Mäki-Matti oli ihan oikeasti olemassa. Matti-niminen mies asusti mökissä, joka sijaitsi itse asiassa Seminaarinmäen puolella, mutta hänen mukaansa alettiin aluetta kutsua, kertoo opas
Anne Keihäsvuori Mutkitellen Mäki-Matissa -kävelykierroksen aluksi. Tarinointi lähtee liikkeelle Pitkäkadun kulmasta Maakunta-arkistolta, jonka tuntumassa oli myös ensimmäinen Mäki-Matin osuusliike. Vastapäisen
Niinikulma-kerrostalon (yllä) paikalla oli aiemmin seminaarilaisten suosima
Ida Niinikankaan kahvila.
Naapuritontilla kuulemme puurakennuksista, jotka on tunnettu niin kuume-, kulkutauti- kuin Harjun sairaalan nimellä; olipa täällä tovin urkuharmoonitehdaskin. Poikkeamme Mäki-Matin perhepuiston kupeeseen; Oikokatua riemastuttavat siinä taas hienot kesäkatumaalaukset. Norssin uuden siiven paikkeilla, Heleniuksen mäellä, sijaitsi aikoinaan myös janoisten suosima Nousevan auringon talo.
Harjun laitaa pitkin saavumme Kortesuonkadun toiselle puolelle, Nisulaan, joka liitettiin Mäki-Mattia myöhemmin maalaiskunnasta Jyväskylän kaupunkiin.
Arvajan talossa, Sopukatu 17, on toiminut mm. sekatavarakauppa.
Arvajan pojat niittivät mainetta JyPin taidokkaina jääkiekkoilijoina. Alueelta ovat palvelut vähentyneet rajusti vuosien saatossa, sillä ennen täällä oli kauppapuotien lisäksi esimerkiksi leipomo, taidetakomo, makkaratehdas, huopatehdas...
Mutta ajatella, että tässä pitkän Kortesuonkadun paikalla voisikin olla kävelykatu, tai nyt rauhallista omakotialuetta halkaisisi ohitustie tai peräti rautatie?! Kaikenlaisia suunnitelmia "hankalan" Harjun taakse on keskusta-alueen ahtauden vuoksi ollut...
Vellamonpuiston jälkeen pysähdymme orapihlajan katveessa
Väinö Voionmaan puistossa merkkimiehen muistomerkillä (
Raimo Heino 1971). Voionmaa teki merkittävän uran erityisesti tiedemiehenä ja poliittisena vaikuttajana. Viimeinen pysähdys ei kuitenkaan ole Voionmaan lukiolla, vaan Cygnaeuksen koulun pihalla olevien kouluparakkien takana, Voionmaankadun kulmassa.
Selkänsä Voionmaankadulle kääntänyt
Veljeä ei jätetty -patsas (
Heikki Häiväoja 2010) kunnioittaa viime vuonna 70 vuotta täyttäneen
Sotainvalidien Veljesliiton työtä; liitto perustettiin Cygnaeuksen koululla. Itselleni tulee veistoksesta mieleen Tuntematon sotilas-elokuvan lohduton maisemakuva, mutta tässä voidaan nähdä myös sodassa eri vaurioita saaneet, kovia kokeneet sotaveteraanit.
Kun kävelen helleillan kierrokselta kotiin, kaikuvat Harjun rinteiltä djemberumpujen ja kitaran ilakoivat äänet.
Kommentit
Lähetä kommentti