Siirry pääsisältöön

Ympäristöluotsien Runotulilla 2018 Jyväskylässä


Hiiohei! Kahdesta edellisvuodesta poiketen Jyväskylän ympäristöluotsien Runotulet-tapahtuman vapaaehtoisporukka huokaisi helpotuksesta, kun lämpömittari olikin aiempaa lempeämmissä lukemissa loppiaisiltana 6.1.2018: vain muutama aste pakkasta. Edelliskertoina elohopea roikkui -20 pakkasasteen vilpoisammalla puolella...


Tällä kertaa lumesta pystyi jopa muovailemaan lumipalloja lumilyhtyihin sekä runopolun opasteiksi että itse runopolulle. Kävin itse pykäämässä muutaman lumilyhtyviritelmän Helenantien varteen.


Runotulet syttyivät samassa paikassa kuin aiemmin eli Kortepohjan Vehkalammenpuistossa, Variskukkulan tuntumassa. Jos Vehkalammenpuisto ei ole tuttu, se löytyy Wilhelm Schildtin kadun ja Taitoniekantien välimaastosta, Vehkahallin (eli kuplahallin) takaa. Vehkahallin edestä Taitoniekantielle johtaa Helenantie-niminen kevyen liikenteen väylä, jonka varresta pääsi pujahtamaan lumeen tallatulle polulle.


 Variskukkulan rinteeseen oli sommiteltu värikkäitä minitelttoja, edellisvuotiseen tapaan.


Olimme tallanneet Variskukkulan taa rinkulapolun, jonka varrelle oli sijoitettu 12 runoa, jotka olivat tällä kertaa ympäristöluotsien omaa tuotantoa. Runotarjokkaita olisi ollut enemmänkin, mutta raati päätti valita niistä tasan tusinan esille pantaviksi.


Lyhyen polun sai kiertää omaan tahtiin klo 18-19.30 välisenä aikana.


Loppiaisilta oli jälleen tunnelmallinen, siitä pitivät huolen lukuisat kynttilät ja ulkoroihut sekä tietenkin runot, joiden äärellä kulkijat hiljentyivät hetkeksi.Ympäristöluotsien kanssa sai myös vaihtaa ajatuksia reitin varrella ja patatulen ääressä.


Täytyy sanoa, että elävä tuli voittaa sähkövalon tällaisessa tapahtumassa... Hyvä fiilis jäi Runotulista jälleen. Saapa nähdä, jatkuuko tämä "perinne" taas ensi vuonna.

Iloista alkanutta vuotta ja nauttikaamme kävelystä myös hämärissä ja pimeällä, heijastimien (ja tarvittaessa omien valonlähteiden) kera!

Kommentit

  1. Siis mitä, onko tämä jokavuotinen tapahtuma! mistä saan lisätietoja, leena.latti@netti.fi kiitokset tästä ja ihanista kuvista t. leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Jo kolmena vuonna peräkkäin olemme ympäristöluotsiporukalla Runotulet järkänneet ja kivaa on se tekeminenkin ollut. Tällä hetkellä tutkaillaan, saadaanko vapaaehtoisporukka kasaan myös ensi loppiaiseksi. Ensi joulukuussa selviää viimeistään, :)

      Jyväskylän ympäristöluotsiasioista löytyy tietoa mm. https://www.jyvaskyla.fi/kulttuuri/palvelut/kulttuuriluotsit/ymparistoluotsit, julkisesta Facebook-ryhmästä https://www.facebook.com/groups/jyvaskylanymparistoluotsit/ ja Luotsaten-blogista: http://luotsaten.blogspot.fi/

      Poista
  2. Ja taas olin reissussa loppiaisena ja missasin Runotulet. Oma henkilökohtainen loppiaisperinteeni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Rita, sitä sattuu, että ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan ;) Tervetuloa kuitenkin paikan päälle, jos Runotulet vielä jatkuvat ja satutkin olemaan silloin maisemissa!

      Poista
  3. Onpa kaunis ja hiljentävä tapahtuma. Elävä tuli pimenevässä illassa on puhuttelevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe! Tätä mieltä ovat myös ympäristöluotsit :)

      Poista
  4. Voi miten kutsuvan ja suloisen näköistä! Meillä on tungokseen asti täynnä oleva Lux Helsinki, mutta kyllä aito tuli, luminen metsä ja runot kuulostaa upealta kokemukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runotulet on ihan tarkoituksella tällainen pienimuotoisempi juttu. Jyväskylässä on syksyisin aivan huippuhieno Valon kaupunki -tapahtuma (http://valonkaupunki.jyvaskyla.fi/), johon kuuluu sekä vain tapahtuman aikaan toteutettavia että pysyviä valaistuskohteita (joita muuten on jo tosi monta). Siellä loistavat pitkälti sähkövalaistut jutut. Kuten Lux Helsinki, Valon kaupunki saa tapahtuma-aikana paljon väkeä liikkeelle ja sielläkin kovin ruuhka taitaa olla Tourujoen Valo virtaa -illassa, jolloin jokeen lasketaan elävien tulien lyhtyjä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la