Graffitiretkellä 3, Jyväskylä

Jos "joulugraffitien" luo olikin vaikeampi löytää, muita graffiteja osui Tourujoen vartta seuratessa eteen huomattavasti vähemmällä vaivalla. Graffiteja ei tietenkään (ja onneksi!) ole Tourujokilaakson luontopolun varrella, mutta jos kävelee Kankaan tehtaalta Tourujoen vartta kohti Palokkajärveä, kannattaa pitää silmät auki esimerkiksi Lohikoskentien sillan alla ja Koskenharjun kentän vessojen  kohdalla.

Kuljin joen länsipuolen kävelytietä Palokkajärven suuntaan. Kun väyläni oli alittanut Lahjaharjuntien ja nelostien, löytyi nelostietä reunustavasta aidasta ensimmäinen äkäinen jyrsijä. Jos nyt ei olisi ollut joulukuun loppu, olisi otus ollut vaikeampi havaita. Näinköhän sitä on kesällä ja ennen puiden raivausta nähnyt ensinkään tieltä?

Saavuin sitten alikulkutunneleille, jotka johtavat nelostien ja Taulumäentien alitse kohti Kivelänrantaa ja Tuomiojärveä. Sieltä löytyi itselleni uutta nähtävää, vaikka olen aiemminkin tästä kulkenut useita kertoja.  Asialla oli ollut ainakin SBF, tällä kertaa Stay Being Full of Life-merkeissä.

Tunneleissa oli lukuisia erilaisia töitä eri tyyleillä, mukaan lukien isoja tägejä. Minä tietenkin kiinnitin innokkaimmin huomioni Äkäisiin jyrsijöihin. Paitsi että tämä vinkeä violetti otus taitaa kyllä olla koira eikä jyrsijä. Hupsista.

Nämä Reivikujan alikulkutunnelit ovat muuten ihan luvallinen katutaiteen / graffitin alue, jolla pääsee näyttämään taitojaan.  Facebookista löytyy kunnon kuvia tunnelien graffiteista pidemmältäkin ajalta. Reivikuja-nimi ei muuten viittaa reiveihin, vaan edesmenneeseen Jyväskylän entiseen matkailupäällikköön Risto Reiviin.

Ylitin Taulumäentien ja astuin Kivelänrannaksi nimetylle, entisen Tuomiojärven leirintäalueen maalle ja lähdin kävelemään puuharjanteen kohdalta kohti rantaa. Kas vain, taas uusi äkäinen jyrsijä, tällä kertaa sähkökaapissa!

Katsahdin sitten oikealle, missä leirintäalueen jäänteinä ovat vielä jäljellä entinen kahvila/keittokatosrakennus sekä vastaanottokoppi. Saa nähdä, milloin uusien kerrostalojen rakennustyöt alkavat tässäkin ja avoin, väljä tila muuttuu asuinalueeksi. Kuvassa näkyvän metsikön takana kerrostalojen rakennustyöt ovat jo käynnissä ja ikivanhat lehtikuuset on kaadettu. Tämän kahvilarakennuksen seiniä on jo pidemmän aikaa käyty koristelemassa graffiteilla, joten suuntasin sen luo seuraavaksi.

Löysin seiniltä sekä vanhoja tuttuja kuvia että jotain sellaista, mihin en ollut aiemmin ainakaan kiinnittänyt huomiota. Isokuonoinen, mustavalkoinen karvaturri killitti tägien seasta vakavana, silmissään hämmennystä. Ai tämä rakennus puretaan vai?

Toisella seinällä rentoili olutta särpivä Maon spraymaalipullo. Kippistä vaan.

Myös tämän mustavalkomuotokuvan muistin aiemmilta kerroilta. Ken siinä lieneekään?

Seuraavaksi kävelin Tuomiojärven rantaa pitkin Taulumäkeä kohti, kaupungin suurimmalle uimarannalle. Männikössä kävelytien vieressä on vihreä puurakennus, jossa on sekä pukuhuoneita että melontaseura Melanvilauttajien kanootti/kajakkivaja. Rakennuksen seiniin on viime vuodet sitkeästi maalattu sitä sun tätä, eikä aina (minun mielestäni) onnistuneesti. Silloin olen toivonut, että rakennus jätettäisiin graffiteilta rauhaan. Kun näin ystävällismielisen jyrsijän, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Tämä on kiva!

Entä mitä ajatella apeasta mursusta, joka tällä kertaa huokailee Elämän illuusiosta? Piristyisit nyt!

Muita kiinnostavia graffiteja ei matkalla Viitaniemeen enää tullutkaan vastaan; en tullut nyt kiertäneeksi Viitaniemen rantaa pitkin. Päätetään siis tämä graffitiretki Viitaniemen jousiammuntakentälle, missä toilettikaksikkoa vartioi kukas muukaan kuin Äkäinen jyrsijä! Pieni pupun naama lienee tervehdys alueen lukuisille rusakoille...

Graffitiretkiäni Jyväskylässä joulukuun lopussa 2015:
Graffitiretkellä 1
Graffitiretkellä 2