Siirry pääsisältöön

Muurame-Jyväskylä: murhapaikka ja graffiteja

Muuramesta Jyväskylään voisi kävellä metsäisempää reittiä Ladun majan kautta, mutta luulenpa että siellä lienee vähintäänkin jäistä, märkää tai jopa lumista. Valitsen siksikin alleni tällä kertaa asvalttiväylän ja lähtöpisteeksi Ysitien varressa olevan kauppakeskuksen. Käännyn heti ylämäkeen ensimmäiselle kävely/pyörätielle kohti Jyväskylää. Mäen päällä vanha keltainen maatilan päärakennus on iloinen yllätys, kauniine yksityiskohtineen. Koska olen nyt Vanhan Nelostien varressa, on aivan talon vieritse kulkenut aikanaan hyvinkin vilkas liikenne.
Nyt täällä Hautalanmäellä on rauhallisempaa, sillä valtaväylä Ysitie mölisee nyt rinnepeltojen alapuolella ja entinen Vanha Nelostie on hiljentynyt paikallistieksi. Vähälumiset pellot kertovat karua tarinaa talven hiipumisesta.
Pian selviää, että edessä on usean kilometrin verran tylsähköä tarpomista pitkin tätä Vanhan Nelostien piennarta. Kävelytietä ei tällä pätkällä ole, mutta eipä autoliikennekään päätä huimaa. Tien varsilla on metsää, hakkuuaukeita, harvakseltaan taloja. Ja hiljaista.
Vaan eipä tämä olekaan totaalisen tylsä kävelypätkä. Hautakiven näköinen paasi tien vasemmassa laidassa on lievästi sanottuna pysäyttävä. Murhapaikka. Autoilija Aamos Willgrén-raukka koki kohtalonsa juuri tässä vuonna 1936. Willgrénin tarina askarruttaa minua kotiin saakka, kunnes löydän hänestä lisätietoja. Taksiautoilija otti Rikhard K:n kyytiinsä Jyväskylän asemalta, kyytiläinen ampui Willgréniä tavoitteenaan varastaa tämän auto, mutta auto suistui ojaan ja Willgrén kuoli. Rikhard K ei pystynytkään ajamaan autolla tiehensä kuten oli suunnitellut, vaan ainoastaan ryösti tappamansa autoilijan lompakon, käveli Jyväskylään ja tunnusti murhatyön poliisille.
Kohta Ison Palojärven jälkeen tien oikealla puolella pilkottaa omaperäinen taideteos. Puuhevosen vetämät kärryt ja hevosmies ovat omakotitalon pihassa, joten teosta täytyy ihailla kauempaa.
Sittenpä ei ilmaannu enää mitään jännittävää. Ennen Keljonkangasta on edessä Valkola. Tallon asvaltin laitaa, autoja suhahtaa välillä ohi, askel askeleelta Jyväskylä lähestyy ja Muurame jää taakse. Lähempänä Keljonkangasta arvaan, että vasemmalta tuleva hiipunut latu-ura saapuu kenties Ladun majalta. Vanha Nelostie muuttuu Keljonkankaantieksi, piennar kävelytieksi. Ohitan Keljonkankaan omakotivoittoisen alueen - ei enää pitkää matkaa jäljellä.
Oikealla on parkkipaikka täynnä autoja: Keljon Nuorisoseuran viehättävän näköisessä Tapiola-talossa on juhlat menossa. En ole koskaan käynyt rakennuksessa sisällä, eikä siis onnistu nytkään.
Osoitteessa Keljonkankaantie 11 olevaa taloa olen tottunut vilkaisemaan vain junan ikkunasta, rata kun menee aivan rakennuksen vierestä. Tyylikäs punatiilitalo on vuodelta 1936.
Sitten huomaan Keljonkankaantieltä alas Keljonlahdelle (ja voimalalle) vievän tien alikulkutunnelin. Kaiken varalta on paras käydä tarkistamassa, onko siellä graffiteja ja jos niin millaisia. Kaikista graffiteista en todellakaan innostu, mutta SBF:n äkäiset jyrsijät bongaan mielelläni. Tätä en olekaan ennen nähnyt.
Nämä taitavat olla aivan uusia, sillä SBF:n nimmarin vieressä on vuosiluku 2014. Joku muu on aiemmin kirjoittanut alikulkutunneliin Find your way. Kyllä, löydän tieni: palaan Keljonkankaantielle ja jatkan matkaa kohti keskustaa.
Edessä on enää muutama kilometri ennen Jyväskylän keskustaa. Matkan varrelta löytyy vielä muutamia vanhojen tilojen päärakennuksia, vaikka uutta rakennetaankin niiden kylkeen.
Vähän ennen Keljonkeskusta, Åströmiksi nimetyn uuden asuinalueen kohdilla, on bussipysäkillä vielä yksi SBF:n äkäinen jyrsijä, joka jäänee vähitellen tussipiirtelijöiden söherrysten alle.
Kävelen Ysitien laidan kävelytietä alas notkoon, missä Keljonlahdelle johtavan voimalinjan pylväät hallitsevat maisemaa. Yksi pylväs on erilainen: aivan kuin sen yläosassa olisi tyylitelty aurinko.
Ehkäpä tämä onkin samalla taidejännitepylväs.
Lähellä Keljon ja Ristonmaan rajamaita edessäni on Palokunnanmäeltä tänne taannoin muuttanut Keskuspaloasema, mutta pääni kääntyy viereiseen muuntamokoppiin. Graffitintekijät ovat viettäneet sen äärellä tovin; onneksi tämä sydänkuonoinen otus on paraatipuolella. Ken lienee tekijä, se jää arvoitukseksi, sillä selkeää nimmaria ei ole.

Päiväkävely alkaa olla loppupuolella, sillä kohta pilkistää edessäni Jyväsjärven jää luistelijoineen. En itse tohdi astua liukkaalle jäälle vailla luistimia (ja hieman arveluttaa jään kestävyys muutenkin), joten kävelen Lutakon kotakahvilalle rantoja pitkin. Vastapaistettu lettu maistuu erinomaisesti kävelyn päätteeksi!

Kommentit

  1. Jopas oli karmaiseva aloitus törmätä tuollaiseen muistokiveen :S Mutta ihanaa oli katsella näitä vanhoja rakennuksia joita olet tallentanut. Hauskaa myös kuinka olet seurannut graffititaiteilijan teoksia. En ole itse kovin paljon kiinnittänyt graffiteihin Jyväskylässä huomiota, mutta olisikin mukava bongailla jonkin tietyn taiteilijan teoksia. Tallentaakohan kukaan näitä oikeasti hienoiksi graffiteiksi laskettavia teoksia mihinkään? Eikös jonkun museon tarkoituksena ole tallentaa myös kaupunkikuvaa; Keski-Suomen museo? Taidemuseo kun kyseessä on graffitit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman graffititaiteilijan teoksia olen tallentanut ihan tarkoituksella, koska ovat yksinkertaisesti niin hienoja. Osa saa olla rauhassa, osan päälle ilmestyy muiden tekosia, osa puhdistetaan pois. Holvissa olisi kiva nähdä joskus paikallisten tekijöiden graffitinäyttely! Lupaan tehdä vielä erillisen postauksen tai pari vain graffiteista.

      Poista
  2. Enpä ole tuollaisesta muistokivestä tiennytkään. Säynätsalo-Keljonkangas välisellä tieosuudellakin on murhattu taksiautoilija ja silläkin paikalla on muistokivi.

    Tätä blogia on kyllä hauska lueskella, varsinkin kun on koko ikänsä asunut Jyväskylän seudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, luulenpa että muistamasi taksiautoilijan muistokivi on ihan sama kuin se, johon itse törmäsin. Vaikea uskoa että siellä päin olisi tehty myös toinen veriteko. Mutta pitääpä kävellä vielä myös se Keljonkankaalta Säynätsaloon johtava reitti...

      Poista
    2. Kyllä tämä on toinen muistokivi, on melkein kaupungin ja Kinkomaan rajalla. Kaupungista päin tullessa vasemmalla puolella, Muistaakseni tämä tapaus on jokunen vuosikymmen myöhemmin.

      Poista
    3. Pakko se on sitten uskoa :)

      Vaan onpa erikoista että niitä on kaksi!

      Poista
  3. Monta mielenkiintoista kohdetta on löytynyt kävelytiesi varrelta. Harvinaiset ikkunakoristeet tuossa Tapiola-talossa. Tiilitalo näyttää yllättävän modernilta ikäisekseen.

    VastaaPoista
  4. Lueskelin taas (Tetsari nyybinä) blogiasi ja seurailin itsellekin tuttua tietä ja muistomerkkiä tästä osiosta. Reitin varrella taitaa olla myös Suomen ilmailuhistoriasta pieni pala jäljellä, eli radan alikulun jälkeen Harakkasaareen vievän tien vasemmalla puolella lienee pystyssä Karhumäen veljesten yksi rakennuksista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettelisi! Hmm, pitääkin ottaa kävelylle matkaan valokuva, josta näkee Karhumäen veljesten entisen maatilan rakennukset ja verrata siihen, mitä siellä nyt on.

      Poista
  5. Asun Keljossa ja olen useaan kertaan ihmetellyt Keljonkankaantie 11 tiilitaloa. Mihinkähän tarkoitukseen se on alunperin rakennettu, koska tavalliselta asuintalolta se ei näytä? Olen koittanut etsiä tietoa, mutta laihoin tuloksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisin tänään kävelyllä Keski-Suomen Museossa vielä viikon verran olevassa, Keljoa vanhoin valokuvin esittelevässä näyttelyssä. Osoitteessa Keljonkankaantie 11 oleva kaunis punatiilitalo on Karhumäen veljesten kotitalo (ei syntymäkoti; hehän olivat syntyneet Multialla). Tilan nimi oli Pien-Hakala. Myöhemmin se siirtyi Karjaportin omistukseen ja Pien-Hakalan tuntumassa oli Itikan osuusteurastamolla oma pieni myymälä - se on toki ajat sitten purettu.

      Poista
  6. Sen verran haluaisin korjata että murha tapahtui 1945. Auton vuosimalli jota taksi kuski ajoi oli 1936 merkki dodge

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la