Ovat kuuset

Kirjava lehtipeite valtaa maan, portaikot, nurmikot, kiveykset. Eilen Kortesuon ja Viitaniemen väliset pitkospuut olivat vielä myöhään iltapäivällä kohmeisen liukkaat. Auringon lämpö ei enää ehdi kirkastaa päivällä varjoon jääneitä kohtia.

Harjun rinteiltä kaikui kävelysauvojen rytmikäs napse, Mäkimatin perhepuistosta (joka on jo 30 vee!) leikkivien lasten iloinen kiljahtelu.

Kampus oli hiljainen. Kävin etsimässä Oppion alapuolelta yhden muistopuun: äidinkielen opetuksen ja tutkimuksen parissa ansioituneen lehtori Anneli Vähäpassin (1941-93) kuusen. Kuusen juurella on kätkössä pieni musta graniittilaatta muistosanoineen.
Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.
Minä pitelen niistä kiinni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi