Siirry pääsisältöön

Ouluinen iltapäivä

Kävelen Saaristonkatua kohti Torinrantaa. Oulun tori viettää hiljaiseloa perjantai-iltapäivällä, joten ohitan sen ja astelen suoraan jäätyneen veden ääreen. Oikealla puolella kävelytie ohjaisi vanhojen punamultapintaisten makasiinien ohitse
ja vasemmalla odottaisi Kanavarannan modernien asuintalojen ohitse kulkeva reitti. Kumpaan suuntaan lähden? Otan miettimisaskeleet suoraan eteenpäin. Kiikelinrannassa erotan lumen peittämältä nurmikolta kylttejä Siisti ympäristö, mukava olla. Ystävällisesti sanottu "älä roskaa"!

Rannan opastekartta ehdottaa esimerkiksi 4,5 kilometrin Suiston kierrosta, mutta päätän kuljeskella  ilman karttaa ja valmista reittiä.
Makasiinien suunta houkuttelee enemmän; hienoa nähdä lähempää vanhoja hirsirakennuksia, jotka ovat vähintään 1800-luvulta, ellei jokunen ole vieläkin vanhempi. Ravintolana (Uleåborg 1881) toimivan makasiinin seinää koristaa 1881-kyltti, joka muistuttaa varastomakasiinin rakennusvuodesta. Hauskan niminen Lentävä lammas -puoti on nyt talvilomalla.

Vasemmalle jäävät betoninharmaat laatikot kaupunginteatteri ja kirjasto, jotka ovat toivottavasti riemukkaampia sisältä kuin ulkoa. Edessä siintää kävelysillan päässä Linnansaari ja sen kohokohtana hempeänvärinen puuhuvila torneineen. Äkkään saareen saavuttuani ensinnä Leverkusen-kyltin. Onko tämä jokin futispuisto?
Ehei, Saksan Leverkusen vain sattuu olemaan yksi Oulun ystävyyskaupungeista ja olen nyt Linnansaaren ystävyydenpuistossa.
Linnansaaren komistus on vaaleanpunervaan asuun maalattu Tähtitorni, jonka kahvila on talvisin kiinni. Ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että huvila toimi oikeasti tähtitornina vuodesta 1875 vuoteen 1912 saakka, jolloin se muutettiin kesäkahvilaksi. Tähtitorni rakennettiin Oulun (jo aiemmin tuhoutuneen) linnan vanhan ruutivaraston päälle.
Käännyn Linnansaaresta takaisin kohti Oulun keskustaa. Seuraan edelleen rantalinjaa ja saavun Pokkisenpuistoon, missä Plaanaojan eli Kaupunginojan uoma laskee kohti Oulujoen suistoaluetta. Pakkanen on muotoillut hienoja jääpuikkoja vesiportaan reunamille.
Rantakadun viehättävien puutalojen rivistö houkuttaa kävelemään takaisin torin suuntaan. Oja- ja Rantakadun kulmauksen kivitaloon siirtyivät (seinälaatan mukaan) vuonna 1900 Kuopiosta sekä piispanistuin että tuomiokapituli. Pohjakerroksesta notkollaan olevassa vaaleansinisessä puutalossa asui toimittaja ja kirjailija Erkki Kivijärvi.
Pakkahuoneenkadun kohdalla ihailen ensin Susiteetin hienoa kylttiä (ravintola?)  ja ihmettelen sitten, mikä mahtaa olla Potnapekka. Todennäköisesti kaupunkijuna. Keltaseinäinen rakennus kylttien takana tunnetaan Teräksen talona ja sen rakennutti 1885 merikapteeni Johan Petrell.
Koska tori on vaitelias, astun sisälle Oulun viehättävään punatiiliseen kauppahalliin, missä tarjolla on hyvä valikoima kala- ja lihatuotteita, vihanneksia ja juureksia, juustoja, mausteita, leivonnaisia ja villatuotteita sekä käsitöitä, kahvilaa unohtamatta. Täältä olisi mukava ostaa vaikka tuoretta siikaa viemisiksi kotiin, jos ei olisi kylmäkuljetusongelmaa.
Kauppahallin edessä tori- ja rantamaisemaa vartioi ponteva Toripolliisi-patsas, jonka somistaman leiman voi saada kauppahallin postilaatikkoon jätettyyn postiin. Kuvassa yllä pilkottaa vasemmalla myös uusi Toripolliisi-niminen ravintola, jonne tämän lainvartijan silmä ei yllä.

Astelen rantamaisemista Kauppurinkatua takaisin keskustan suuntaan ja poikkeilen sivukaduille, sopivaa taukokahvilaa etsien. Löydän houkuttelevan oven Pakkahuoneenkadulta.
Kofeiinikomppanian ikkunoita somistavat tarrat ovat viehkoja, mutta silmäys sisälle lupaa vielä enemmän. Astun sisään kahvin ja teen maailmaan, jossa loistava teevalikoima tekee vaikutuksen jo ensisilmäyksellä
ja joudun tuumailemaan hetken lukuisien houkuttelevien teevaihtoehtojen edessä. Saan kohta tuoksutuksen purnukoista. Vihreä-kirpeä omena vai vihreä-vanilja?
Kohta saan nauttia oikeassa lämpötilassa, oikean ajan haudutettua pehmeän makuista teetä, pöytään tarjoiltuna. Lisäplussa valkoisista kupeista, joista teen värin näkee hyvin! Kullan ja ruskean sävyillä maalatuille seinille on nyt ripustettu Lauri Ahtisen taidenäyttely. Taustalla soi tunnelmallinen jazz, sivuseinän senkin päällä porisee samovaari. Vessaan poikkeava saa taidevessaelämyksen: tarjolla on mm. tunnelmavalaistus - myös kattokruunu - ja kävijöiden liitutauluseinälle jättämiä kuvallisia ja sanallisia tervehdyksiä. Liidut löytyvät talon puolesta. Loistoidea!
Kofeiinikomppanian ikkunalaudan yllä kiemurtelee virkatuista lappusista muodostuva kiemurainen polku; Irina Kylmänen ja Kaikki kuut -teos (2011).
Plyysisohvalla viettämäni teekannullisen mittaisen tuokion jälkeen tassuttelen taas kaupungin katuja. Saavun kävelykatu Rotuaarin aukiolle, missä tyylikäs ruosteisten, tähtkoristeltujen metalliseinämien ympäröimä lava on tyhjä, mutta sen edessä tapahtuu. Presidentinvaalien ehdokkaiden kampanjointi on vielä käynnissä ja aukiolle pystytettyjen vaalikampanjakojujen edessä seurustellaan höyryävät kupposet kädessä. Moni muukin tykkää pysähdellä kävelyllä!

Kommentit

  1. Hienoja pikku kävelytarinoita (tämä mukaanlukien) upeinen kuvineen. Mukavaa luettavaa&katseltavaa

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=ZlXq4PA6k4s&feature=youtu.be
    Oululaisen Soiva Siili -lastenmusiikkiyhtyeen laulu Oulun nähtävyyksistä, tässä kotikutoisena esityksenä.
    Onko Oulu tuttu ennestään, vai perehdytkö kaupunkiin jo etukäteen noin huolella?

    VastaaPoista
  3. Kiitos Oulusa on ihimeteltävää -biisilinkistä! Aivan loistava!
    Oulu ei ollut käytännössä tuttu ennestään, siksi nautinkin kuljeskelusta sen mukaan, miltä tuntui, ilman edes karttaa taskussa. Ja kun jokin asia jää kävelyllä askarruttamaan (en nähnyt Tähtitornilla infokylttiä historiasta & ihmettelin reunustettua ojaa), on mukava tsekata jälkikäteen lisätietoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva