Jalkaisin

Jyväskylän Aalto-salille virtaa sunnuntaiaamuna väkeä pääoven koristeellisen katoksen alitse. Moni muukin lienee sunnuntaikävelyllä, vaikka kylmä päivä onkin.   Alvar Aallon suunnittelema työväentalo (1925) on tänään politiikan näyttämönä, kun toinen vaalien finaaliin päässeistä presidenttiehdokkaista pysähtyy kaupungissa. Työväentalolla voi kokea monenlaisia valaistumisen hetkiä. Heti A-salin sisääntuloaulassa eli naulakkokerroksessa ainakin yhdestä kattolampusta huomaa, että Aallon muotokieli oli 1920-luvulla vielä iloittelevan koristeellinen! Ylös johtavia portaita reunustavat pylväät on yläosastaan naamioitu riemastuttavan värisiksi, klassisen mallisiksi ruukuiksi. Korkeutensa puolesta avaraa (muutoin kapeahkoa) yläaulaa valaisevat kultalehvin koristellut kattokruunut - ja näin päiväsaikaan valo tulvii tilaan korkeista, kapeista ikkunoista. Aalto-salin takaseinä on täältä aulan puolelta kaareva ja seinää peittävät ornamenttisomisteiset nelikulmi...

Edessä on kohta itselleni eksoottinen, talvinen autolauttamatka Oulunsalosta Hailuotoon. Jaloittelen hetken lautan lähtöaikaa odotellessa, tuulivoimaloiden alla; ovat aika huima näky läheltä katsottuna. Avomallinen autolauttamatka kestää reilut 20 minuuttia. Yllättäen pilviverhon lomasta pilkistää esiin aurinko, hetken ajan. Lautta puskee tasaista vauhtia eteenpäin kapeahkoa avointa väylää. Lautan kannella vallitsee pakkaspäivän raikkaus, mutta jään silti toviksi katsomaan autolautan jättämissä vesipyörteissä pyöreäreunaisiksi hioutuneiden jäälauttojen keinahtelua. Saapuminen Hailuotoon puoli kahden lautalla tammikuisena iltapäivänä ei jätä lumikenkäretkelle montaa valoisaa tuntia. Ajelemme saaren halki länsirannan tuntumaan; Sumpuntieltä on viitoitus retkeilyreitille. Polku on nyt tietenkin lumen peittämä, joten lähdemme tarpomaan kohti laavua lumikengät jalassa. Ihmettelen aluksi sitä, miten lumikengät tuntuvat lipsahtelevan sivuun, kunnes hoksaan että paikoin astelen ...

Kävelen Saaristonkatua kohti Torinrantaa. Oulun tori viettää hiljaiseloa perjantai-iltapäivällä, joten ohitan sen ja astelen suoraan jäätyneen veden ääreen. Oikealla puolella kävelytie ohjaisi vanhojen punamultapintaisten makasiinien ohitse ja vasemmalla odottaisi Kanavarannan modernien asuintalojen ohitse kulkeva reitti. Kumpaan suuntaan lähden? Otan miettimisaskeleet suoraan eteenpäin. Kiikelinrannassa erotan lumen peittämältä nurmikolta kylttejä Siisti ympäristö, mukava olla. Ystävällisesti sanottu "älä roskaa"! Rannan opastekartta ehdottaa esimerkiksi 4,5 kilometrin Suiston kierrosta , mutta päätän kuljeskella  ilman karttaa ja valmista reittiä. Makasiinien suunta houkuttelee enemmän; hienoa nähdä lähempää vanhoja hirsirakennuksia, jotka ovat vähintään 1800-luvulta, ellei jokunen ole vieläkin vanhempi. Ravintolana ( Uleåborg 1881 ) toimivan makasiinin seinää koristaa 1881-kyltti, joka muistuttaa varastomakasiinin rakennusvuodesta. Hauskan niminen Lentävä lammas...

Sunnuntai valkenee ja valaistuu hämmentävän kauniiksi; aurinko saa lumen kimmeltämään kuin kevättalvella konsanaan. Harmaina päivinä ei huomaakaan, miten koreita pellon laitaan kuivahtaneet sekalaiset heinänkorret voivat olla. Ovat sonnustautuneet ihan kristalleihin... Myös Kortesuon pellon laidan pajut on kuorrutettu ohuella huurrepitsillä. Täydellinen sää olla kävelyllä! Viitaniemen jousiammuntakentän ja palstaviljelmäpellon rajalla on maagisen kaunis tunnelma. Pakkaspäivän välkehtivän hangen lumoissa alan unelmoida jo hankiaisista... Kun saavun yliopiston kampusalueelle, seuraa hetkeksi paluu haaveista arkeen. Laskeudun Seminaarinmäen harjanteelta katsomaan, mitä Moirislammella tapahtuu. Moirislampi on nyt kaivettu auki ja sen yläpuolisella rinteellä on harvennushakkuussa kaadettuja puita pinossa, joten jokin maiseman avartaminen ja kunnostustyö täällä on menossa. Hupsis, olen kielletyllä alueella, mutta onneksi työmaa seisoo näin pyhäpäivänä! Luikin polkua pitkin pois ui...