Kävellen Suomen halki 2 - Lappohja-Tammisaari
Lappohja oli päiväkävelyni lähtöpiste, mutta minähän heräsin Hangossa? Ei hätää, sillä junat kulkevat. Niinpä nautin kaikessa rauhassa aamiaisen hotelli Bulevardissa, kuljeskelin hetken kaupungilla ja nousin sitten paikallisjunaan, josta jäin Lappohjan autiolle seisakkeelle. Taivaalta oli heittänyt jo vähän valkoistakin yöllä maahan.
Kuljettuani hetken Hankoniementien viereistä pyörätietä saavuin Hangon Lappohjassa sijaitsevan Rintamamuseon kohdalle. Sen ulkopuolella oli kunnon kyltit ja asiaankuuluvaa rekvisiittaa, mutta näin joulukuisena perjantaina museo on kiinni.
Rohkenin kuitenkin kurkistella akkunoista sisälle ja kohta minulle tultiin vielä kertomaan, että museo avautuu vasta lauantaina. Kun paljastui, että olin kävellen liikkeellä, sain armon: museonäyttelyn puolelle sytytettiin valot, sain ostaa lipun ja pääsin sittenkin sisälle! Aivan mahtavaa, kiitos!
Hanko sodassa
Rintamamuseossa kerrotaan monipuolisesti Hankoniemen neuvostomiehityksestä vuosina 1940-41. Tuntui hurjalta lukea ja nähdä tarinaa siitä, kuinka hankolaisille oli annettu maaliskuussa 1940 vain 10 päivää aikaa koota tavaransa ja lähteä kodeistaan evakkoon.
Hankoniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi 30 vuodeksi, mutta kaikeksi onneksi vuokra-aika todellisuudessa päättyi 1941. Neuvostojoukkojen hallinta-aikana Hangossa asui peräti noin 30 000 neuvostoliittolaista. Tilanne muuttui, kun jatkosota alkoi ja alueesta tuli ”Hangon motti”. Enpä ennen tiennyt, että on ollut myös kanoottisotaväkeä. Jatkosodan aikana Hangon vesillä liikkui myös suomalaisia kanoottitiedustelijoita vanerikanooteilla.
Museon edessä on jalkaväkirykmentti 55:n muistomerkki; rykmentti taisteli Hangon rintamalla 3.7.-3.12.1941 eli neuvostojoukkojen vetäytymiseen asti.
Museon jälkeen palasin toviksi tien itäpuolelle, kunnes oli siirryttävä valtatien laitaa tallaamaan.
Se oli niin jatkuvaa rekkarallia, että etsin kartalta ensimmäisen mahdollisen pakoväylän hiljaisemmalle reitille, joka ei tekisi kovin pitkää lisälenkkiä. Kyllä teki mieli kirmata ihan sammalikkoon rauhoittumaan, mutta kartalla ei näkynyt sopivia polkuja.
Järnönsalmentieltä käännyin venekaupan jälkeen vielä pienemmälle tielle kohti Skogbytä, mutta metsätaipaleen jälkeen vastassa olikin avonainen portti, aita ja Kauttakulku kielletty -merkki. Hmm. Totesin, että ei kannattaisi kävellä avoimesta portista, sillä olisi ikävää joutua kenties palaamaan samaa reittiä, jos läpikulkua ei todellakaan olisi.
Niinpä lähdin kiertämään aidattua aluetta vasemmalta. Alla oli liki koko matkan hyvä polku, joten tämä yllätysreitti olikin tosi kiva! Lisäksi vastaan tuli panssariesteitä, jälleen yksi konkreettinen muistuma toisen maailmansodan ajasta. Olin saapunut Skogbyn alueelle. Selvisi myös, mistä oli kyse siinä kiertämäni aidan takana: vapaasatama-aluetta sekin. Ehkä opin lukemaan karttaa paremmin vastaisuudessa…
Skogbyn kylänraitilla ei näkynyt liikettä. Ilmoitustaululla pari ilmoitusta, saunarakennus tien varressa lapun mukaan kiinni. yksi rakennus näytti entiseltä kyläkoululta. Entinen kauppa.
Vähän edempänä oli kyltti kahvilaan. Kahvila, täällä?! Kävelin epäuskoisena keltaisen puurakennuksen ovelle. Auki oleva kahvila, joulukuisena perjantaina, keskellä päivää? Kyllä! Taivaallista! Talon kaakao ja puolukka-mustikkamuffinsi, kiitos!
Nyt kahvilakäytössä oleva rakennus oli rakennettu vuonna 1888 Skogbyn sahan omistajalle, kunnes hän sai isomman huushollin läheltä. Sittemmin talo oli sahan isännöitsijällä, kunnes siitä tuli sahan ruokala. Ja nyt tila palvelee taas kahvila-ravintolana, kertoi kahvilan iloinen emäntä. Skogbyn kautta kulkee pyöräilijöiden Rannikkoreitti, joka tuo tännekin asiakkaita.
Mutta kääk, päivänvalon aika hupeni edelleen siinä istuskellessani. Oli jatkettava matkaa, mikäli halusin ehtiä reitin varrella olevaan Dagmarin puistoon vielä, kun ei olisi aivan pilkkopimeää. Mitäs olin vitkastellut aamulla liikkeelle lähdön kanssa Hangossa.
Metsän reunustama taival toi minua vähitellen himmenevässä, hissukseen alkavan räntä- ja lumisateen täplittämässä maisemassa lähemmäs Dagmarin puistoa. Långviken. Vitsandsberget. Ah, ihanaa, Dagmarin puiston parkkipaikka! Dagmarin puiston luonnonsuojelualueen omistaa Fiskars, mutta yhtiö lahjoitti kunnostetun alueen 100 vuodeksi suomalaisten käyttöön Suomi 100 -vuoden kunniaksi, nimellistä euron vuosivuokraa vastaan.
Parkissa oli yksi ainoa auto, josta mieshenkilö nosteli tyhjiä vesikanistereita kottikärryihinsä. Hän oli juomavettä hakemassa. Koiranulkoiluttaja käveli vastaani. Oli yhä hämärämpää. Laskeuduin puurappuset ja siinä se sitten oli, Dagmarin lähde.
Olin odottanut hieman hulppeampaa vesivirtaumaa, mutta näin joulukuun puolella vettä valui lähinnä noron tapainen. Täytin silti retkikuppini sekä vesipulloni. Tosi hyvän makuista vettä! Kanisterimiehellä meni astioidensa täyttöön vähän enemmän aikaa.
Käväisin vielä hiekkarantaisessa lahdenpoukamassa ja aution laiturin hämärässä, jättämässä jalanjälkeni lumeen. Äkkiä ne siitä peittyisivät. Räntää leijaili harvakseltaan taivaalta tähän sinisen hetken hiljaisuuteen, tuulen suhinaan.
Pimeä laskeutui
Oli aika ottaa järeämmät heijastimet sekä lamppu esiin, että ainakin minä näkyisin muille. Leksvallintie jatkui ja jatkui, kohta hämärästä tuli pilkkopimeää. Tie oli onneksi pitkään hyvin hiljainen, ennen kuin katuvalaistun alueen saavutettuani alkoi autojakin tulla vastaan.
Eikä siinä mitään, mutta sitten oli jälleen astuttava Hangontien laitaan, piennarta tallaamaan ja rekkojen kuralennätystä väistelemään. Enää kolmisen kilometriä Tammisaaren keskustaan! Onneksi piennarkävelyä ei ollut edessä pitkälti, ennen kuin pääsin kevyen liikenteen väylälle loskaa pakoon.
Tammisaaren silta ja keskusta olivat tervetullut näky. Kävelin rantamaisemakatuja pitkin majapaikkaani. Tammisaaren kaupunginhotellissa oli muuten kaikki hyvin, mutta sielläkin minua odotti huono saunaonni (jo toista iltaa peräkkäin!). Kiuas ei ollut lämmennyt lainkaan naisten vuorolle! Kipitin jälleen tiedustamaan apua henkilökunnalta. Ystävällisesti naisten saunavuoroa jatkettiin niin, että pääsin löylyttelemään lämpimään saunaan, joskin taas vähän ajateltua myöhemmin.
Parasta / mielenkiintoisinta päivässä
- Yllätyspääsy Hangon Rintamamuseoon
- Panssariesteet maastossa
- Kahvila-ravintola Kosthåll Skogbyssä
- Dagmarin puisto ja rantamaisema
Kävelypäivä
Perjantai 7.12.2018.
Mistä on kyse?
- Aion kävellä Suomen halki etelästä pohjoiseen niin, että teen sen yksittäisten kävelyretkien sarjana pidemmän ajan kuluessa (alkaen joulukuussa 2018). Jatkan kävelyä siitä paikasta, johon edellisen ”Suomen halki” -kävelyretkeni päätin. Postaukset julkaisen vaihtelevalla viiveellä. Joskus pitkälläkin.
- Jokaisen kirjoituksen otsikossa on kävelypäivän numero. Näin voi seurata, kuinka monta päivää kävelyä oma Suomen halki -reittini kulkeminen vie jalkaisin.
- Kuinka kävellä Suomen halki? Pitkän matkan suunnittelusta
- Kävellen Suomen halki 1 – Hanko-Lappohja: Itsenäisyyspäivä 2018
Kommentit
Lähetä kommentti