Siirry pääsisältöön

Happikävelyllä Haukanniemessä


Niiskuttava nenäni ilmoitti, että ei ollut syytä lähteä kävelylle pidemmän matkan päähän. Plus että vauhdin on parempi olla rauhallinen. Niinpä lähdin nauttimaan suloisista lumimaisemista leppoisalla lenkillä ihan lähimaastossa eli Haukanniemessä.

Haukanniemen yksi ihana puoli on, että se on vain parin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta - ainakin kun oikaisee kevyen liikenteen väyliä pitkin, kävellen tai pyörällä - ja saavutettavissa helposti myös linja-autolla (bussi 18). Minä pääsin paikalle kotiovelta jalkaisin, vain lyhyen kävelyn jälkeen.


Harmaahko oli taivas, harmaita myös haapojen ja muiden rantapuiden rungot. Pientä väri-iloa haavoista kuitenkin löytyi, kun tarkkaan katsoi.


Haukanniemessä ei ole kevyen liikenteen teitä talvikunnossapitoineen, vaan siellä kuljetaan polkuja pitkin. Kiitos erityisesti koiranulkoiluttajien, valmiiksi tallattuja reittejä löytyy niemestä kuljettavaksi myös lumiseen aikaan. Yllätyin kyllä hieman, kun pois lähtiessäni vastaan tuli toiveikas lastenvaunujen työntäjä... Eivät ne talvipolut nyt ihan niin leveitä ole.


Haukanniemen luoteiskolkassa on aina viehättävä koivikko. Jotenkin tulee joka kerta mieleen, että siellä olisi ollut joskus laidunmaata.


Kun taas kurkistin rantapuiden lomasta Tuomiojärven jäälle, ajattelin japanilaisia piirroksia.


Haukanniemen nuotiopaikka oli lumen alla; kukaan ei ollut tehnyt tulia vähään aikaan. Se ei ollut mikään ihme, eihän tulipaikalla ole puuhuoltoa, mutta toista asiaa hämmästelin: Tuomiojärven jäällä oli paljon myös ihmisten jalanjälkiä. En ole itse vielä uskaltautunut järven jäälle, vaikka pilkkijöiden lisäksi joitakin muitakin uskalikkoja siellä liikkuu. En osaa vielä luottaa siihen, että Tuomiojärven jää olisi tarpeeksi tukevaa kulkemiseen.


Niinpä pysyttelin edelleen visusti mantereella, missä huurre kaunisti myös havupuiden neulasia.


Haukanniemen pohjoispäästä jatkoin rauhallista tahtia kävelyä myötäpäivään. Toistaiseksi olin nähnyt vain muutaman muun kävelijän. Missä kaikki ovat, näin hienolla säällä?!


Usein olen kävellyt Haukanniemen pohjoispäästä takaisin lähtöpisteeseen keskiosan polkuja pitkin, metsän kautta. Näin talvella on kiva astella lumipolkua lähellä rantaa, pellon laidassa, mistä näkee suuren, "elävän" grafiikanlehden.

Pienikin kävelyretki tekee hyvää...

Kommentit

  1. Hurmaavan näköistä! Luminen luonto on kyllä kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on. Vaikka nokka vuoti, en kerta kaikkiaan malttanut pysytellä sisällä, oli pakko päästä nauttimaan hienosta päivästä ulos edes hetkeksi!

      Poista
  2. Metsässä on ollut viime päivinä niiiiin kaunista. Kulkiessa on oikein kuullut, kuinka pakkanen aiheuttaa ääniä puissa ja kivissä.
    Aivan ihana tuo toiseksi viimeinen kuva. Tuollaista utuista polkua pitkin voisi kulkea loputtomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Daphnion - ja samaa mieltä :) Pitäisin ihan mieluusti tämän pakkasen, sillä lähestyvä lauha sää karkottaa kauniit huurteet ja tiputtaa lumet, ja tietysti muuttaa myös äänimaailman tyystin toisenlaiseksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la