Kaikkialle on kävelymatka jos on aikaa
-Steven Wright-
Lumimato
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Julkaistu
Syrjälänkadun ja Voionmaankadun kulmassa nököttää puinen omakotitalo aivan kävelytiessä kiinni. Omakotitalon aidalla luikerteli tänään pullea lumimato.
Saavuin Nummelaan bussilla, junailtuani ensin kotoa Jyväskylästä Helsinkiin. Sehän tässä pätkittäin reissua tehdessä on, että saan aina alkajaisiksi matkustaa edellisen retken päätepisteeseen, missä se nyt sattuukaan olemaan. Nummela toivotti minut tervetulleeksi reippaalla sadekuurolla, mutta onneksi pisarat vähenivät jo ensi kilometrien aikana. Tein pikku kiekauksen Huhdanmäen kautta, sillä suorempaa jalkamiehen reittiä en keksinyt Enäjärven eteläpuoliselle hiekkatielle. Nummela on todellakin suunniteltu autoilijoille. Onneksi se unohtui pian, sillä aurinko kuivatteli nopsaan niin maisemaa kuin nopeasti turhan lämpimiksi käyneitä gorevaatteitani. Sain kävellä ihan aidossa ja avarassa maalaisidyllissä, peltoaukeiden keskellä. Enäjärvi oli kartalla lupaavan lähellä. Lusilantie ei kuitenkaan kaartanut niin lähelle Enäjärveä, että olisin saanut nauttia järvimaisemista. Sain tyytyä yhteen vehreään, liki umpeen kasvaneeseen puroon. Lusilan kylätalo. Kylätie toi minut tietenkin Kylätalolle....
Kolinpolku on yksi Pohjois-Karjalan pitkistä vaelluspoluista, jolla voi nauttia luonnon rauhasta useamman päivän ajan merkittyä reittiä tarpomalla. Reitillä on mittaa 63 km, tai jotain sinne päin. Esimerkiksi Uuro-Urkkalampi -välin pituudeksi ilmoitetaan vaellus.info-sivustolla 20 km, mutta paikan päällä ensimmäisessä vastaan tulleessa maasto-opasteessa 22 km. Jäin bussista pois Uuron rampin pysäkillä, mistä käväisin viereisellä huoltoasemalla, Kolinpolun lähtöpaikassa. Parkkipaikan laidan opastaulut olivat vielä luettavassa kunnossa, joskin hieman kulahtaneita. Kolinpolun reitin pituudeksi ilmoitettiin siinä karttakuvassa 70 km - taas uusi lukema. Ota näistä nyt selvä. Ihan alkumatkan sinisin maalitäplin merkitty reitti seurasi kuutostien laitaa, kunnes polku kääntyi loittonemaan tiestä hiekkakuopan vieritse, ylitti pienen suon ennen kuivaa kangasta ja toi sitten kapealle soratielle. Heti alkumatkasta oli yhden männyn juurella ollut kasa vanhoja vaatteita polun varressa, pik...
Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen. Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi , kuten edellisinä päivinä... Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta. Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suoj...
Kommentit
Lähetä kommentti