Siirry pääsisältöön

Taidetta jakokaapeissa

Kädessäni on Tampereen kartta, johon on merkitty 15 jakokaappia. Jakokaappi = sähkönjakokaappi, yleensä oliivinvihreä tai harmaa n. metrin korkuinen metallipömpeli, joita on talojen seinustoilla, puistoissa, jne. Aiemmalla Tampereen reissulla huomasin Laukontorilla jakokaapin, jonka kyljessä oli taideteos pleksin alla ja netistä löytyi pömpelikävelyn oppaaksi tietoa katujen kulmille levittäytyneestä Taidetta jakokaapeissa 2 -näyttelystä.

Lähden liikkeelle Satakunnankadulta, jonka sininen taideteos näyttää kävelykadulta Anttilan suunnasta katsottuna ensin vain tasaväriseltä pinnalta, mutta Ilkka Väätin teoksen yksityiskohdat erottuvat sitten läheltä. Puutarhakadun jakokaapin Elina Ruohosen sini-keltanaamasta tulee mieleen pääkallo. Hämeenpuistossa Metso-kirjaston luona tarkastelen hetken myös perusjakokaappia, jossa on ikään kuin kehysteline jonkin ripustamista varten, mutta ei mitään mielenkiintoista. Tältähän taiteettomat jakokaapit usein näyttävät:
Onneksi näen pian Petri Sepän teoksen Kaikki värit yhdistyvät harmaaseen, jossa yhdistyvät valokuvat ja tekstit. Liikutellaan itseä kalenterin avulla paikasta toiseen. / Ei olla oikein missään / - - -
Seuraavassa kadunkulmassa on hieno valokuva, Laura Paavilaisen Nurkka - mitäpä valkohameinen kurkkaaja näkeekään aidan takana? Näsilinnankadulla puolestaan astun mustavalkoiseen tunnelmaan ja menneisyyteen, kun katson Petri Nuutisen tyylikästä valokuvateosta Firenze. Täst' mie tykkään. Ihmetyttää, ettei kukaan muu ohikulkija pysähdy sitä katsomaan. Ehkä kuvia ei kävelyvauhdissakaan huomaa, jos ei varta vasten hidastele ja etsi jotain uutta silmillään?
Sirkku Lumi on joutunut juuri tällaisen ei-kukaan-huomannut -kohtelun kohteeksi. Tai sitten fillarin parkkeeraaja nimen omaan on huomannut taideteoksen ja päättänyt lisätä siihen oman efektinsä. Seuraavaksi poikkean Laukontorille, missä on Sauli Iso-Lähteenmäen Usva, jonka ansiosta olen tällä kävelyllä.
Kävelen seuraavaksi Hämeenkadun (Janne Nytorp, Pilvet - pinkistä huolimatta synkeä...) ja Kauppakadun (Marja Pirilä, maaginen Milavida) kautta Keskustorille, missä markkinakojut läheltä ja mitä ilmeisimmin myös kaukaa houkuttelevat ostajia. Englantilaista fudgea, viipurinrinkeleitä, suppilovahveroita, sepän taidetakomon tuotteita, paistettuja muikkuja... Jatkan Tammerkosken toiselle puolelle, missä on jäljellä vielä kuusi taidejakokaappia.

Tiina Riutan auringonpalvoja ei nyt sykähdytä, Verkatehtaankadun kulmassa Aino Louhen Minun melankolinen pianoni on virkistävän selkeä, mieleen tulee lasten kuvakirja. Mitäs kulman takana maalataan? No ei mitään, siinä pesufirma putsaa kivitalon seinästä tussitöhryjä, jotka eivät vaikuta alun alkaenkaan olleen taidetta. Kartan kohde 12, Marianne Laiti on joutunut remppa-aidan taakse, katukaivantojen uhriksi Aleksanterinkadulla. Sääli, sillä Vilkutus on suloinen!
Tässä vaiheessa pidän tauon ja käyn läheisessä Vohvelikahvilassa Tuomiokirkonkadulla lämmittävällä kaakaolla ja vohvelilla. Kun miettii tätä ylläolevaa kuvaa, siitä näkee kahden jakokaapin eron. Kumpi on kivempi? Ja kun ajattelee, että näitä pömpeleitä on vähän kaikkialla, olisi niissä erinomainen alusta taidenäyttelyille todella julkisessa tilassa. Vastaavaa taidetilaa on käytössä lähimaisemissa ainakin Tukholmassa ja Turussa, mutta en tiedä, mistä ja missä tämä sai alkunsa.

Kävelen Tuomiokirkonkatua pitkin kohti viimeisiä jakokaappitaidekohteita. Matkalla ohitan katumainoksen, jonka viesti yllättää: Oluthuone Panimomestari hehkuttaa mainostelineessä paikallisia oluita, joita siellä on tarjolla. Lähiruuasta on jo alettu puhua ilahduttavasti, joten mukavaa että joku nostaa ylpeästi esille myös lähijuomat. No niin, tuossa on Merja Miettisen moottoripyöräkuva Matkalla, taide- ja kehysliikkeen ikkunan edessä jakokaappia koristaa Hanna-Riikka Heikkilän  Ananastaivas pöllöineen. Johanna Pihlajamaan hauska vihreä omakuva sen sijaan pitää seuraa seksikaupalle.

Tämä näyttely pysynee paikoillaan Tampereella syksyyn 2011. Lisää taidetta jakokaappeihin!

Kommentit

  1. Löysin tämän postauksen kun goolettamalla etsin jakokaappitaidetta... Lämpimästi suosittelen myös Helsingin kuvapolkuja! Jakokaapeissa on historiakuvia juuri siellä missä kuvat on alun perin otettu. Kuvapolkuja on useita ja itseltäni meni puoli päivää kiertäessä pelkät Helsingin kantakaupungin kuvapolut kun vertailin nykyistä ja kuvissa näkyvää maisemaa. Oheisen linkin takaa löytyy kuvat sekä kartat: http://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/kuvapolut/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Noihin en olekaan aiemmin törmännyt :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la