Siirry pääsisältöön

Muistettavaa

Kävelyllä voi miettiä, muistella, keskustella, havainnoida, suunnitella, surra, iloita, jakaa... Lauantaina Tampereella näen Kuninkaankadulla sähkönjakokaapin, jossa ei ole kuvataidetta, vaan muistutus.
Yhteystietojen mukaan asialla on ollut Loesje Helsingistä. On niin paljon muistettavaa! Edelliseen voisi lisätä ainakin: katsele ympärillesi. Kävellessäkin on muistettava käyttää silmiään oikeasti, eikä kulkea vain silmälaputettuna paikasta toiseen, samaa uraa, kääntyä aina samalle reitille. On hyvä vaihtaa edes joskus polkua ja näkökulmaa.

Sunnuntaina kävelen kotimaisemissa Jyväskylässä. Sepeliä on jo siroteltu liukkaimmille paikoille, mutta välistä kenkä liukuu silti jäisellä kadulla. Luotettavan kulkupelini saumat repsottavat; pitäisi muistaa huollattaa kengät suutarilla. Katuvastaavien pitäisi muistaa ja ehtiä putsata väylät ja ehkäistä kävelykaatumisia, sillä en usko että tekstiviestihälytys liukkaasta kelistä pitää kulkijan paremmin pystyssä.

Jyväskylän kaupunginkirkkoa kohti kulkee tasaiseen tahtiin äänestäjiä, voihan tänään vielä laittaa tikun ristiin seurakuntavaaleissa. Nousen Kauppakatua yliopiston kirjaston vastapäisen Lounaispuiston kohdalle. Kävelyseurani ihmettelee, onko puisto tosiaan tässä? Onko tässä ollut pensasaita edessä? Muisteleva johtopäätös on: pensaita on ollut. Leveiden, alas puistoon johtavien portaiden vasemmalla eli kioskin puolella on vielä alkuperäinen liuskekivilaatoitus paikallaan ja siinä kukkapenkkiallas. Portaiden oikealla puolen, nykyisen Rehtoraatin puolella, on puolestaan niin uudenkarhean oloinen graniittireunus, että siinä lie ollut näköesteenä orapihlaja-aita tai vastaava. En silti ihmettele pohdintaa. Kokonaisia puistoja voi unohtaa, jos ei ole syytä niihin mennä.

Matkalla Aalto-museon kahvilaan kohtaamme iloisia aasialaisneitoja, joista yksi tiedustelee suomeksi, mistä pääsee järven toiselle puolelle. Selitän, mistä löytyy Mattilanniemen kävelysilta. Onkin itse asiassa hassua, että tästä turistien suosimilta museoilta ei ole selkeää kävelyreittiviitoitusta muihin kävelykohteisiin. Jyväsjärvi ei museoilta näy, eikä Keski-Suomen museolta rantaan suoraan johtavaa tietä saa päästellä kuin autolla. Kehityskohde.
Seminaarinmäen kampuksella muistan C-rakennuksen siiven katolla, portaiden kulmauksessa olevan kupariin tehdyn piirroksen, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Tästä on kuitenkin jo monta halloweenia. Mutta tuosta reippaasta aavekäden heilautuksesta ja leveästä hymyntapaisesta olisi pitänyt muistaa, että nyt päättyy Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) Hymyviikko! Koko kuluneen viikon on JYY toivonut kehuja ja kiitoksia eri asioista. Tähän on liittynyt myös Tervehdi naapuriasi -kampanja, josta Kortepohjassa on muistuttanut banderolli Rentukan vastapäisessä remonttiaidassa.
Muistetaan tervehtiä ja hymyillä myös tämän viikon jälkeen.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la