Siirry pääsisältöön

Koli: kivikasvoja ja kivimekko

Kolilla voi tehdä kaikenpituisia kävelyretkiä - aina Herajärven kierroksesta (30-60 km) pienempiin pyrähdyksiin vaaroilla ja rinteillä, ranta- tai metsämaisemissa. Runsaan lumen aikaan matkaa on mukava taittaa lumikengillä, mutta jos polku on valmiiksi tallattu, pärjää lyhyemmillä poluilla lumiseen aikaan ilmankin. Ukko-Kolilta Kolin kylään laskeutuu mukava polku (3 km), jossa lumikenkien piikeistä on iso apu, mikäli polun pinta on jäästä liukas. Osan matkaa alas kylälle kuljemmekin lumikengillä. Puolivälissä, Vaaralanahon tulipaikan tienovilla voi valita, kääntyykö sittenkin sataman suuntaan, mutta Kolin kylän kahvila vetää puoleensa.
Hieman ennen Kolin kylää huomaamme polun viereisessä kiviaidassa "katutaidetta" - tai tämä on paremminkin polkutaidetta. Ovatko nämä satunnaisen ohikulkijan vetäisemiä vai jotain muuta?
Kyltin mukaan Kivi kasvot-teoksen on tehnyt Aalto-yliopiston opiskelija Inka Kosonen. Ympäristötaidetta ohikulkijoiden iloksi. Hyppään ojan yli ja käyn kiviaidan luona etsimässä kivistä lisää naamoja. Koska kasvoja ei ole sudittu kivipintaan maalilla vaan vedellä ja hiilellä (hyvä idea!), kuvat tulevat varmaankin hiipumaan ajan mittaan. Kuinkahan kauan kivikasvot ovat olleet paikallaan?
Kävelytie johdattaa meidät Ylä-Kolintien vartta kylälle, missä Kolin Ryynäsen edestä tulee vastaan lisää kivitaidetta - yksi Kolin ympäristötaidefestivaalin taidenäyttelyn teoksista kesältä 2013. Harmaa kivihahmo on pukeutunut hillityn tyylikkääseen, eri väreissä kimaltelevaan asuun.
Kivimekko (Stone Dress) on venäläisten taiteilijoiden Lev Aleksandrovin ja Maria Vlasovan käsialaa. Tässä asussa ei ole bling blingiä yhtään liikaa.
Sittenpä onkin tauon paikka, onhan edessä kaipaamamme kahvila. Kolin Ryynänen. Ja millainen kahvila! Leivinuuni lämmittää tilaa selkäni takana, hirsiseinät eivät kaipaa trendivärejä tai tapetteja pintaansa. On kotoisa olo.
Rupattelemme tovin viereisen pöydän kahvittelijan kanssa ja kuulemme mm. Kolin luolista. Nautin haudutetusta teestä ja teen parhaani, ettei tajuttoman herkullinen tuore pulla katoaisi lautaselta liian nopeasti. Vastapäätä nautiskellaan taivaallisesta sitruunatortusta. Kahvilaa syyskuusta 2013 pyörittänyt Jean-François Flogny tietää selvästi, miten pitää asiakkaat tyytyväisenä. Tänne on pakko päästä uudelleen.
Tien toisella puolella Metrokoli-taideteos kuvaa Kolin aluetta eri tavalla: kartalla on sekä Kolin latureittejä että Helsingin ratikkalinjoja. Ei liene vaikea arvata, kumpi väri on kumpaakin. Tämä ympäristötaideteos syntyi vuonna 2008, tekijöinä Päivi Maunu ja Ilari Kähönen.

Emme kaipaa suksia tai edes raitiovaunua, vaikka edessä on tallustelu ylämäkeen eli takaisin Ukko-Kolille pitkin tuttua polkua. Ipatin alapuolella tosin lumikenkähammasta alkaa kolottaa ja heitän hyvästit helpolle polku-uralle, sujautan lumitteluvetimet taas jalkaan - jospa vaikka tuosta koivikosta ylös... Puikkelehdin puiden väleistä, mutkittelen ja päädyn Ipatin laelle, hiihtohissin tykö, ja sieltä taasen metsän ja notkon kautta kapuan lopulta Ukko-Kolille.
Hotellin pihassa töröttää vielä yksi kivirakennelma. Ensivilkaisu tältä suunnalta ei lupaa ihmeitä, mutta kannattaa ottaa vielä muutama askel ja mennä sen toiselle puolelle.
Kiviseinät nimittäin kätkevät sisäänsä modernin luolan, jonka halkeamasta mahtuu astumaan sisälle. Taideteoksen nimeä tai tekijätietoja en hoksaa mistään, joten nimeän sen nyt toistaiseksi itse: olkoon nimesi Kivikaleidoskooppi.
Koli - Ukko-Kolilta Ipatin suuntaan
Kolilla kulkiessaan voi siis kohdata taidetta ihan sattumaltakin. Ympäristötaide on erityisasemassa Kolin kansallispuiston ja kylän maisemissa vuosina 2013-2015 menossa olevan Koli -ympäristötaidefestivaalin aikana. Jos haluaa varta vasten bongailla näitä teoksia, kannattaa avuksi ottaa vuoden 2013 Kolin ympäristötaideteosten kartta.

*Retkipäivä 25.2.2014

Kommentit

  1. Voi kiitos! Olipa mielenkiintoista nähdä Kolilta muutakin kuin ne perinteiset maisemat. Tuo kahvilakin vaikuttaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on hyvä, että Kolin Ryynäsen kahvila ei ole naapurissa, siellä ei voisi olla käymättä alvariinsa ;)

      Itselleni Koli on ensisijaisesti upea luontokohde, mihin vuodenaikaan tahansa. Sen lisäksi on hauskaa että siellä on myös ympäristötaidetta, joka voi yllättää luonnon keskellä. Olisi kyllä kiva nähdä kaikki siellä olevat (ja tulevat) ympäristötaideteokset, toivottavasti pääsen käymään siellä sulan maan aikana taas!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva