukeja, jouluostosväkeä. Ostin pienen iltapalan minäkin, sitten jatkoin matkaa, ihan vain kuljeskellen, vailla erityistä päämäärää.

Suuntasin ajatuksissani, liki huomaamattani, kohti Hämeenpuistoa. Kauppakadun kulmauksessa pysähdyin Tampere-seuran puodin akkunoiden edessä - sieltä olisi ollut saatavissa Tampere-aiheisia karttoja, kirjoja (muun muassa himoitsemani, tamperelaisia sananselityksiä sisältävä Arto Lapin Pökhölmistä päivää). Niin, jos ei olisi ollut jo ilta ja kauppa kiinni.


Huomasin, että jotain valkoista valoa oli heijastettu kerrostalon seinään. Oliko seinässä kenties joulukalenterityyppinen valoteos? Ei, mutta jokin valoteos kuitenkin. Kävelin edelleen kohti Hämeenpuistoa ja katsoin oikealle. Hei, lisää valotaidetta, ja vieläpä kerrostalon korkeudelta! Vastapäätä toinen valoteos? Tämäpä jotakin! Ja kauempana näkyi toinen vastaavanlainen, korkea valohahmo.

Siis oikein sarja seiniin heijastettuja valoteoksia, valomuraaleja.


Hämeenpuistokin pani parastaan, tässä lumettomassa, mutta silti niin kauniissa illassa. Maasta haihtuva kosteus puski ilman lempeän usvaiseksi, pehmensi kaupungin valomaisemat, loi ainutlaatuisen tunnelman. Hämeenpuiston puiden oksistot piirtyivät usvaverhon keskellä kuin unimaisemassa. Tämä on sitä kaupunkiluontoa.


Unohdin, että olin ollut päämäärättömällä kävelyllä. Olin taas, pitkästä aikaa, kaupunkilöytöretkellä. Lisää valomaisemia, valoteoksia!



Koska olin muutamia kertoja aiemmin ollut Tampereen kaduilla sähkökaappitaideteosjahdissa, päättelin, että löytäisin todennäköisesti valoteoksia molemmilta puolin Hämeenkatua, Tammerkosken tältä puolen. Oikeaan osui. Näinköhän tämä kiipeilijä pääsee katolle saakka?


Hämeenkadun toiselle puolelle tassuteltuani älysin siirtää katseeni ylhäisiin usvamaisemiin, hakemaan silmiini katuja ylittäviä valonsäteitä, joiden tehtävä oli piirtää vastapäiseen seinään valoteos. Tekniikka toimi loistavasti ja kuljin lähikatuja ristiin, rastiin, katse korkeuksissa. Tuolla! Ja tuolla!


Minun oli pitänyt vain käydä haukkaamassa happea. Sen sijaan sainkin sametinpehmeät sumumaisemat, veikeät valotaideseinät, upean usvakävelyn. Kiitos odottamattomista valoyllätyksistä, Tampere!

Mitäkö iltakävelylläni kohtasin? Tamperelaisen Valogalleria - Valo piirtää -ulkoilmagallerian taideteoksia, jonka taiteilijoita ovat Pälvi Hanni, Virve Lilja ja Tomas Regan. Galleriaan voi tutustua 12.3.2017 saakka ja teosten sijaintikartta löytyy Tampereen taidemuseon sivulta.

Kommentit

  1. Vau! Jopas on komeita valoteoksia! En ole pitkään, pitkään aikaan käynyt Tampereellakaan. Tuosta punaisesta joulupallosta olen kyllä kuullut, mutta nämä valoteokset olivat iloinen yllätys. Sopivat täydellisesti tuollaiseen pimeään ja märkään aikaan, piristykseksi.

    VastaaPoista
  2. Valogalleria on loistoidea! Näin kaapattiin tyhjiä seinäpintoja hyvään käyttöön ilman maalin pisaraakaan. Oli tosi hauskaa löytää valoteokset ihan yllätyksenä :)

    VastaaPoista
  3. Valoilla saa lumettomasta ja märästäkin loihdittua kaunista. No, sumu auttaa siinä osaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että lumi pian taas valaisee kaupunkimaisemankin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la