Koli: kivikasvoja ja kivimekko

Kolilla voi tehdä kaikenpituisia kävelyretkiä - aina Herajärven kierroksesta (30-60 km) pienempiin pyrähdyksiin vaaroilla ja rinteillä, ranta- tai metsämaisemissa. Runsaan lumen aikaan matkaa on mukava taittaa lumikengillä, mutta jos polku on valmiiksi tallattu, pärjää lyhyemmillä poluilla lumiseen aikaan ilmankin. Ukko-Kolilta Kolin kylään laskeutuu mukava polku (3 km), jossa lumikenkien piikeistä on iso apu, mikäli polun pinta on jäästä liukas. Osan matkaa alas kylälle kuljemmekin lumikengillä. Puolivälissä, Vaaralanahon tulipaikan tienovilla voi valita, kääntyykö sittenkin sataman suuntaan, mutta Kolin kylän kahvila vetää puoleensa.

Hieman ennen Kolin kylää huomaamme polun viereisessä kiviaidassa "katutaidetta" - tai tämä on paremminkin polkutaidetta. Ovatko nämä satunnaisen ohikulkijan vetäisemiä vai jotain muuta?

Kyltin mukaan Kivi kasvot-teoksen on tehnyt Aalto-yliopiston opiskelija Inka Kosonen. Ympäristötaidetta ohikulkijoiden iloksi. Hyppään ojan yli ja käyn kiviaidan luona etsimässä kivistä lisää naamoja. Koska kasvoja ei ole sudittu kivipintaan maalilla vaan vedellä ja hiilellä (hyvä idea!), kuvat tulevat varmaankin hiipumaan ajan mittaan. Kuinkahan kauan kivikasvot ovat olleet paikallaan?

Kävelytie johdattaa meidät Ylä-Kolintien vartta kylälle, missä Kolin Ryynäsen edestä tulee vastaan lisää kivitaidetta - yksi Kolin ympäristötaidefestivaalin taidenäyttelyn teoksista kesältä 2013. Harmaa kivihahmo on pukeutunut hillityn tyylikkääseen, eri väreissä kimaltelevaan asuun.

Kivimekko (Stone Dress) on venäläisten taiteilijoiden Lev Aleksandrovin ja Maria Vlasovan käsialaa. Tässä asussa ei ole bling blingiä yhtään liikaa.

Sittenpä onkin tauon paikka, onhan edessä kaipaamamme kahvila. Kolin Ryynänen. Ja millainen kahvila! Leivinuuni lämmittää tilaa selkäni takana, hirsiseinät eivät kaipaa trendivärejä tai tapetteja pintaansa. On kotoisa olo.

Rupattelemme tovin viereisen pöydän kahvittelijan kanssa ja kuulemme mm. Kolin luolista. Nautin haudutetusta teestä ja teen parhaani, ettei tajuttoman herkullinen tuore pulla katoaisi lautaselta liian nopeasti. Vastapäätä nautiskellaan taivaallisesta sitruunatortusta. Kahvilaa syyskuusta 2013 pyörittänyt Jean-François Flogny tietää selvästi, miten pitää asiakkaat tyytyväisenä. Tänne on pakko päästä uudelleen.

Tien toisella puolella Metrokoli-taideteos kuvaa Kolin aluetta eri tavalla: kartalla on sekä Kolin latureittejä että Helsingin ratikkalinjoja. Ei liene vaikea arvata, kumpi väri on kumpaakin. Tämä ympäristötaideteos syntyi vuonna 2008, tekijöinä Päivi Maunu ja Ilari Kähönen.

Emme kaipaa suksia tai edes raitiovaunua, vaikka edessä on tallustelu ylämäkeen eli takaisin Ukko-Kolille pitkin tuttua polkua. Ipatin alapuolella tosin lumikenkähammasta alkaa kolottaa ja heitän hyvästit helpolle polku-uralle, sujautan lumitteluvetimet taas jalkaan - jospa vaikka tuosta koivikosta ylös... Puikkelehdin puiden väleistä, mutkittelen ja päädyn Ipatin laelle, hiihtohissin tykö, ja sieltä taasen metsän ja notkon kautta kapuan lopulta Ukko-Kolille.

Hotellin pihassa töröttää vielä yksi kivirakennelma. Ensivilkaisu tältä suunnalta ei lupaa ihmeitä, mutta kannattaa ottaa vielä muutama askel ja mennä sen toiselle puolelle.

Kiviseinät nimittäin kätkevät sisäänsä modernin luolan, jonka halkeamasta mahtuu astumaan sisälle. Taideteoksen nimeä tai tekijätietoja en hoksaa mistään, joten nimeän sen nyt toistaiseksi itse: olkoon nimesi Kivikaleidoskooppi.

Koli - Ukko-Kolilta Ipatin suuntaan

Kolilla kulkiessaan voi siis kohdata taidetta ihan sattumaltakin. Ympäristötaide on erityisasemassa Kolin kansallispuiston ja kylän maisemissa vuosina 2013-2015 menossa olevan Koli -ympäristötaidefestivaalin aikana. Jos haluaa varta vasten bongailla näitä teoksia, kannattaa avuksi ottaa vuoden 2013 Kolin ympäristötaideteosten kartta.

*Retkipäivä 25.2.2014