Kuinka kävellä Suomen halki? Pitkän matkan suunnittelusta

Tyhmä kysymys. Suomen halki kävellään tietysti jalkaisin. Mutta mitä reittiä, milloin, millä ajalla, miksi?

Niitä kysymyksiä mietin pitkään. Ja lähdin asiaa palastelemaan.

Harjoitus: Suomen poikki

Tuumasin, että voisin hyvin tehdä ”harjoituksen” ja kävellä ensin Suomen poikki. Sehän ei olisi niin pitkä matka, noin 250 kilometriä, kartan kapeimmasta kohdasta mitattuna. Ja oli jotenkin hauska ajatus kävellä itärajalta meren rantaan. Kesällä 2018 tästä tuli totta. Vietin parisen viikkoa jalkapatikassa ja matkasin Raatteen tien päästä Suomussalmelta Ouluun.

Aiempaa vaellus/patikointikokemusta minulle oli kertynyt erilaisilta merkityiltä reiteiltä sekä Suomesta että ulkomailta, pisimpänä noin tuhannen kilometrin rannikkoreitti Britanniassa. Parin viikon kävelyreissu tuntui siksi ihan kohtuullisesti toteutettavalta. Tällä Suomen poikki -retkellä ei kuitenkaan ollut valmista reittiä seurattavana, vaan sain harjoitella omaa reitittämistä. Se tarkoitti ahkeraa karttojen tutkimista ja miettimistä: mitä kautta olisi kiva kävellä, missä ja miten yöpyä, mistä ruokatäydennyksiä matkan varrella.

Upe Raatteen tien päässä lähdössä kävelemään kohti Oulua
Raatteen tien päässä valmiina lähtöön kohti Oulua

Reissu toteutui kesä-heinäkuun vaihteessa 2018 melko lailla suunnitelmien mukaan, mitä nyt vaelluskengät alkoivat vuotaa sadepäivänä, sitten helle pakotti muuttamaan vuorokausirytmiä ja muutin korkean päivälämpötilan vuoksi loppumatkasta hieman reititystäni. Kävelymatkalleni mahtui hienoja erilaisia yöpaikkoja – kaikkea teltan ja hotellin väliltä – ja tulin tallanneeksi niin asvalttia, soratietä, metsäautoteitä, retkeilypolkuja, umpimetsää kuin kevyen liikenteen väyliä. Kerta kaikkiaan hieno kokemus!

Mikseipä minun olisi siis mahdollista kulkea myös Suomen halki. Pituussuuntaan.

Mitä reittiä Suomen halki?

Mieleen tuli ensimmäisenä tietenkin Hanko! Olen muutenkin mieltynyt Hankoon, joten siinä olisi hyvä syy poiketa siellä pitkästä aikaa. Hangon eteläkärjessä olin päässyt käväisemään kerran opastetulla retkellä silloin, kun alueelle ei vielä ollut vapaa pääsy.

Tutkin karttoja ja pähkin. Suomen poikki -retkellä olin saanut kokemusta vaihtelevista reittiosuuksista erilaisilla alustoilla. Pyrkisinkö etenemään eteläisestä Suomesta pohjoiseen nopeinta mahdollista, kohtuullisen suoraa ja kävelykelpoista reittiä? Se tarkoittaisi melkoisen pitkää asvaltin laidassa askellusta ja muuttuisi helposti sietämättömäksi suorittamiseksi. Ei kiitos.

Muistelin viime kesältä muutamia tolkuttoman pitkiä suoria tienpätkiä ja päätin, että Suomen halki -kävelyni saisi sisältää viimekesäiseen tapaan paljon vaihtelevuutta. Mieluusti myös retkeilyreittejä.

Entä kurvaaminen Hangosta itäisen Suomen ihastuttaville merkityille retkeilyreiteille, edelleen UKK-reitille jne.? Hmm. Aikamoinen mutka. Ehkä sittenkin vähän keskemmältä. Pitäisin pituuden kohtuullisena ja saisin kävellä ovelasti Keski–Suomen ja kotimaisemien kautta, seikkailla taas entisen maakuntauran poluilla ja tarkistaa, miten niiden umpeenkasvaminen on paikoin edennyt.

Isoja linjoja olen Oulun eteläpuolelta jo miettinyt. Olen valinnut muutamia kohteita, jotka haluan reitilleni, mutta vain muutamia; suurin osa reitityksestä on edelleen avoinna.

Entä minne tähtään Hangosta? Tavoitteekseni olen asettanut Nuorgamin.

Milloin ja millä ajalla?

Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että Suomen halki -kävely olisi tosi hienoa tehdä yhtäjaksoisena reissuna etelästä pohjoiseen, toukokuun puolella aloittaen. Aikaa olisi minun vauhdillani syytä varata yli kaksi kuukautta. Ongelmana oli kuitenkin se, että lomaa töistä ei järjestyisi niin pitkäksi aikaa.

Mieleeni palasi keskustelu, jonka olin käynyt Englannissa: kaksi naista kertoi nauraen, että he aikoivat kävellä South West Coast Pathin (noin 1000 kilometriä) loppuun noin kymmenen vuoden aikana, edetä aina pieni pätkä kerrallaan. He olivat aloittaneet reitin etelästä ja käyneet kävelemässä sitä silloin tällöin viikonloppuisin. Naisilla oli siis monta hauskaa reissua tiedossa!

Siihen tapaanhan minäkin voisin tehdä… En kyllä välttämättä kymmenen tai edes viiden vuoden projektina, mutta samalla periaatteella kuitenkin: pätkissä. Aina silloin kun siltä tuntuu ja sopiva väli retkeen löytyy. Kävellä yhdestä paikasta toiseen, jatkaa seuraavalla kerralla siitä, mihin jäin. Minäkin saisin siis monta retkeä yhden pitkän sijaan.

Miksi Suomen halki?

Tämä onkin pahempi kysymys. Englannin retkilläni olen kohdannut useita kulkijoita (tai kuullut sellaisista), jotka ovat taivaltaneet Land’s Endistä (Cornwall) John O’Groatsiin (Skotlanti). Se on brittien ”maan halki”-reitti.

Aloin miettiä brittivaeltajia kuunnellessani, että miksi en itse tekisi vastaavanlaista retkeä kotimaassa. Se olisi mielenkiintoinen tapa nähdä koko ihana Suomi, kohdata sekä monenlaisia maisemia, luontoa että aika ajoin myös ihmisiä eri puolilla maata. Olen tähän saakka liikkunut kotimaassa pääasiassa retkeilyreittejä pitkin (ja niitäkin riittää vielä ihan valtavasti kuljettavaksi), mutta jotain kiehtovaa on siinä ajatuksessa, että voisin päästä omin jaloin ihan pohjoiseen asti.

Kyseessä on yksinkertaisesti kotimaan matkailu: monta kotimaan matkaa, joiden keskeisenä liikkumismuotona on kävely.

Aion oppia lisää kotimaastani. Kävelyvauhdilla.

Miten?

Tarkoitukseni on matkustaa kunkin etapin alku- ja loppupisteeseen julkisilla liikennevälineillä eli junalla tai linja-autolla. On mahdollista, että siitä on joskus joustettava – katsotaan, miten käy.

Arvostan paikallisia palveluita, joten käytän niitä mieluusti matkan varrella. Aion kokeilla, miten hyvin oma reititykseni mahdollistaa välillä myös kevyellä repulla kävelemisen majatalosta majataloon ja valmiissa pöydässä syömisen. Iso osa taipaleista tulee toivottavasti olemaan sitä perinteistä retkeilyä eli metsäpolkujen tallaamista rinkka selässä, mutta tieosuuksia on niitäkin edessä runsaasti.

Tulen tekemään Suomen halki -jalkamatkaani sulan maan aikana ja uskon, että saavutan Nuorgamin aikaisintaan vuoden 2020 aikana. Voi olla, että menee pidempäänkin.

Matka on alkanut…

Ja niinhän siinä kävi, että matkanteko alkoi Hangon eteläkärjestä joulukuussa 2018 kolmen päivän retkellä.

Otteita retkipäiväkirjastani tulee ilmestymään tässä blogissa viiveellä ja epäsäännölliseen tahtiin. Jatkan myös muuta retkeilyä, koska tämä Suomi-retki ei täytä koko elämääni 😉


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi