Kaikkialle on kävelymatka jos on aikaa
-Steven Wright-
Yläkaupungin aamu
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Julkaistu
Takana on Jyväskylän Yläkaupungin Yö (kunniakkaat 20 vee), heräämässä on yläkaupungin aamu - sillä Yön ohjelma ei ole vielä ohi. Laskeudun Seminaarinmäen kampukselta alas pitkin Ruusupuiston kuluneita portaita. On Aamukasteklubin (klo 05-09) aamiaisen aika.
Auringon säteet viivyttelevät vielä matalalla, mutta Alvar Aalto -museon
ulkopuolella, vesialtaan vieressä istuu jo väkeä popsimassa aamupalaa. Aamukuudelta!
Sisällä vallitsee täysi tungos; en ole koskaan nähnyt Café Alvaria näin täynnä... Liityn pitkänä tilassa mutkittelevan jonon jatkoksi.
La Sega del Canton loistava musisointi takaa kuitenkin sen, että jonottaessa ei käy aika pitkäksi. Duo heittää unohtumattomasti esimerkiksi Oravan pesän, Titanicin tunnusbiisin My heart will go on, Jailhouse Rockin ja Rawhiden. Näin uljaasti soivaa sahaa kuulee harvoin. Fiilis sopii täydellisesti aamutunnelmiin, sillä melko moni aamiaisen nauttijoista on tullut paikalle suoraan Yöstä...
Aamiaisen suosio on niin suuri, että että aamiaistarpeet vajuvat uhkaavaa vauhtia - jopa niin, että osa herkuista loppuu ennen kuin olen päässyt kassalle saakka ja me myöhäiset saamme omat annoksemme alennuksella.
Heikki Heikkinen Trio aloittaa musisoinnin, kun minä katoan heräävään aamuun. Kävelen ensin museolta kohti Mattilanniemeä. Kävelytieltä, verkkoaidan takaa, pystyy nyt kurkistamaan kaunista taloa (Alvar Aallon katu 2) takapihan puolelta. Rakennuksen keskiosaa peittää hieno paanuseinä.
Keljonkadun varressa on häivähdys aikaa, jolloin talot eivät lämminneet sähköllä. Polttopuut ovat upeasti järjestyksessä. K ja sen peilikuva pitävät rivin suorana.
Jatkan matkaa Korkeakoskelle, jonka kuohut ovat näin keväällä parhaimmillaan.Vaan mitä valkoista pilkistää ylempänä pienen kosken rinteessä?
Kenties nämä valkovuokot ovat karkulaisia jostain läheisestä puutarhasta. Tai sitten tässä on oikeasti tarpeeksi lämmin ja lehtomainen maasto, jossa valkovuokot ovat viihtyneet ihan luontaisesti.
Johtuu varmasti varhaisesta kellonajasta, mutta huomaan käveleväni normaalia hitaammin. Siitä on apua, kun olen alittanut Rantaväylän ja astelen kävelytietä pitki kohti Jyväsjärven rantaa. Minua paljon hitaampi matkalainen on aamuretkellä yli asvaltin. Toivottavasti se säästyy kiireisen kulkijan alle rusentumiselta.
Korkeakoskenlahden päässä, Korkeakoskelta tulevan uoman päässä, on betonissa seinäkirjoitus: Tell us your story. Kenelle sen kertoisin? Kiville, vedelle, asvaltille, maailmalle? Jyväsjärven peilityyni pinta ei vastaa.
Tassuttelen hiljakseen Mattilanniemen kauniille kävelysillalle ja palaan vielä Aalto-museon Aamukasteklubille. Esiintyjät ovat ehtineet sillä välin vaihtua, sillä nyt vauhdissa on kahden harmonikansoittajan kokoonpano. Duo Anitta...
...& Jouko Kääriäinen tunnelmoi soittopeleillään Café Alvarista jälleen aivan erilaisen kahvilan; nyt ajattelen Ranskaa. Siitäkin huolimatta, että he soittavat myös venäläisen Koivuvalssin. Kunpa varhaisia kahvila-aamiaisia näin mahtavan elävän musiikin kera olisi tarjolla useamminkin!
Aurinko on jo paljon ylempänä, kun kävelen Aalto-museolta kohti keskustaa, halki yön jäljiltä jo siistityn kampuksen. Myös Lounaispuiston penkit hehkuvat tyhjyyttään. Tänä sunnuntaiaamuna eniten iloista elämää koko kaupungissa taisi olla Aalto-museon Aamukasteklubilla! Kiitokset Yläkaupungin Yölle. Ja aamulle.
Mahtavaa! Ihan mielettömän hienolta kuulostaa tuo saha! Lieneekö kuinka vaikea soittaa... Alvarissa on todella ollut menoa ja meininkiä jo aamusta saakka :o Korkeakosken kuohut ovat hienot, mutteivät yhtä mahtavat kuin Pohjois-Savossa Maaningan Korkeakoskella. Seinäkirjoitus peilautuu kauniisti veden pinnasta. Mukavaa viikon alkua! :)
Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen. Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi , kuten edellisinä päivinä... Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta. Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suoj
Kolinpolku on yksi Pohjois-Karjalan pitkistä vaelluspoluista, jolla voi nauttia luonnon rauhasta useamman päivän ajan merkittyä reittiä tarpomalla. Reitillä on mittaa 63 km, tai jotain sinne päin. Esimerkiksi Uuro-Urkkalampi -välin pituudeksi ilmoitetaan vaellus.info-sivustolla 20 km, mutta paikan päällä ensimmäisessä vastaan tulleessa maasto-opasteessa 22 km. Jäin bussista pois Uuron rampin pysäkillä, mistä käväisin viereisellä huoltoasemalla, Kolinpolun lähtöpaikassa. Parkkipaikan laidan opastaulut olivat vielä luettavassa kunnossa, joskin hieman kulahtaneita. Kolinpolun reitin pituudeksi ilmoitettiin siinä karttakuvassa 70 km - taas uusi lukema. Ota näistä nyt selvä. Ihan alkumatkan sinisin maalitäplin merkitty reitti seurasi kuutostien laitaa, kunnes polku kääntyi loittonemaan tiestä hiekkakuopan vieritse, ylitti pienen suon ennen kuivaa kangasta ja toi sitten kapealle soratielle. Heti alkumatkasta oli yhden männyn juurella ollut kasa vanhoja vaatteita polun varressa, pik
No mitäs ne kalliot kuiskuttelevat, vääräleuat väpäjävät? Sylkevät syntyjä syviä vai joutavia jorisevat? Entä mistä lienee Jyväskylän Laajavuoren luola saanut pirullisen nimensä? Pirunluolassa ei olekaan tullut ennen käytyä, siispä on mentävä sitä etsimään. Tiedossa on, että se löytyy Haukkalan lähteen lähettyviltä, joten askellan Kortepohjasta Haukkalantielle ja käännyn heti tilaisuuden tullen metsäpolulle. Polku-uria risteilee jokunen rinteessä Laajavuoren kylpylähotellin alla, mutta suunta on selvä: kallioita kohti. Yllättävän jyrkkä tämä kalliorinne onkin. Jonkin aikaa sitä seurattuani saavun lupaavalta vaikuttavaan paikkaan. Tämä lohkareinen, sammalten koristama soppi sietää tutkia lähempää. Ja niinpä vain käy, että tuossa tuokiossa Pirunluolan suuaukko löytyy! Pujottaudun kapeahkosta aukosta sisälle ja hämmästyn. Luola on oikeasti ihan mukavan kokoinen ja täällä mahtuu oikein hyvin liikkumaankin - ei tosin montaa metriä, mutta kuitenkin. Kalliomaalauksiakin löytyy,
Mahtavaa! Ihan mielettömän hienolta kuulostaa tuo saha! Lieneekö kuinka vaikea soittaa... Alvarissa on todella ollut menoa ja meininkiä jo aamusta saakka :o
VastaaPoistaKorkeakosken kuohut ovat hienot, mutteivät yhtä mahtavat kuin Pohjois-Savossa Maaningan Korkeakoskella.
Seinäkirjoitus peilautuu kauniisti veden pinnasta.
Mukavaa viikon alkua! :)
Kiitos! La Sega del Canto oli valloittava ja hieno alku päivälle :) Sahansoitto kuulosti paremmalta kuin koskaan.
VastaaPoistaHankasalmen Kihvelissä sahaa soittaa heinäkuussa ainakin Irina Björklund, jonka ohjelmisto on todennäköisesti vähemmän rock kuin su aamun duolla...