Mietteitä vuodesta 2020
Millainen oli oma kävelyretkivuoteni 2020? Osasta kävelyretkiäni olen kirjoitellut tänne blogiin vuoden mittaan, mutta kuten tämä pieni vuosikatsaus kertoo, paljon on jäänyt tarinoimatta tänne myös tärkeistä reissuista.
Olin aivan vuoden 2019 lopussa astellut #suomenhalki-retkien merkeissä Kivijärvelle ja Salamajärven kansallispuistoon. Heti vuoden alussa aloinkin suunnitella seuraavia etappeja, mutta tiesin, että ne onnistuisivat vasta sulan maan aikaan eli käytännössä jokseenkin toukokuussa.
Tammikuussa käväisin mm. Kammarinmäen lippaluolalla Jyväskylän Keltinmäessä. Siellä tuntuu aina olevan kosolti vettä pohjalla.
Helmikuussa pääsin nauttimaan kunnon lumimaisemista ihanassa Pohjois-Karjalassa, Kolin maisemissa. Räsävaaran mahtavat jääputoukset löytyivät viimeinkin!
Maaliskuussa alkoi surullisenkuuluisa korona-aika. Tartuin Meijän polun kävelyhaasteeseen, kun alkoi erilainen kävelyaika. Asensin puhelimeen uuden sovelluksen, joka räknäsi askelteni määrää tismalleen haasteen alusta asti, tavoitteena miljoona askelta, omaan tahtiin.
Kävin myös tutustumassa itselleni uuteen Uuraisten Kontionjäljen luontopolkuun
ja Sumiaisissa eväsretkellä moikkaamassa vanhaa tuttua Laulavan Mörön luontopolkua.
Miljoonan askeleen tavoitteeni täyttyi kahdessa kuukaudessa eli toukokuun alkupuolella. Ei ihme, sillä etätyöpäivien vastapainoksi oli pidentyvän päivänvalon iltoina yhä suurempi tarve olla ulkona; kävelylenkit olivat pidentyneet aiempaan ”normaaliin” verrattuina.
Toukokuussa virkistäydyin muun muassa Äänekosken Koiviston kylän luontopolulla, pääsin työn merkeissä maastokäynneille muutamille pohjoisen Keski-Suomen reiteille ja pakkasin rinkkani vuoden ensimmäiselle #suomenhalki-retkelle.
#suomenhalki-retkiä
Taivalsin kesän ensimmäisellä #suomenhalki-retkelläni muutaman päivän rinkkaretken Salamajärven kansallispuistosta Reisjärvelle, pääosin Peuran polkua pitkin ja sieltä teitä pitkin Haapajärvelle.
Kesäkuun puolella palasin Haapajärvelle ja matkani eteni sieltä Kärsämäen, Piippolan ja Sipolan kautta Rantsilaan. Tällä osuudella polkua oli jalkojeni alla vain nimeksi ja asvaltin tallaaminen tuli tutuksi.
Heinäkuussa vietin taas aikaa tien päällä, kun etenin Rantsilasta Limingan kautta Ouluun ja sieltä edelleen Haukiputaalle, Iihin, Simoniemeen ja Kemiin, mistä palasin kotopuoleen huilailemaan. Korona ei onneksi estänyt tätä yksin tarpomista ja majapaikatkin järjestyivät sujuvasti. Museoita ja kahviloita sekä muita taukopaikkoja oli kuitenkin matkan varrella kiinni.
Elokuussa oli tämän vuoden viimeisen #suomenhalki-retken vuoro, kun hurautin taas bussilla pohjoista kohti ja siirryin Kemissä tien päälle. Kävelin Keminmaan ja Tervolan kautta Rovaniemelle, missä päätin #suomenhalki-retkiketjuni toisen vuoden Napapiirille. Toivon mukaan pääsen jatkamaan matkaa kohti Nuorgamia taas keväällä tai kesällä 2021. Suunnittelu ja karttojen tutkailu on jo kovasti käynnissä…
Loppukesä ja syksy 2020
Elokuun toinen kohokohta oli käynti Mustaviirin saarella Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, missä kävelyretki suuntautui Struven ketjun mittauspisteelle. Huippumahtava retki saaristoon!
Syksyn mittaan keskityinkin sitten kävelylenkkeihin kävelyteillä ja lähiretkiin kotinurkkien poluilla lähellä sekä kauempana Keski-Suomessa. Poikkesin muun muassa tutustumassa Pihlajaveden uuteen Gallén-reitistön Kontioreittiin. Häähninmäen ulkoilualueelle suuntasin peräti kolme kertaa syksyn-alkutalven aikana. Yöretken tein sinne sekä autiotuvalle että upouuteen näkötornin tornimökkiin. Sellaisia pienretkiä kannattaa kyllä tehdä useamminkin!
Pyhäinpäivän 2020 viikonlopun kruunasi ystävän kanssa koettu Halloween Hike -seikkailu Kannonkosken maastossa kera visiitin Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Pyhäkankaan karsikkometsään.
Olen ollut kiitollinen siitä, että itselleni rakas liikkumismuoto ja harrastus on ollut niitä tähän korona-aikaan sopivia juttuja, joita on ollut luvallista harjoittaa koko ajan. Koska kävelen pääosin yksin, ei eroa normaaliin sillä rintamalla juuri ollut. Läheisten ja ystävien tapaamisen korona rajoitti toki yhtä kurjalla tavalla kuin muillakin.
Sen sijaan etätyö muutti työpäivät aiempaa tiiviimmäksi istumiseksi ruudun ja näppäimistön ääressä. Kun työpäivä oli ohi, halusin ulos ja kävelylle, en jatkamaan kököttämistä oman läppärin ääressä. Näin varmasti oli monella muullakin ja se on ollut niitä oman terveyden hyväksi tehtyjä valintoja samalla, kun on varottu koronatartuntoja tiukemman hygienian ja maskien käytön avulla.
Niinpä myös bloggaaminen jäi vähemmälle ja monet reissukuvat & tarinat odottamaan aikaa, jolloin minulla olisi enemmän intoa palata siirtämään retkiä blogimuotoon. Lomillakin halusin kävelyretkien jälkeen olla irti tietokoneesta. Tämän vuoksi jatkankin #suomenhalki-retkien ”purkamista” Jalkaisin-blogiin pitkällä viiveellä eli kesän 2020 retkistä osa tulee löytymään täältä vasta tammikuusta 2021 alkaen.
Iloista ulkoiluhenkistä vuotta 2021 juuri sinulle!
Kommentit
Lähetä kommentti