Siirry pääsisältöön

Savonlinna: Linnankatu

Savonlinnan Linnankadun päässä, Rantakadun kulmauksessa odottaa opas tuulelta suojassa. Osun kaupunkiin hyvällä tuurilla juuri sellaisena talvipäivänä, jolloin tarjolla on kävelyopastus. On aika hupaisaa, että reitti kulkee tasan yhtä katua pitkin! No, Linnankatu sattuu olemaan Pietari Brahen vuonna 1639 perustaman kaupungin vanhin katu.
Lähdemme kävelemään hissukseen Linnankatua kohti Olavinlinnaa. Tyylikäs keltainen kivitalo (1910) on pitänyt sisällään asuntojen ohella Oksmanin vesitehtaan. Vesitehdas? Raksutan sanaa hetken, mutta sitten paljastuu että kellarikerroksessa valmistettiin virvoitusjuomia.
Jos hetken kuvittelee, että Linnankatu olisi vain vanhoja historiallisia rakennuksia, niin ei suinkaan ole. Kadun varrelle on noussut alkuperäisten puutalojen tilalle monenlaista asuinrakennusta, joista tämä funkistalo (1941) on vähäeleisin.
Kivijalkojen asiantuntija voisi ehkä arvatakin, että Koistisen talolla on ikää. Hyväkuntoinen puutalo on Savonlinnan vanhin rakennus ja sen vanhin osa on tiettävästi kuvassa vasemmalla. Moni vanhoista taloista on saanut kutsumanimekseen jonkun entisen omistajansa sukunimen.
Keltainen tuntuu olevan kivitalojen suosituin väri! Hotelli Hospitzin korkeat ikkunat antavat viitteen siitä, että siellä on korkea sali. Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli NNKY:lle rakennuksen, joka valmistui vuonna 1933. Kaupungista löytyy myös Lönnin suunnittelema kansakoulu.
Ovatkohan nämä trompe l'oeil-henkiset maalaukset restauroituja alkuperäisiä vai uutta tuotantoa?
Kivijalasta löytyy lisää maalausyksityiskohtia, joiden tekijäksi paljastuu Johanna Oras (2012). Erinomainen idea - toivottavasti nämä säilyvät siisteinä.
Savonlinnan kaupunki omistaa vihreän puutalon osoitteessa Linnankatu 13. Pihaa suojaa lauta-aita. Mikä mahtaa olla Lösung?
Jos numerossa 13 oltiin vähäeleisempiä mutta värikkäitä, on Linnankatu 12 koristeellisempi. Siihen riittävät yksityiskohdat: jugend-tyylisen talon ikkunat ja mansardikatto.
Voi kuinka kaunis parveke! Toivottavasti se on kesäkäytössä aamukahveille. Harmi, ettei komeassa Saima-talossa sijaitsevasta kahvilasta pääse kapuamaan sinne kupposelle... Mutta kahvila Saiman sisätilatkin ovat sangen miellyttävät valokuvanäyttelyineen.
Linnankadun ja Eerikinkadun kulmauksessa on pienempi Heltimoisen talo. Linnankatu on erinomainen paikka somien ikkunoiden, ikkunanpuitteiden ja tippalautojen bongailuun. Tähän taloon voi poiketa sisälle ihailemaan taidokasta käsityötä.
Entäpä Linnakatu 9 ja Putka? Kyllä, tässä vuonna 1850 valmistuneessa puutalossa on todella säilötty vangittuja henkilöitä. Julkista häpeää saivat osakseen pihan kaakinpuuhun joutuneet, raipparangaistuksia kärsiessään. Tällä hetkellä Putkassa voi tutustua mukavampiin asioihin eli taiteeseen ja seinältä kuulemma löytyy putkan aikaisia vanhoja kirjoituksia.
Kun olemme suoran päässä (Linnankatu 7), olen ainoa jäljelle jäänyt opastettava; muut ovat poistuneet viluissaan kotia kohti. Kestän urheasti viimaa ja kuulen vielä, että kirjailija Joel Lehtonen asusti talossa lyseota käydessään. Nyt tässä Sihvosen talossa toimii kesäravintola Linnankrouvi.
Kun myös opas on heittänyt minulle hyvästit, valun rinnettä alemmas ja ylitän pikku sillan Tallisaareen. Saaressa on useampikin pysyvä veistos, joista paras on tietysti Musta pässi (Anton Ravander-Rauas 1964). Joku pässin ystävä on lahjoittanut sille neulegraffitin suojaksi talven viimoilta.
Olavinlinna on uljas näky, vaikka sinitaivas ei nyt loistakaan kivimuurien yllä. No, kun näin lähellä ollaan, on Linnankadun kävely päätettävä itse linnaan.
Tallisaaren muutamat jääveistokset olivat jo pahasti kärsineet, kuten suurin osa Olavinlinnan muurien sisällä olevista hienoista, 375 vuotta täyttävää kaupunkia juhlistavista teoksista. Veistokset eivät ole kestäneet aivan liian leutoa säätä.
Voi taidokkaita jäälinnasiluetteja, norppia ja muita eläinhahmoja, korkeuksiin kurkottelevia ihmishahmoja, jotka muuttuvat parhaillaan jäästä vedeksi! Tämäkin linnan uljas ratsukko on jo osittain aseeton... Toivottavasti seuraava jäätaidetapahtuma saa suosiollisemmat olosuhteet.

Savonlinna on maisemiltaan houkuttelevin kesällä, mutta Linnankadun vartta kulkee hyvän oppaan seurassa mielellään jopa harmaan taivaan talvipäivänä.

Kommentit

  1. Olipas hengästyttävän paljon upeita rakennuksia! Puutaloihin ei voi kyllä kyllästyä. Koskaan en ole vielä Olavinlinnassakaan päässyt käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä puu- ja kivitalot olivat niitä kiinnostavimpia. Niiden seassa on toki useita uudempia asuinkerrostaloja, joiden ulkoasu ei samalla tavalla sykähdytä ;)

      Poista
  2. Linnankadun varren kauniit rakennukset kuin johdattelevat kulkijan vanhan linnan tunnelmiin. Saimassa on käytävä kahvilla aina kun Savonlinnassa on käyntiä.

    Voi jääveistoksia. Kun ajattelee mikä työ niiden tekemisssä on, niin toivoisi niiden kestävän kauemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääveistoksia minäkin surin, sillä niissä oli huippuhienoja teoksia, jotka sulivat ihan silmissä: mm. kiinalaisten, suomalaisten ja venäläisten taitureiden kädenjälkeä.

      Poista
  3. http://www.losung.fi/blog/shop-savonlinna/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la