Siirry pääsisältöön

Kaatoja

Kävelen kampukselle katsomaan, minkä verran puita sieltä on perjantain ja lauantain aikana kaadettu. Jyväskylän yliopiston 25.2. julkaistu tiedote kertoi maisematöistä. Liito-oravien pesimisrauha ja samalla puunkaatokielto alkaa huomenna 1.3., minkä takia vanhoja puita kaadettiin ja karsittiin kiireellä nyt viikonloppuna. Oksankappaleet ja risut paljastavat jo kauempaa, mistä löytyy kanto tai karsittuna pystyyn jätetty pitkä kanto.

Tässä alla eri perspektiivistä tuo samainen puuryhmä muutama päivä aiemmin.
Villa Ranan ympärillä näkyy eniten jälkiä puuhommista. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Ranan villiintyneen oloinen rinnepuisto sai jäädä rauhaan.

Käyn vielä Kirkkopuistossa tervehtimässä Kalevalaisen naisen patsasta (Essi Renwall), onhan tänään Kalevalan päivä. Emännän yllä on kaino lumihuntu, mutta kultainen hauenleukaluinen kannel sentään erottuu vielä näin hämärtyvässä alkuillassa.

Parisen viikkoa sitten kävelyväyliä oli paikoin hiekoitettu turhaankin. Nyt kun suojaksi pehmenneen lumen pinta on taipunut kulkijoiden ja ajoneuvojen alla hyvinkin kiiltäväksi, ei sepeliä vielä näy.  Hyvä on kävelijän kävellä, kun on katu liukasna alla...

Kommentit

  1. Eli pääasiassa on kaadettu sieltä Villa Ranan kaupunginpuoleiselta puolelta? En tiedä uskaltaako tulla katsomaan, tuo Kampuksen alku/järvipuoli on tasan tarkkaan top 3sessa Jyväskylän lempipaikkoja. Luojan kiitos se laakso on jätetty rauhaan. Mistä kaikkialta siellä nyt on sahattu? Onko näistä jossain muualla mediassa kuvia tms?

    VastaaPoista
  2. Ranan villistä pihasta omenapuineen olin itse sinne mennessä huolissani, joten onneksi sitä ei kuvan kohtaa lukuun ottamatta käsitelty.

    Kaatoaluehavainnot suunnilleen, näin ei-arboristin silmin, laskeutuvassa hämärässä: yksi iso puu on kaadettu Yliopistoportti-veistoksen läheltä Seminaarinkadun puolelta, muuten lähinnä Villa Ranan pihapiirin reunoilta kulkuväylien luota. Yksi Villa Ranan pihaan tullessa vasemmalta, ehkä pari tien varresta läheltä Seminaarin kuusta ja siinä oli yksi pätkäisty n. 2,5 metrin korkuiseksi & oksat pois. Kirjaston-Educan kulmilla (Vaasankadun kerrostalojen puolella) olevan korkean kuusijonon paikkeilla oli ainakin karsittu yksi puu.

    Kaadot tekivät toki aukkoja, mutta lähdin itse kampukselta rauhallisella mielellä, kun ei jäänyt tuhon tunne päällimmäiseksi. Kuvia ei taida vielä muualla olla. Jos olisi ollut kovempaa "maisematyötä", sitten varmaan olisi!

    VastaaPoista
  3. Ookoo, no kyl mie tässä joku hetki itekin sinne Jyväskyläänkin päin ehdin käppäilemään. Kiitos raportista, ei tässä arboriaalisesti suuntautuneita itsekään olla, rakkaimpien paikkojen puolesta vaan aina vähän hätkähtää.

    VastaaPoista
  4. Kiitos hienosta blogista! Löysin tämän sattumalta. Olen kotoisin Jyväskylästä, Mattilankadulta, joten tuttuja maisemia samoilet. Nyt poden koti-ikävää täällä Oulun takana Kiimingissä. Kotiseutukävelijä olen itsekin.

    Pari huomiota: Liito-oravia on nähty myös Mattilankadulla ja Halssilassa, ne eivät onneksi ehkä ole niin harvinaisia kuin luullaan. Entinen Oksalankuja on tietääkseni saanut uuden nimensä taiteilija Lehtisen mukaan, jonka asunto ja ateljee sijaitsee kujan alapäässä. Taiteilija on jo edesmennyt, en tiedä kuka talossa nykyisin asuu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la