Siirry pääsisältöön

Loppiaisen vapaaelämyksiä

Uusi vuosi, uusi lumi, joka tuntuu jalkojen alla lähes ensilumelta; maa ehti olla musta ja kurainen niin pitkään. Tämä kaunis valkoinen on parhaasta päästä luonnonvaloa talvella.
Tuore lumi on tarttunut kerroksittaisena kuorrutteena muutamiin puunrunkoihin. 
Lumen ja jäätyneen hyhmän alle jääneet pitkospuut eivät tarjoa sileää ja leveää väylää oikopolun kulkijoille.
Väistän Viitaniemeen polkevaa fillaristia, joka tuhahtaa polun kapeudesta. Mutisen takaisin, että tämä on lähinnä kävelypolku... Ja pysähdyn katsomaan vähitellen jäätymässä olevaa puroa hentojen puiden keskellä.
Taidepolun varressa päivystää rivitalon etupihalla matalakasvuinen lumiukko. Böö!

Nousen Jaroslavlin aukiolle, Viitatornin varjoon. Aukion oikean laidan matalassa rakennuksessa taisi vuosikymmeniä sitten olla Spar-ruokakauppa, jos muistan oikein. Suurten lasi-ikkunoiden edessä, Tuomiojärven puoleisessa päässä, roihuaa ulkotuli telineessä. Suorastaan kutsuvasti, kenties? Astun lumisen pihan poikki lähemmäs ja uskaltaudun kokeilemaan ovea.

Avoinna on! Kauko Sorjosen säätiön omistama Galleria Variantti on muutenkin avannut ovensa aivan vastikään, 4.1.2012. Avausnäyttely on kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen 70-vuotisjuhlanäyttely Ihmisiä ja mielenmaisemia. Galleristi toivottaa minut iloisesti tervetulleeksi ja ojentaa näyttelyluettelon. Valoisassa huoneistossa on esillä sekä maalauksia että pieniä veistoksia Sorjosen suomalaisen taiteen kokoelmasta. Wilho Sjöströmistä en ole ennen kuullutkaan, joten on kiva nähdä muista näyttelyn töistä pirtsakoin värein erottuva Kylpijä-maalaus.
Muuten viehätyn eniten pienistä maalauksista, jotka palauttavat mieleen muistoja kesäilloista: Hjalmar Munsterhjelmin Järvenranta kuutamossa ja Ellen Favorinin Elokuun ilta. Ajatukset harhailevat heti järville ja melontaretkille...

Olen ollut siinä harhaluulossa, että loppiainen on pyhäpäivä. Ostoskasseja roikottavat kävelijät astelevat vastaan jo lähellä Harjua, mutta kauppahyörinä ei ole tänään minua varten. Laskeudun Harjulta Kilpisenkatua alas ja huomaan, että rahakukkaroni on kotona (se siitä kupposesta kuumaa!), joten saan joka tapauksessa tyytyä ilmaishuveihin.
Onneksi on Kilpisenkadun Näytönpaikka-ikkunagalleria! Eija Koski on luonut aivan upeita kransseja, joiden ripustus näyteikkunaan tekee niistä joulukransseja. Yksittäisinä useimmat niistä sopisivat mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta pajunkissoilla päällystetty suloisenpehmeä kranssi (yllä) vie tietenkin ajatukset pääsiäiseen. Muita käytettyjä materiaaleja ovat esimerkiksi tuohi, kuivatut sienet ja siemenkodat.
 
Herkät himmelit jouluistavat toisen ikkunan.
Mitä luonnonainetta ovatkaan pienet punaiset, ryppyiset pallerot, jotka somistavat suurta himmeliä? Taitavat olla ruusunmarjoja. Koski on tehnyt tarkkaa työtä.
Ylitän Kilpisenkadun ja astun Kauppakadulle. Taidemuseo Holvi näkyy sekin olevan auki, mutta...Ei mutta hetkonen, nythän on perjantai! Siispä visiitti sisätiloihin onnistuu myös rahatta! Onnenpäivä. Alakerran tilan ovat vallanneet Noora ja Kimmo Schroderus suurella, mustanpuhuvalla Maailma-työllään. Mustia vuoria, terästeitä, autonromuja, patsaiksi jähmettyneitä ihmishahmoja. Lohduton näky.

Taidemuseon toisessa kerroksessa mieli rauhoittuu. Istahdan alas noin kuudeksi minuutiksi hiljaisuuteen, jossa seuraa pitää seinän vallannut, oudon kiehtova sini-sinipunaisissa väreissä virtaava elävä kuvateos. Jaana Partanen ja Mielen alkemiaa - Harry Potter layer ei iskenyt minuun näyttelyn nimenä (turhana pitämäni Potter-viittauksen takia) mutta alan lumoutua... Sitten vielä yhdet rappuset ylös ja olen Partasen kuvien jännittävässä kolmiulotteisessa maailmassa. Aika huikeita valokuvateoksia, joissa jokaisessa on mietityttävä tarina. Kuvatarinoiden moniulotteisuus ja loisteliaat värit täytyy kokea paikan päällä!  Tiede ja unimaailma yhdistyvät taiteessa? Jää fiilis, että tänne voisi tulla vaikka uudelleen.

Taidemuseo Holvin ikkunassa on yksi taideteos, jonka tekijöistä ei ole esillä tietoa. Kauppakadun puoleisessa näyteikkunassa on vielä nyt jouluinen koristelu, mutta kuulen lipunmyyntitiskiltä, että pian esillepano muuttuu; museon työntekijät ovat luoneet tämän teoksen ja vaihtavat somistusta mielensä mukaan. Kiitos siitä museon omille anonyymeille taiteilijoille!

Kommentit

  1. mikä on variantin viitaniementien katunumero, harvinaisen vähän tietoja netissä paikasta ?

    VastaaPoista
  2. Galleria Variantti on osoitteessa Viitaniementie 13 (virallisesti ehkä 11-13). Käytännössä siis Jaroslavlin aukion vasemmalla laidalla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…