Siirry pääsisältöön

Graffitiretkellä 3, Jyväskylä

Jos "joulugraffitien" luo olikin vaikeampi löytää, muita graffiteja osui Tourujoen vartta seuratessa eteen huomattavasti vähemmällä vaivalla. Graffiteja ei tietenkään (ja onneksi!) ole Tourujokilaakson luontopolun varrella, mutta jos kävelee Kankaan tehtaalta Tourujoen vartta kohti Palokkajärveä, kannattaa pitää silmät auki esimerkiksi Lohikoskentien sillan alla ja Koskenharjun kentän vessojen  kohdalla.
Kuljin joen länsipuolen kävelytietä Palokkajärven suuntaan. Kun väyläni oli alittanut Lahjaharjuntien ja nelostien, löytyi nelostietä reunustavasta aidasta ensimmäinen äkäinen jyrsijä. Jos nyt ei olisi ollut joulukuun loppu, olisi otus ollut vaikeampi havaita. Näinköhän sitä on kesällä ja ennen puiden raivausta nähnyt ensinkään tieltä?
Saavuin sitten alikulkutunneleille, jotka johtavat nelostien ja Taulumäentien alitse kohti Kivelänrantaa ja Tuomiojärveä. Sieltä löytyi itselleni uutta nähtävää, vaikka olen aiemminkin tästä kulkenut useita kertoja.  Asialla oli ollut ainakin SBF, tällä kertaa Stay Being Full of Life-merkeissä.

Tunneleissa oli lukuisia erilaisia töitä eri tyyleillä, mukaan lukien isoja tägejä. Minä tietenkin kiinnitin innokkaimmin huomioni Äkäisiin jyrsijöihin. Paitsi että tämä vinkeä violetti otus taitaa kyllä olla koira eikä jyrsijä. Hupsista.
Nämä Reivikujan alikulkutunnelit ovat muuten ihan luvallinen katutaiteen / graffitin alue, jolla pääsee näyttämään taitojaan.  Facebookista löytyy kunnon kuvia tunnelien graffiteista pidemmältäkin ajalta. Reivikuja-nimi ei muuten viittaa reiveihin, vaan edesmenneeseen Jyväskylän entiseen matkailupäällikköön Risto Reiviin.
Ylitin Taulumäentien ja astuin Kivelänrannaksi nimetylle, entisen Tuomiojärven leirintäalueen maalle ja lähdin kävelemään puuharjanteen kohdalta kohti rantaa. Kas vain, taas uusi äkäinen jyrsijä, tällä kertaa sähkökaapissa!
Katsahdin sitten oikealle, missä leirintäalueen jäänteinä ovat vielä jäljellä entinen kahvila/keittokatosrakennus sekä vastaanottokoppi. Saa nähdä, milloin uusien kerrostalojen rakennustyöt alkavat tässäkin ja avoin, väljä tila muuttuu asuinalueeksi. Kuvassa näkyvän metsikön takana kerrostalojen rakennustyöt ovat jo käynnissä ja ikivanhat lehtikuuset on kaadettu. Tämän kahvilarakennuksen seiniä on jo pidemmän aikaa käyty koristelemassa graffiteilla, joten suuntasin sen luo seuraavaksi.
Löysin seiniltä sekä vanhoja tuttuja kuvia että jotain sellaista, mihin en ollut aiemmin ainakaan kiinnittänyt huomiota. Isokuonoinen, mustavalkoinen karvaturri killitti tägien seasta vakavana, silmissään hämmennystä. Ai tämä rakennus puretaan vai?
Toisella seinällä rentoili olutta särpivä Maon spraymaalipullo. Kippistä vaan.
Myös tämän mustavalkomuotokuvan muistin aiemmilta kerroilta. Ken siinä lieneekään?
Seuraavaksi kävelin Tuomiojärven rantaa pitkin Taulumäkeä kohti, kaupungin suurimmalle uimarannalle. Männikössä kävelytien vieressä on vihreä puurakennus, jossa on sekä pukuhuoneita että melontaseura Melanvilauttajien kanootti/kajakkivaja. Rakennuksen seiniin on viime vuodet sitkeästi maalattu sitä sun tätä, eikä aina (minun mielestäni) onnistuneesti. Silloin olen toivonut, että rakennus jätettäisiin graffiteilta rauhaan. Kun näin ystävällismielisen jyrsijän, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Tämä on kiva!
Entä mitä ajatella apeasta mursusta, joka tällä kertaa huokailee Elämän illuusiosta? Piristyisit nyt!

Muita kiinnostavia graffiteja ei matkalla Viitaniemeen enää tullutkaan vastaan; en tullut nyt kiertäneeksi Viitaniemen rantaa pitkin. Päätetään siis tämä graffitiretki Viitaniemen jousiammuntakentälle, missä toilettikaksikkoa vartioi kukas muukaan kuin Äkäinen jyrsijä! Pieni pupun naama lienee tervehdys alueen lukuisille rusakoille...

Graffitiretkiäni Jyväskylässä joulukuun lopussa 2015:
Graffitiretkellä 1
Graffitiretkellä 2

Kommentit

  1. Jyväskylässa todellakin kukoistaa graffititaide erittäin positiivisella tavalla. :)

    VastaaPoista
  2. Johan tuli kävelemistä seuraavalle Jyväskylän reissulle ;) Komea setti!

    Suosikikseni on muodostunut se Savelan (Laajavuorentien ja Vesangantien) risteyksessä oleva 'Best friends' -graffiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savelan risteyksen graffiti on mahtava. Kaupunginkirjaston sisäpihan seinän otukset ovat myös aivan huippuja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la