Siirry pääsisältöön

Kaatumatta paras


Liukasta on pitänyt. Sen verran liukasta, että torstaista lauantaihin kulkuväylät olivat Jyväskylässä lievästi sanottuna haastavia kulkea jalkaisin(kin). Torstaina otin itse yhtäkkiä takapuolituntumaa jäähän siihen malliin, että piti käydä ammattilaisten tarkistettavana. Onneksi luut pysyivät ehjinä.

Vaikka on kuinka hyväpohjaiset kengät jalassa, vauhti on hidas ja kulku varovaista, voi etenkin hiekoittamattomalle jäälle osuva askel luistaa vaarallisin seurauksin. Torstaiaamuna minulla ei ollut liukuesteitä saappaissa ja kuinkas sitten kävikään.


Lauantain osin sateiselle kävelylle vetäisin saappaisiin kaatumista estämään liukuesteet. Jäisellä kelillä olen tavannut ottaa ne mukaan varmuuden vuoksi ainakin takintaskuun, jos en ole jo heti ovesta ulos lähtiessä laittanut nastalenksuja kenkien ympärille. Liukuesteitä on useamman mallisia, enkä ota malliin sinänsä kantaa; nämä nyt sattuivat tulemaan vastaan, kun liukuesteitä etsin. Jo muutama nasta kenkien pohjassa voi pelastaa kaatumiselta ja esimerkiksi rannevammalta tai murtumilta. Saati sitten komeilta mustelmilta.


Tämän mallin hyvä puoli on keveys ja se, että liukuesteet on helppo sekä laittaa kenkiin että ottaa niistä pois, kun siirtyy sisätiloihin. Useita muitakin hyviä vaihtoehtoja on toki markkinoilla. Ja tietysti nastakengät ovat erinomainen vaihtoehto, jos ei halua puljata irtosysteemien kanssa.

Tämän kokoisessa liukuestemallissa on nastoja vain vähän ja kuten kuvasta näkyy, on päkiän puolelta jo irronnut yksi tärkeistä nastoista. Enpä älynnyt näitä hankkiessa ostaa varaosia eli varanastoja... Sen olen kyllä huomannut, että malli istuu omien vaelluskenkieni pohjiin napakammin kuin samankokoisiin kumppareihin, joissa kantaosa ei osu ihan tismalleen parhaaseen kohtaan askeltani ajatellen, mutta apua näistä joka tapauksessa on.


Jää on kaunista katsella ja muutenkin tosi mahtava juttu, mutta silloin kun sen päällä kävelee, on kiva tietää, että pysyy mahdollisimman hyvin pystyssä.

Etenkin eilisellä kävelyllä huomasin parin päivän takaisen kaatumisen johdosta eteneväni tavallista varovaisemmin märkiä ja liukkaita väyliä pitkin; tänään oli askel jo vähän reippaampi, kun heti ulos mentyä tunsin jään pinnalle sataneen kevyen pakkaslumikerroksen karhentaneen kävelyalustan paljon turvallisemmaksi kulkea.


Jos jalkojen ja liukkaan jään välissä ei ole hyvän pidon tarjoavaa lunta tai jäälle ei ole ripoteltu minkäänlaista karheaa, kuten hiekkaa tai sepeliä, on parasta huolehtia liukkauden torjunnasta itse. Niinpä suosittelen lämpimästi käyttämään tarvittaessa esimerkiksi liukuesteitä tai nastakenkiä.

Kaatumatta paras.

Kommentit

  1. Hyvä huomio liukuesteiden tarpeellisuudesta. Lumettomuuden ja siksi myös jäättömyyden myötä on ollut helppo tuudittautua turvalliseen kaatumattomuuden harhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin on sen verran jäätä & lunta piisannut, että liukkaus ei ole missään vaiheessa unohtumaan. Normaali varovaisuuskaan ei silti aina riitä, siksi on hyvä, että kenkiin saa näitä talvisia lisävarusteita :)

      Poista
  2. Ekan kerran laitoin viikonloppuna nastakengät jalkaan. Aluksi en luota niihin ollenkaan, vaan astelen hitaasti ja varmasti. Meillä satoi lunta eilen jään päälle, joka sohjoonnutti sen jään, nyt paljon turvallisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nastakenkiä olen itsekin välillä harkinnut, mutta irrotettava nastasysteemi on ollut kätevä, kun sisätiloissa nastoilla ei voi aina kopsutella. Eilen ja tänään Jyväskylässäkin on ollut jo helpompi astella, kun kadut ja muut väylät vähän karhentuivat. Vaan silti on oltava varovainen kulkiessaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la