Jalkaisin

Tammisaari herätti minut pilviseen päivään. Niin pilviseen, että oli pakko tarkistaa säätiedotus ihan kellonaikoja myöten. Koko päivän kestävä vesisade alkaisi viimeistään klo 11… Siispä oli suoriuduttava matkaan pian. Tunnelmaa Tammisaaren joulumarkkinoilla 8.12. 2018 Edessä oli kuitenkin yksi paha hidaste. Joulumarkkinat. Itse joulupukki oli tavattavissa Tammisaaren markkinoilla. Siispä en malttanut lähteä rivakasti tieheni, kävelemään edes osaa päivästä ilman vesipisaraseuraa. Olihan markkinat katsastettava. Kojuja oli Tammisaaren Raatihuoneentorilla niin paljon, että myyjiä riitti laajemmallekin alueelle. Olisin mieluusti ostanut matkaan saaristolaisleipää, tuoreita suppilovahveroita ja muita herkkuja, mutta urheasti jätin hankkimatta lisäpainoa reppuun. Tein pienen kävelykierroksen lähikaduilla, ihastelin viehättäviä taloja sekä kauniisti somistettuja itsenäisyyspäivä- ja jouluikkunoita, minkä jälkeen menin vielä Ektamuseolle . En ollut kertaakaan onnistunut käymään Tammisaaressa

Lähdössä kävelemään Lappohjan seisakkeella. Lappohja oli päiväkävelyni lähtöpiste, mutta minähän heräsin Hangossa? Ei hätää, sillä junat kulkevat. Niinpä nautin kaikessa rauhassa aamiaisen hotelli Bulevardissa, kuljeskelin hetken kaupungilla ja nousin sitten paikallisjunaan, josta jäin Lappohjan autiolle seisakkeelle. Taivaalta oli heittänyt jo vähän valkoistakin yöllä maahan. Hangontien varressa, rintamamuseo lähenee. Kuljettuani hetken Hankoniementien viereistä pyörätietä saavuin Hangon Lappohjassa sijaitsevan Rintamamuseon kohdalle. Sen ulkopuolella oli kunnon kyltit ja asiaankuuluvaa rekvisiittaa, mutta näin joulukuisena perjantaina museo on kiinni. Hangon rintamamuseo. Rohkenin kuitenkin kurkistella akkunoista sisälle ja kohta minulle tultiin vielä kertomaan, että museo avautuu vasta lauantaina. Kun paljastui, että olin kävellen liikkeellä, sain armon: museonäyttelyn puolelle sytytettiin valot, sain ostaa lipun ja pääsin sittenkin sisälle! Aivan mahtavaa, kiitos! Hanko sodassa Ri

Aika aloittaa kävelyretkeilyni Suomen halki: olin saapunut Hankoon edellisenä iltana junalla Jyväskylästä, olihan lähtöpaikaksi Hankoniemi. Hankoniemi on myös jalan (tai kengän) muotoinen niemi. Kenkä on vanha nimimerkkini Jalkaisin-blogissa. Niinpä tuntui todella passelilta, että toistaiseksi pisimmäksi yhtenäiseksi Suomi-taipaleeksi aikomani kävelyretkeily aloituspaikka oli juuri Hanko. Vaikka retki ei olisikaan sankarillisesti yhtä kyytiä etelästä pohjoiseen kävelty, vaan tulisi koostumaan lukuisista lyhyistä retkistä, jotka etenisivät toivon mukaan vakaasti kohti pohjoista maaliaan. Ihka ensimmäinen kävelyretkipäiväni tällä taipaleella koitti, kun taivas alkoi vaalentua joulukuussa, kun Suomi juhli itsenäisyyspäivää numero 101. Tuntui sattuvalta sekin, että viralliseen lähtöpaikkaani Hangon eteläisimpään kärkeen pääsi vain kävellen, Vapaasataman vierestä lähtevää Tulliniemen luontopolkua pitkin. Olin viimeksi käynyt siellä vuonna 2011 , kun Uddskatanin luonnonsuojelualueelle pääsi

Tyhmä kysymys. Suomen halki kävellään tietysti jalkaisin. Mutta mitä reittiä, milloin, millä ajalla, miksi? Niitä kysymyksiä mietin pitkään. Ja lähdin asiaa palastelemaan. Harjoitus: Suomen poikki Tuumasin, että voisin hyvin tehdä ”harjoituksen” ja kävellä ensin Suomen poikki . Sehän ei olisi niin pitkä matka, noin 250 kilometriä, kartan kapeimmasta kohdasta mitattuna. Ja oli jotenkin hauska ajatus kävellä itärajalta meren rantaan. Kesällä 2018 tästä tuli totta. Vietin parisen viikkoa jalkapatikassa ja matkasin Raatteen tien päästä Suomussalmelta Ouluun. Aiempaa vaellus/patikointikokemusta minulle oli kertynyt erilaisilta merkityiltä reiteiltä sekä Suomesta että ulkomailta, pisimpänä noin tuhannen kilometrin rannikkoreitti Britanniassa. Parin viikon kävelyreissu tuntui siksi ihan kohtuullisesti toteutettavalta. Tällä Suomen poikki -retkellä ei kuitenkaan ollut valmista reittiä seurattavana, vaan sain harjoitella omaa reitittämistä. Se tarkoitti ahkeraa karttojen tutkimista ja miettimi

Talviahon tulipaikka, Koirajoki, Salamajärven kansallispuisto. Näin unta, että poskelleni laskeutui sadepisaroita. Unessa nukuin taivasalla makuupussissa. Uni jatkui samanlaisena. Vasta hetken päästä tajusin, että nukuin taivasalla makuupussissa ja poskelleni tipahteli sadepisaroita. Voi pirskatti! Se niistä Kinnulan ja Kivijärven säätiedotuksista, joiden mukaan piti olla sateeton yö. Kello oli jotain neljä aamuyöllä. Kokeilin pimeässä makuupussin pintaa. Ei kovinkaan märkä. Ojensin käteni vieressäni lepäävän rinkan tykö ja kohta löysin kaiken varalta lähituntumaan jättämäni tarpin. En jaksanut edes nousta ylös, vaan levitin tarpin jotakuinkin suojapeitoksi ylleni ja jatkoin unia. Kun sitten oikeasti heräsin valoisalla, selvisi, että yöllä ei ollut onneksi satanut paljoa. Makuupussini oli ehtinyt kastua vain vähän ennen suojautumista. Opetus: vaikka illalla väsyttää, on fiksua varautua sateeseen, jos säätiedotukset yhtään arveluttavat. Koirajoen suvanto Talviahon tulipaikan edessä Oli