Värikästä

Aurinko sulattaa jo yöpakkasen kangistamia ruohonkorsia ja sumu on väistynyt, kun lähden kävelylle. Vainionkadun ja Keskikadun kulmassa näkyy peilin sirpaleita ilmeisen törmäyksen jäljiltä, onneksi ei tummia läiskiä asvaltissa.

Kun kapuan ylös Nousukatua, näyttää kuin vaahterat olisivat jähmettyneet paikoilleen. Ei liikahda lehtikään. Mäki-Matin perhepuiston kohdalla värien kirkkaudesta miltei häikäistyy: taivaan sini, lehtikuusen kirkas kullanruskea ja lasten kirjavat juhlaviirit viritettyinä kiipeily- ja leikkipaikkojen väliin.

Orava jahtaa kiivaasti toista huiskuhäntää paksun kuusen runkoa pitkin, ylös alas, ylös alas. Moirislammen toisen laidan puiden juurelta kuuluu miltei yhtä kova rapina, mutta se tulee maahan leijailevista puun lehdistä. Käyn lähempänä yliopiston G-rakennusta katsomassa alkuperäisen Moirislammen seutua, missä on villi tunnelma kaatuneine puineen. Valkoherukkapensaassa on vielä muutama marja.

Kampuksella kuljen Villa Ranan puutarhalta Ilokiven luo pitkin keltaisten vaahteranlehtien peittämää rinnettä vanhan riihen yläpuolelta. Kesällä lehvät peittävät näkyvyyden, nyt puunrunkojen välistä näkeekin jotain. Laskeudun alas museoille; käsityöläiskodit ovat vielä vanhalla paikallaan Keski-Suomen museota vastapäätä, mutta niiden ikkunat on jo peitetty vanerilevyillä lähestyvää siirtoa varten. Kuparisepän vaaleanpunaisen ja puusepän keltaisen talon uusi osoite tulee olemaan Cygnaeuksenkatu 2.

Paluumatkalla Viitaniemen kautta poikkean taas jousiammuntakentän vierestä Eerolanlahden metsäpolulle. Nyt lämpimät kiitokset kaupungille: pitkospuiden kuluneet kohdat on uusittu uusilla vahvoilla lankuilla! Kyllä siitä kelpaa taas astella.