Siirry pääsisältöön

Lauleleva Luonnon päivä Pyhä-Häkissä


Musiikkia metsän keskellä? Tavallisesti musiikki kulkee itselläni mukana vain pään sisällä, sillä en tapaa lauleskella kulkiessani, saati harrasta kuulokkeita. En varautunut laulamaan nytkään, sillä Luonnon päivän kunniaksi Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli luvassa ammattitaitoisia esityksiä peräti kolmen hienon kuoron voimin!


Väkeä lappasi paikalle sen verran runsaasti, että Kotajärvelle johtavalle polulle alkoi jo muodostua yhtenäinen jono, niinpä mekin liityimme sen jatkoksi. Pitihän sitä ehtiä varsinaisen kuorokonsertin paikalle eli Kotajärven rannan tulipaikalle ajoissa.


No, eihän siinä ollut mikään kiire, sillä kuorolaisten ryhmiä esiintyi upeasti jo matkan varrella. Niin Sirkat, Sonore kuin Vaput ilahduttivat kulkijoita laulamalla polun laidassa. Laulu soi niin kauniisti vanhassa metsässä, honkien huminassa... Vanhassa metsässä kuului kaikuja sekä perinteistä että uudemmista sävelistä, olihan paikalla myös kaksi kuoroa, joiden historia on satavuotista Suomea vanhempi: Mieskuoro Sirkat perustettiin jo vuonna 1899, Vaput vuonna 1910. Joukon nuorin eli  Kamarikuoro Sonore perustettiin vuonna 1991.


Liikkeellä oli kaikenikäisiä päiväretkeläisiä. Vanhemmasta väestä osalle taival Kotajärvelle ei ollut helpoimmasta päästä (mm. polun juurakot ja muutamat heikossa hapessa olevat pitkospuiden sateessa kastuneet lankut hidastivat matkaa), mutta useimmat jaksoivat kuitenkin taivaltaa perille saakka.


Vaput nostattivat tunnelmaa laulamalla konserttiin kävelijöille hyvin lähellä Kotajärveä ja riensivät sitten aloittamaan ensimmäisen virallisen kuorolaulusettinsä järven rannalla, kunhan yleisö oli ensin jotakuinkin asettautunut kuunteluasemiin.


Näinköhän Kotajärven tulipaikalla on ikinä ennen ollut näin paljon porukkaa samalla kertaa? Tuskin!

Vappujen jälkeen suopursu- ja mustikanvarpuestradille astui niinikään Jyväskylästä paikalle matkannut Mieskuoro Sirkat. Ja välissä otettiin muutamat yhteislaulut! Viimeisenä oman laulusettinsä veti äänekoskelainen Kamarikuoro Sonore - ja loppuhuipennuksena lauloivat kaikki kolme kuoroa yhdessä yleisön kanssa Sibeliuksen Finlandian, kuten muissakin vastaavaan kuorolaulutempaukseen osallistuneissa kansallispuistoissa. Olipa kerrassaan hieno kokemus olla paikalla!

JAMKin hallinnoiman Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle -hankkeen puolesta Pyhä-Häkin esityksiä taltioitiin muuten myös videolle; kooste tulee lähitulevaisuudessa nettiin.


Palasimme tyytyväisinä takaisin Pyhä-Häkin opastuspisteelle parkkipaikan viereen, missä Vaajan Valppaat -partiolippukunta hoiti kanttiinia ja tarjoili kahvia, teetä, makkaraa sun muuta popsittavaa retkeläisille, ihan kohtuullisella jonotusajalla.

Pelkästään kuorolaisia oli paikalla lehtitietojen mukaan noin 70, kaikkiaan väkeä lienee käynyt Pyhä-Häkin luontokonsertissa peräti kuutisensataa. Luonto ja musiikki tempasivat mukaansa! Jos kävijöissä oli ensikertalaisia Pyhä-Häkkiin tulleita, toivon mukaan moni heistä palaa nauttimaan kansallispuistosta uudemmankin kerran. Jos nyt kuorolaisten laulut lumoavat, niin kyllä myös metsä- ja suoluonnon äänet...

Kommentit

  1. Moi! Tämä olikin hauska tapahtuma. Ja varmaan laulajille mieleinen.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva! Ja kyllä laulajatkin näyttivät nauttivan :)

      Poista
  2. 1.9.2018 uusintaversio Pyhä-Häkin kansallispuistossa Rautalammin puolella. Metsäkonsertti Vuori-Kalajan laavulla klo 14, ja jo matkalla sinne laulupolku eli pienten lauluryhmien pikkukonsertteja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistojuttu! Etelä-Konneveden kansallispuistossa tapahtuu mahtavasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…