Miljoona askelta myöhemmin
Miljoona askelta – huh! Vai kuinka? Kuten Erilainen askelten aika -postauksessani maaliskuussa kerroin, tartuin 9.3.2020 Miljoonan askeleen haasteeseen.
Miljoonan askeleen haasteessa tavoitteena oli ja on kävellä miljoona askelta omassa aikataulussa, mutta haastaa kuitenkin itsensä (tai vaikka perheensä, jos tekee haastetta porukalla) kävelemään tavallista enemmän. Pohjalle on hyvä seurata omaa päivittäistä askelmäärää viikon ajan ja lähteä sitten tavoittelemaan vaikkapa 1000 askeleen lisäystä per päivä siihen omaan normaaliin verrattuna.
Tästä se lähti
En seurannut ennen haastestarttia askelmääriäni, saati sitten asettanut +1000 askelta per päivä -vaadetta itselleni. Asensin aloituspäivänä puhelimeen ilmaisen Pacer-sovelluksen ja päätin seurata sen avulla askelmäärien kertymistä nollasta kohti miljoonaa.
Ajattelin alussa hyveellisesti, että en aseta itselleni tavoiteaikaa (2kk, 3kk, 4kk…), vaan yksinkertaisesti seuraisin, missä ajassa tuo hieno 1+ kuuden nollan luku tulisi täyteen.
Pian huomasin, että askelnälkä kasvoi. Tajusin, että haasteen kirittämänä saisin tehokkaasti nostettua pohjakuntoani kesän pidempiäkin patikointi-/vaellusreissuja varten. Lisäksi kävelyhaaste tuki sitäkin, että tulisi lähdettyä tämän korona-ajan epäergonomisissa oloissa, tietokoneen ääressä vietetyn etätyöpäivän jälkeen aina ulos kunnon kävelylenkille, tuulettamaan päätä ja antamaan kropalle tilaa liikkua itselle mielekkäällä tavalla.
Aamulehdennoutokävely
Ennen koronakaranteenia olin kävellyt tyytyväisenä töihin aamuisin. Päätin opetella kokeilemaan aamukävelyä, ennen aamiaista ja etätyöpäivän alkua. Se teki alussa vähän tiukkaa, kunnes keksin sanoa itselleni: käyn vain joka aamu hakemassa lehden. Tosin vähän pidempää reittiä, sillä postilaatikkomme sijaitseekin tuossa talon kulmalla. Niinpä tavaksi tuli, että nappasin lehden laatikosta vasta palatessani 15-20 minuutin aamukävelyltä.
Sen sijaan haaveilemani lyhyet päiväkävelyt lounastauon yhteydessä katosivat taivaan tuuliin, kun työpäivien intensiivisyys lukuisine verkkopalavereineen vei mennessään.
Iltakävelyä ja viikonloppukävelyä
Kun työpäivä viimein päättyi, oli välipalan aika, mutta sitten vaihdoinkin jo kamppeet ulkoiluvaatteisiin. Saman teki talouden toinen etätyöläinen. Vaihtelimme reittejä, valitsimme kävelytien tai kadun, jota emme olleet ehkä vähään aikaan tai ehkä lainkaan kulkeneet. Tai kuljimme kivaa ja tuttua.
Viikonloppuisin kävelyt ajoittuivat iltapäiviin eikä iltoihin, mutta samalla kivalla rutiinilla. Kaupassakin kävimme pääosin kävellen, mutta emme suinkaan aina kotia lähimmässä – askeleet talteen nääs!
Seurasimme kevään etenemistä luonnossa sekä teiden ja katujen varsilla. Bongasimme korona-nalleja ikkunoista. Moikkasimme turvaetäisyyden päästä tuttuja vastaankävelijöitä. Oli juhlaa, jos sai peräti jutella jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa hetken.
Aloin tietoisesti suunnata etenkin yksin tekemiäni kävelyretkiä suuntiin ja paikkoihin, joista voisin hyvällä tuurilla bongata katutaidetta, eritoten urbaanieläimistögraffiteja, joita kutsun nimellä Äkäiset jyrsijät. Vastaan tuli myös muutama Masentunut Mursu.
Vain muutaman kerran otin auton alle ja hurautin naapurikuntaan luontoretkelle kävelemään. Tässä ihan kodin lähiseudulla riittää vielä pitkäksi aikaa tutkittavaa kävellen niin luonnossa kuin erilaisten kaupunkiväylien varrella. Aina voi suunnata reitille, joka on itselle ainakin osittain uusi, tai käydä kurkkaamassa, miltä jo vanhastaan tutuissa maisemissa tällä hetkellä, tänä vuodenaikana näyttää.
Askeleita ei jätetä – mittaamatta!
Tuo kieron ovela kävelyaskelten keruun pelillistäminen Miljoonan askeleen haasteeksi ja numeroiden kyttäämiseksi alkoi toimia kohdallani liiankin hyvin. Askelmittaussovelluksen luvut tuli tarkistettua aina kävelyn jälkeen ja päivän päätteeksi. Eikä vain kerran, vaan useasti. Mikä lukema?!
Jos jostain kivasta tasalukemasta puuttui vaikka 500 tai 1000 askelta, kun olin jo lähempänä kotia, kuului joko vierestä tai omasta päästä: ”Sakkokierros!” Se tarkoitti, että oli vielä heitettävä joku vaihtoehtoisista ”lisälenkeistä” kodin tuntumassa, että sain tai saimme halutun lukeman täyteen.
”Ei oikaista!” kuului, jos toinen aikoi vetää mutkan suoraksi siinä, missä kävelytie teki suorakulmamutkan ja ihmisjalat olivat kovertaneet lumeen tai nurmelle oikopolun.
Vertailimme samoilla puhelimen sovelluksilla mitattuja askel- ja kilometrimääriä ja ihmettelimme, miten hyvin tai huonosti luvut pitävät paikkansa. Vaikutti siltä, että vain gps:llä mitattu matka oli uskottava. Tuntui älyttömältä, että askelmittaukseen käyttämäni Pacer näytti minulle samalta matkalta isompaa km-määrää kuin kävelyseuralaiselleni! Mutta ihan sama. Vain askelmäärällähän oli merkitystä, ei kilometreillä!
Tavoite lukkoon
Olin luullut, että menisin tismalleen omaa tahtia miljoonan askeleen tavoitetta kohti, naulaamatta tiettyä kk-tavoitetta.
Kattia kanssa.
Kun tajusin, että keskimääräinen päivä- ja viikkotason askelmääräni oli aika hyvällä tasolla, alkoi kahden kuukauden rajapyykki houkutella yhä enemmän.
Huomasin pidentäväni iltakävelyitä sekä viikonloppukävelyitä, eikä se ollut vaikeaa. Kävi jopa niin, että kuvittelin lähteväni kahden tunnin lenkille, mutta palasin kotiin vasta neljän tunnin päästä. Se johtui kyllä siitä, että kävelyllä oli niin kivaa, mutta samalla minut toki palkittiin isolla askelmäärällä.
Olin pahasti koukussa. Aloin myös odottaa päivää, jona 1 000 000 askelta olisi täynnä. Sen jälkeen vapautuisin askelmäärien päivittäisestä kyttäyksestä ja sakkokierroksista…
Vappuhuipennus
Kun koitti vappuaattoaamu, tein vapaapäivästä huolimatta tavanomaisen ”lehdenhakukävelyni” ja mietin, miten päivän viettäisin. Päätin käydä ainakin päiväkävelyllä. No, siitä tulikin sitten vähän pidempi reissu. Päivän kävelyrupeamien yhteismääräksi tuli yli 55 000 askelta. Se olikin tämän haastejakson isoin päivälukema.
Miljoona ei tullut vappuaattona ihan täyteen, eikä vielä Vapun päivänäkään, mutta hilkulla olin ja viimein lauantaiaamuna 2.5. ylitin miljoonan askeleen rajan. Se oli haasteen viideskymmenesviides päivä – alitin siis kahden kuukauden rajan muutamalla päivällä.
Mikä oli Miljoonan askeleen haasteen vaikutus?
Ilman koronatilanteen aiheuttamia rajoituksia en olisi ehkä tarttunut Miljoonan askeleen haasteeseen, mutta nyt haaste toi selvästi lisäbuustia omaan liikkumiseen.
Kävelymääräni lisääntyy muutenkin luontaisesti keväällä, kun illat alkavat olla valoisampia, mutta haaste teki liikkumisesta numeromielessä tavoitteellisempaa. Hyvänä määränä yleisesti pidetty 10 000 askelta päivässä ei enää riittänyt minulle.
Tuloksena Miljoonan askeleen haasteeseen osallistumisesta oli takuuvarmasti parempi kävelykunto, mistä olen kiitollinen. Se ei yhtään haittaa, sillä tänäkin vuonna on toivon mukaan edessä useita patikointi- ja vaellusretkiä. Ja luulenpa, että etätyöarki on sujunut juuri näiden kävelyiden ansiosta paljon paremmin, esimerkiksi vähemmillä selkävaivoilla.
On yksinkertaisesti aika ihanaa, että on ollut niin paljon aikaa kävellä.
Askelmäärien jatkuva seuraaminen ei kuitenkaan ole minun juttuni, vaikka hyötyjä tuli tässä todistettua. Aion yrittää unohtaa, että puhelimessa on mittarisovellus, mutta olen varma, että tulen sitä silloin tällöin vilkaisemaan – jos ei muuten, niin uteliaisuudesta. Vaikkapa nähdäkseni, minkä verran kävelen, kun haasteruoska EI ylläni viuhu ja piiskaa lähtemään vielä yhdelle tai pidemmälle kävelyretkelle!
Eikä kävely kohdallani tähän lopu… Vaikka se miljoona tulikin täyteen eilen aamulla, en silti epäröinyt, kun iltapäivällä kuului kysymys: ”Lähtisitkö kävelylle?” ”Totta kai!”
Kuvia (myös) Miljoonan askeleen haasteen kävelyretkiltä Instagramissa: @jalkaisin
Kommentit
Lähetä kommentti