Lauleleva Luonnon päivä Pyhä-Häkissä

Musiikkia metsän keskellä? Tavallisesti musiikki kulkee itselläni mukana vain pään sisällä, sillä en tapaa lauleskella kulkiessani, saati harrasta kuulokkeita. En varautunut laulamaan nytkään, sillä Luonnon päivän kunniaksi Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli luvassa ammattitaitoisia esityksiä peräti kolmen hienon kuoron voimin!

Väkeä lappasi paikalle sen verran runsaasti, että Kotajärvelle johtavalle polulle alkoi jo muodostua yhtenäinen jono, niinpä mekin liityimme sen jatkoksi. Pitihän sitä ehtiä varsinaisen kuorokonsertin paikalle eli Kotajärven rannan tulipaikalle ajoissa.

No, eihän siinä ollut mikään kiire, sillä kuorolaisten ryhmiä esiintyi upeasti jo matkan varrella. Niin Sirkat, Sonore kuin Vaput ilahduttivat kulkijoita laulamalla polun laidassa. Laulu soi niin kauniisti vanhassa metsässä, honkien huminassa... Vanhassa metsässä kuului kaikuja sekä perinteistä että uudemmista sävelistä, olihan paikalla myös kaksi kuoroa, joiden historia on satavuotista Suomea vanhempi: Mieskuoro Sirkat perustettiin jo vuonna 1899, Vaput vuonna 1910. Joukon nuorin eli  Kamarikuoro Sonore perustettiin vuonna 1991.

Liikkeellä oli kaikenikäisiä päiväretkeläisiä. Vanhemmasta väestä osalle taival Kotajärvelle ei ollut helpoimmasta päästä (mm. polun juurakot ja muutamat heikossa hapessa olevat pitkospuiden sateessa kastuneet lankut hidastivat matkaa), mutta useimmat jaksoivat kuitenkin taivaltaa perille saakka.

Vaput nostattivat tunnelmaa laulamalla konserttiin kävelijöille hyvin lähellä Kotajärveä ja riensivät sitten aloittamaan ensimmäisen virallisen kuorolaulusettinsä järven rannalla, kunhan yleisö oli ensin jotakuinkin asettautunut kuunteluasemiin.

Näinköhän Kotajärven tulipaikalla on ikinä ennen ollut näin paljon porukkaa samalla kertaa? Tuskin!

Vappujen jälkeen suopursu- ja mustikanvarpuestradille astui niinikään Jyväskylästä paikalle matkannut Mieskuoro Sirkat. Ja välissä otettiin muutamat yhteislaulut! Viimeisenä oman laulusettinsä veti äänekoskelainen Kamarikuoro Sonore - ja loppuhuipennuksena lauloivat kaikki kolme kuoroa yhdessä yleisön kanssa Sibeliuksen Finlandian, kuten muissakin vastaavaan kuorolaulutempaukseen osallistuneissa kansallispuistoissa. Olipa kerrassaan hieno kokemus olla paikalla!

JAMKin hallinnoiman Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle -hankkeen puolesta Pyhä-Häkin esityksiä taltioitiin muuten myös videolle; kooste tulee lähitulevaisuudessa nettiin.

Palasimme tyytyväisinä takaisin Pyhä-Häkin opastuspisteelle parkkipaikan viereen, missä Vaajan Valppaat -partiolippukunta hoiti kanttiinia ja tarjoili kahvia, teetä, makkaraa sun muuta popsittavaa retkeläisille, ihan kohtuullisella jonotusajalla.

Pelkästään kuorolaisia oli paikalla lehtitietojen mukaan noin 70, kaikkiaan väkeä lienee käynyt Pyhä-Häkin luontokonsertissa peräti kuutisensataa. Luonto ja musiikki tempasivat mukaansa! Jos kävijöissä oli ensikertalaisia Pyhä-Häkkiin tulleita, toivon mukaan moni heistä palaa nauttimaan kansallispuistosta uudemmankin kerran. Jos nyt kuorolaisten laulut lumoavat, niin kyllä myös metsä- ja suoluonnon äänet...