Lähden kohti
Laajavuoren luontopolun aloituspaikkaa laskettelurinteen alla olevan Laajarin vierestä. Aukion puolella metsän laidassa kohoaa sahajauhovuori, jonka uumenissa menneen talven lumet odottavat uusiokäyttöä ensilumen ladulla. Läheltä Vuorilammen saunaa alkava Laajavuoren luontopolku kulkee noin neljän kilometrin matkan pääosin vaihtelevassa metsämaastossa. Lähtöpaikan opastaulussa näytetään polun korkeusprofiili, maasto kun on mäkistä.
Polku on merkitty niin hyvin keltaisilla maalitäplillä, että kartta ei ole välttämätön. Paitsi ympärilleen, pitää muistaa katsoa myös jalkoihinsa, sillä luontopolun ura on monin paikoin hyvin kulunut lukuisien kenkäparien alla: havupuiden juuret luikertelevat petollisesti polun poikki. Vaan jalkojen juuresta löytyy muutakin katsottavaa, vaikkapa ajankohtaisia kukkijoita: metsätähtiä, oravanmarjoja, pikkuruisia vanamoita. Onpa polun viereen tipahtanut jostain myös Keski-Suomen maakuntauran sininauha.
Voin kuvitella, miten hienot sienestys- ja marjastusmaastot näissä nyt tunnelmallisen vehreissä metsissä on loppukesästä. Viereinen kaupunki ja liikenteen äänet unohtuvat, kun äänimaisema on luonnon hallussa. Sen huomaa hyvin pysähtyessään vaikkapa lukemaan jotain reitin 17:stä opastaulusta; ininä korvan juuressa voimistuu heti ja paljaasta ihonkaistaleesta riemastuneet hyttyset iskevät saman tien kimppuun.
Polku kohoaa alkumatkasta hitaasti ylös havumetsävaltaista rinnettä, mutta kiertää Laajavuoren huipun ja laskeutuu pikku hiljaa laskettelurinteen alaosaan. Lupiinien vallassa olevan takarinteen jälkeen reitti vie ohi pienen puron, suuren muurahaispesän ja tulee rauhoitetulle rämesuolle.
Loppumatkasta astelen alas kuusivoittoista rinnettä, jonka kivikot ovat entistä Yoldiameren muinaisrantaa. Mannerjään sulamisvesi on yltänyt näin korkealle. Alapuolellani ei kuitenkaan enää ole Muinais-Päijännettä, vaan
Laajavuoren hiihtokeskus karavaanarialueineen. Polku päättyy Aurinkorinteen alaosaan, josta kaikuvat jo kesäteatteriesityksen äänet.
Kommentit
Lähetä kommentti