Runollista
Ambulanssi ujeltaa ohi Kannaksenkadulla. Kaikki kulkijat väistävät kiltisti. En ole erityisesti matkalla mihinkään. Jatkanko suoraan vai...No, käännyn vasemmalle ja alitan tien tunnelia pitkin. Kiljanderinkatu? Olisiko se saanut nimensä seminaarin luonnontieteiden lehtori Ludvig Kiljanderin mukaan? En ole kulkenut sitä koskaan ennen, siis sinne.
Ihailen Mattilanpellon omakotitalojen isoja tontteja ennen kuin saavutan kerrostalot. Siellä riemastun, kun näen Isa Aspin kujan (kuva yllä). Näillä kadunnimillä siis on muistettu seminaarin väkeä. Nuorena kuollut Asp oli ensimmäinen suomalainen naistaidelyyrikko ja hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa.
Lyhyt Isa Aspin kuja laskeutuu Mattilankadulle, jonka harjakattoiset mutta rintamamiesmallista venytet omakotitalot eivät ole pienimmästä päästä. Ehkä jossakin niistä vielä asuu useampikin ruokakunta? Tunnen itseni turistiksi. Ihan kuin olisin hetken ties missä, enkä vain muutaman askeleen päässä yliopiston tutuilta kulmilta.
Laskeudun vielä Kramsunkatua pitkin alas Mattilanniemeen. Rantaraitilla vastaan tulee vain muutama kulkija, huolellisesti villasuojattuna. Ennen Ainolaa näen hangessa kirjoituksen: LOVE. Hetken kuluttua LOL (luultavasti "Ihan Ääneen Rätkätystä") ja vieressä kaksi somaa enkelikuviopainaumaa lumessa. Kaksi onnellista kävelijää on kulkenut edelläni.
Kyllä Mattilankadun ullakkoasunnoissa asuu edelleen vuokralaisia, ja tieteenkin osa taloista on paritaloja.
VastaaPoistaYmmärtääkseni talot rakennettiin sodan jälkeen sillä ajatuksella, että ullakkohuoneustoihin voitiin asuttaa siirtoväkeä ja saada hieman vuokratuloja. Opiskelijoita niissä on kai sittemmin asunut paljon, itse asuin yhden kesän vinokattoisessa yksiössä.
Arvelinkin, että ainakin osan täytyy olla useamman talouden taloja. Näyttivät vaan niin komean kokoisilta! Jyväskylässä on varmasti edelleen pienempiäkin rintamamiestaloja, joissa on oma yläkerran huoneisto. Itsellänikin on kokemusta sellaisesta.
VastaaPoista