Siirry pääsisältöön

Reiju

Utuisa aurinko seurana ja eväshedelmiä taskussa lähdin Haukkalan kautta kohti Palokkaa. Kortepohjan koulun tuntumassa kirmaili kouluikäistä väkeä jäällä lumikengillä, Korteniityllä oli pallon kimpussa arvatenkin samaa poppoota. Kävelijöitä - harvakseltaan.

Käännyin Palokan Korppumäestä vasemmalle Saarenmaata kohti. Korppumäen ja Nuutin välillä kulkee kävelytie, mutta sitten alkaa pitkä taival piennarkävelyä. Erityisesti kännykkään puhuvat autoilijat tuntuvat kovin mieltyneiltä tuttuihin ajouriinsa, joten kävelijän on syytä suojautua heiltä astumalla ihan tien reunaan, lumivallin viereen.

Pitkähkö loiva nousu päättyi lopulta ja alamäki (ah muinaisia huimavauhtisia fillarihetkiä) kaartoi lopulta Ylä-Tuomiojärven ja Kaitajärven väliselle kannakselle. Maisemat täällä Reijussa ovat vielä avaria, peltokumpareisia maalaismaisemia. Ainakin näin talvella. Järvien jäillä ei näkynyt liikettä tai latuja. Pian käännyin oikealle Kaijanpääntielle, vaikka se onkin umpikuja. Komean hirsitalon takana koirat räksyttivät, liekö tarkoituksena ollut käännyttää minut takaisin. Nettikartan perusteella tiesin että useamman kilometrin päässä olisi edessä pätkä ei-tietä, mutta uskoin selviäväni siitä.

Kapea mutta hyvin aurattu Kaijanpääntie oli lumisten kuusien, koivujen ja hakkuuaukeiden reunustama, taloja tien varressa harvakseltaan. Viimeisen hirsitalon kohdalla tuli luvattu tien päättyminen, mutta iloisena yllätyksenä siitä pääsi traktorin uraa pitkin sen tiettömän 30 metriä, minkä jälkeen vastassa oli Topinkuja ja Lintukangas. Pääsin kujaa pitkin Lintukankaantielle ja käännähdin katsomaan pikku kylttiä Topinkujan alussa: Yksityisalue. Nöyrimmät anteeksipyyntöni sinne luvattomasta jalanjälkien jättämisestä, mutta tulosuunnassani moista kieltotaulua ei (onneksi) ollut.

Lintukankaantie johtaa Saarijärventielle, joka toi minut jo tutuille nurkille Palokkaan. Vasemmalla yhä edelleen kasvava Terttumäki (ammoin yksi hyvinvoiva maatila ja kourallinen taloja nimeä nyt kantavalla alueella), oikealle jäi Kirri. Popsin eväspussin viimeisetkin taatelit ja haikailin turhaan idyllistä kahvilaa matkan varrelle. Palokankeskuksen vilkas meininki ei houkuta pitämään lepotaukoa siellä. Ahaa, lähes valmis Tourutornin myymälä odottaa toisella puolella tietä ensi viikon avajaisiaan.

Päätin maanitella jalat jaksamaan vielä viimeisen etapin kaupunkiin saakka. Mannisenmäen rinteeltä, ennen Mankolaa, aukeni avara ja aurinkoinen näkymä nelostien taakse Palokkajärvelle. Pappilanvuori erottui erityisen kauniina. Hiihtäjiä lykki jääladuilla mahtavan runsaasti, pakkasesta huolimatta. Löylyjoen jälkeen käännyin leirintäalueen rantaa kohti - viimeiset kilometrit edessä. Onneksi en mitannut tätäkään reittiä etukäteen! Lepo on nyt paikallaan...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas
6 kommenttia
Lue lisää

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös
5 kommenttia
Lue lisää

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja
9 kommenttia
Lue lisää

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva
14 kommenttia
Lue lisää

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la
Lähetä kommentti
Lue lisää