Jalkaisin

Oi kirjelaatikko, missä olet? Kotikulmieni lähimmät oranssinkeltaiset kirjelaatikot oli viety pois paikoiltaan - ja kun olin viimein löytänyt lootan Voionmaankadulta, päätin koukata saman tien Seminaarinmäelle, Jyväskylän yliopiston kauniille kampusalueelle. Voionmaankadun ja Pitkäkadun kulmasta pääsee pujahtamaan Moirislammelle, jonka vierestä pääsee kahta eri polkua pitkin siirtymään kohti yliopiston urheilukenttää. Tähtäsinkin juuri urheilukentän laitaan, yliopiston päärakennuksen viereen, sillä siellä voisivat koristeomenapuut olla parhaillaan kukassa. Olivathan ne, vaikkakin kukinta oli vasta alussa; loput omenapuiden kukat aukenisivat vasta lähipäivinä. Kyllä tämä aika vuodesta on ihana! Nautittuani hetken valkoisten kukkien loistosta päätin kiertää yliopiston päärakennuksen ja käydä tutkimassa vielä muutakin Seminaarinmäkeä, josko sieltä löytyisi jotain muutakin mukavaa, vaikka remontti on vieläkin kampuksella menossa. A is for Awesome.  Lyhtypylvääseen oli...

Takana on Jyväskylän Yläkaupungin Yö (kunniakkaat 20 vee), heräämässä on yläkaupungin aamu - sillä Yön ohjelma ei ole vielä ohi. Laskeudun Seminaarinmäen kampukselta alas pitkin Ruusupuiston kuluneita portaita. On Aamukasteklubin (klo 05-09) aamiaisen aika. Auringon säteet viivyttelevät vielä matalalla, mutta Alvar Aalto -museon ulkopuolella, vesialtaan vieressä istuu jo väkeä popsimassa aamupalaa. Aamukuudelta! Sisällä vallitsee täysi tungos; en ole koskaan nähnyt Café Alvaria näin täynnä... Liityn pitkänä tilassa mutkittelevan jonon jatkoksi. La Sega del Canto n loistava musisointi takaa kuitenkin sen, että jonottaessa ei käy aika pitkäksi. Duo heittää unohtumattomasti esimerkiksi Oravan pesän, Titanicin tunnusbiisin My heart will go on , Jailhouse Rock in ja Rawhide n. Näin uljaasti soivaa sahaa kuulee harvoin. Fiilis sopii täydellisesti aamutunnelmiin, sillä melko moni aamiaisen nauttijoista on tullut paikalle suoraan Yöstä... Aamiaisen suosio on niin suuri, e...

Vedet ovat nyt poikkeuksellisen korkealla Keski-Suomessa,  myös Tuomiojärvessä. Kun astun Kortesuon ja Viitaniemen väliselle pitkospuupolulle, loiskuu kohonnut vesi kosteikossa jopa pitkospuiden päälle. On asteltava varovasti märillä lankuilla. Saavun Mäki-Matin läpi huolitellumpaan ympäristöön, Pitkäkadun ja Voionmaankadun kulmaukseen, missä Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin ja tanssin opinahjon remontti on onnellisesti ohi. Anteeksi, pitäisi näemmä opetella sanomaan Suomalainen musiikkikampus , kuten kyltissä lukee. No huh huh miten suurellista... Olisipa talolla konkreettinen, oma nimi? Rakennuksen aiemmassa elämässä sen suojissa toimi Keski-Suomen konservatorio.   Moirislammen puolelta rakennuksen uudistunut sisäpiha vaikuttaa mukavalta. Kaunis omenapuu paistattelee auringossa, vieressään rinteeseen tehdyt penkkirivit, joiden edessä sopisi pitää vaikka kesäkonsertteja Moirislammen rannalla. Palaan rakennuksen julkisivun puolelle katsomaan, olisiko kadunkulman pää...

Jostain kaikuu ylemmäs kampukselle musiikkia; seuraan ääniä ja laskeudun Seminaarinmäeltä alas Juomatehtaalle, missä vielä myöhään iltapäivällä musisoidaan riemukkaasti. Neulegraffitien tekijät ovat saaneet tulosta aikaan ja ripustelleet töitään piha-alueen kaiteiden koristeiksi. Taiteellisesti orientoitunutta opiskelijoiden järjestämää Tutkintotehtaan pihajuhlaa suosii upeasti aurinko. Pihakirppis on lopettelemassa, livemusiikki vaihtuu levyiksi. Värikkäät kankaat hohtavat kivestä ja asvaltista kilpaa auringon kanssa, jotkut onnekkaat nauttivat kirkkaankeltaisista aurinkotuoleista. Muutaman lierihattuisen neulojan puikot suihkivat edelleen, joku hörppii teetä ja vieressä värkkäillään perinteistä kuljetusapuneuvoa maitokärrypajalla. Lähden kapuamaan Juomatehtaalta takaisin Seminaarinkadulle, hennonvihreiden lehtipuiden suojaamaa oikopolkua Galleria Beckerin pihan kautta. Saan mukaani muistutuksen iloisista kädentaidoista ja palasen kiireetöntä tunnelmaa.

Omenankukat ovat jo pääosin sataneet maahan, mutta lilat ja valkoiset syreenit levittävät vielä makeaa alkukesän tuoksua, pihlajat yrittävät tulla huomatuiksi nekin. Yliopiston päärakennuksen takana, urheilukentän puoleisessa nurmikkonurkkauksessa harjoittelee useampi itämaisen taistelulajin harrastaja rauhallisia liikkeitä. Lyhdyn muureilla treenaavat parkouristit. Kampuksella Ilokiven ja Lyhdyn välimaastossa olen varma, että haistan myös lukuisat kielot. Kävelen oikealle Ilokivelle, missä viikonloppujuhlijoiden jäljiltä on jonkin verran roskia maassa. En olekaan aiemmin huomannut kiven kaiverruksia. Mitähän siinä lukee? "LAULA" tai "LAULAN"? Muusta en saa selvää. Punaisen riihen ovenpielessä mainostetaan jo elokuun iltoja ja Riihi-iltamia musiikkiohjelmineen. Villa Ranan puutarhan tuntumassa kukkii runsaasti jotain keltaista. Leinikkejä? Käännyn kampuskävelyn jälkeen Voionmaankadulta Pitkäkadulle, missä tyytyväinen kissa makailee ikkunalaudalla. Hyvähän siinä ...

 Sää on lämpimän kostea. Madot venyttelevät matkallaan tien yli. On varottava askeliaan, jos aikoo säästää lierojen hengen. Viitaniemen palstaviljelmät ovat valmiina kylvöön; pelto on äskettäin kynnetty ja palstat merkitty. Ensimmäiset ovat jo ehtineet omalle läntilleen aloittamaan kevätpuuhat. Käännyn Pitkäkadun ja Voionmaankadun kulmasta, nyt remontissa olevan Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikkiopinahjon (jota en oikeasti osaa sanoa muuksi kuin konservatorioksi, sorry!) takaa, Moirislammen puistoon ja kävelen linnunlaulun saattelemana lehdon halki uimahallin liepeille. Täällä tuomet ovat vasta nupullaan ja niiden juurella kukkivat ketunleivät valkoisina mattoina. Yliopiston kampuksen urheilukentällä ovat nuoret miehet liikkeessä. Kaksi futispeliä menossa, loput porukasta kiertävät kenttää vastapäivään. Valmentaja tai muu päällepäsmäri kailottaa. "Koko ajan pienessä liikkeessä! Koittakaa sipsuttaa kevyesti! Koko ajan pienessä liikkeessä! Koko ajan joka jätkä!" Kul...

Taivaalta satava valkoinen tarttuu vaatteisiin. Yliopiston kampuksella kapuan päärakennuksen siipirakennuksen päälle kapeita portaita ja lähden jatkamaan kohti uimahallia. Pysähdyn kattotasanteelle Aallonpuiston puolelle. Neljä lumiveistosta katsoo kaiteelta minuun päin, ei suinkaan alas puistoon ja urheilukentälle: ilveksen pää, pöllön pää, kissa ja orava, jos oikein taiteilijoiden kädenjälkeä tulkitsen. Proxima (X)-rakennuksen edessä alhaalla on vielä pari lumitaideteosta. Epäperinteisen näköinen kulmikas lumiukko ja hupaisa vihreäksi värjätty lumipäärynä! Ei ensimmäinen kerta, kun näillä kulmilla on vain hetken elävää taidetta.

Kävelen kampukselle katsomaan, minkä verran puita sieltä on perjantain ja lauantain aikana kaadettu. Jyväskylän yliopiston 25.2. julkaistu tiedote kertoi maisematöistä. Liito-oravien pesimisrauha ja samalla puunkaatokielto alkaa huomenna 1.3., minkä takia vanhoja puita kaadettiin ja karsittiin kiireellä nyt viikonloppuna. Oksankappaleet ja risut paljastavat jo kauempaa, mistä löytyy kanto tai karsittuna pystyyn jätetty pitkä kanto. Tässä alla eri perspektiivistä tuo samainen puuryhmä muutama päivä aiemmin. Villa Ranan ympärillä näkyy eniten jälkiä puuhommista. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Ranan villiintyneen oloinen rinnepuisto sai jäädä rauhaan. Käyn vielä Kirkkopuistossa tervehtimässä Kalevalaisen naisen patsasta (Essi Renwall ), onhan tänään Kalevalan päivä. Emännän yllä on kaino lumihuntu, mutta kultainen hauenleukaluinen kannel sentään erottuu vielä näin hämärtyvässä alkuillassa. Parisen viikkoa sitten kävelyväyliä oli paikoin hiekoitettu turhaankin. Nyt kun suojaks...

Aurinko sulattaa jo yöpakkasen kangistamia ruohonkorsia ja sumu on väistynyt, kun lähden kävelylle. Vainionkadun ja Keskikadun kulmassa näkyy peilin sirpaleita ilmeisen törmäyksen jäljiltä, onneksi ei tummia läiskiä asvaltissa. Kun kapuan ylös Nousukatua, näyttää kuin vaahterat olisivat jähmettyneet paikoilleen. Ei liikahda lehtikään. Mäki-Matin perhepuiston kohdalla värien kirkkaudesta miltei häikäistyy: taivaan sini, lehtikuusen kirkas kullanruskea ja lasten kirjavat juhlaviirit viritettyinä kiipeily- ja leikkipaikkojen väliin. Orava jahtaa kiivaasti toista huiskuhäntää paksun kuusen runkoa pitkin, ylös alas, ylös alas. Moirislammen toisen laidan puiden juurelta kuuluu miltei yhtä kova rapina, mutta se tulee maahan leijailevista puun lehdistä. Käyn lähempänä yliopiston G-rakennusta katsomassa alkuperäisen Moirislammen seutua, missä on villi tunnelma kaatuneine puineen. Valkoherukkapensaassa on vielä muutama marja. Kampuksella kuljen Villa Ranan puutarhalta Ilokiven luo pitkin ...

Mahtava valo- ja lämpöilmiö puski iholle, kun astuin ulos kivitalosta. Suuntasin Köyhälammelle, missä jokunen sorsa polski ja suihkulähde ampui ylös vesipisaraa niin tehokkaasti, että tuuli ulotti pisarasateen pitkälle lammen rantamille, naamalleni asti. Mutta juoksevaa vettä tanakampi yllätys odotti Köyhälammen toisella laidalla: välähdys talvesta. Lumikasojen äärellä voi vielä ainakin muutaman päivän muistella, mikä peitti maan ennen tätä kirkasta vehreyttä. Jyväskylän kampusalue on nyt kauneimmillaan. Siellä kelpaa ensi viikolla lukea vaikka pääsykokeisiin kukkivien omenapuiden alla tuuhealla nurmikolla. Omenapuiden kukkanuput ovat vasta aukeamaisillaan, syreenit räjähtävät täyteen loistoonsa varmasti viikonloppuna. Pihlajan kukkanuput odottelevat vielä, mutta tulevat nekin kohta perässä. Nyt on puiden kukkaloiston aika.