Siirry pääsisältöön

Kankaan tehtaalla

Jyväskylän Kankaan entisen paperitehtaan (1872-2010) alueella on viimeinkin odotettu avointen ovien päivä, jolloin portista pääsee astelemaan alueelle myös tavallinen kaupunkilainen ilman kulkulupaa. Puna-keltaiset muovinauhat rajaavat alueen, jolla saa tallustella katsomassa osaa ulkoalueista ja rakennuksista. 
Sisäänkäynti alueelle on Kympinkadun puolelta eli Minimanin taakse piiloutuneen Kankaan tehtaan vanhan paloaseman portin kautta. Punatiilisen paloaseman uumenissa esitellään kuvin ja sanoin tehdasaluetta ja siellä voi myös kertoa omia muistojaan Kankaasta.
Seuraan sateessa ripotellen kävelevien ihmisryhmien jälkiä ja kuljen sinisen yhdyskäytävän alitse isojen tehdasrakennusten taakse, missä avautuu sisäpiha, jolta näkyy lisää rakennuksia, osin vanhempaa rakennuskantaa. Pihalla on myös vedenpuhdistusallas, jossa käsitelty vesi päästettiin virtaamaan Tourujokeen puhdistuksen jälkeen. Ennen 1970-lukua jätevesiä ei ennen jokeen laskemista juurikaan puhdistettu.

Sivuovesta pääsee sisälle lukuisin pieniruutuisin ikkunoin varustettuun autioon halliin, joka on kyltin mukaan viimeistelyalue (ja sai 1990-luvulla lisänimen Raatteentie). Muutama lavallinen paperia odottelee seinän vieressä sovittua pääsyä päiväkodin piirustuspaperiksi.
Seuraavaksi astun avarampaan tilaan, josta on purettu ja vastikään lähetetty konteissa kohti Kiinaa paperikone PK 2 - lattiassa on ammottava aukko alakertaan ja aukon vieressä mustavalkoinen valokuvasuurennos Kankaan tehdasalueesta silloin ennen. Toinen paperikone, PK 4 eli "Anna" odottaa vielä uutta kotia toisessa tehdashallissa.
Hallin toisessa päässä seinää koristaa värikäs seinämaalaus. Näinköhän se jää jäljelle, kun alue saa uuden ilmeen ja uutta elämää? Entä miten käy näiden rakennusten, onko tämä halli tarpeeksi vanha ja hieno jäädäkseen paikalleen? Pergamenttihallin historia ulottuu vuoteen 1895, jolloin täällä alettiin ensimmäisenä Pohjoismaissa valmistaa voipaperia. Toisen maailmansodan aikana sitä tehtiin jopa lumpusta, mutta 1991 pergamentin valmistus täällä päättyi, kun itänaapurissa kysyntä tyrehtyi.
Siirryn takaisin ulos ja kävelen PK kakkoselta Tourujoen rännin / uoman viereen, missä punakeltaiset teipit estävät kulun ex-lämpövoimalalle ja  sen takaa tehtaan ympäri menevälle reitille. Täällä on selvästi vanhempia tiilirakennuksia, joille voisi ankarien korjausten jälkeen kuvitella uutta, mielenkiintoista elämää... Lämpövoimalan uljas, kauas näkyvä punatiilinen piippu (1936) ei ole enää käytössä, mutta ehkä se säästyy purkamiselta. Pihalla kukkivat eriväriset ruusut ja syreenit ja kauniin tammen varjossa olisi mukava istua lueskelemassa. Saa nähdä, miten ja milloin Jyväskylän Kangas herää uuteen kukoistukseen.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la