Siirry pääsisältöön

Valokaupunkikävely 2

Päivän kepeät lumihiutaleet ovat jo haihtuneet maasta, kun viuhdon toista iltaa peräkkäin Valon kaupunki -tapahtuman opastetulle kävelylle (viimeinen laatuaan tänä vuonna) kohti kaupunginteatteria. Vaikka keli on suorastaan raikas, on meitä kymmenkunta kävelijää osallistumassa Tapani Hynysen opastukseen, 2 e/hlö. Tietenkin olisin voinut taas valita jäädä kotiin katsomaan näköradiota niin etten muutaman päivän kuluttua muistaisi, mitä tänään teinkään. Mutta eilinen opas vihjaisi, että reitti on tänään eri...
Siirrymme teatterilta Kirkkopuiston laitaan. Minna Canth-poloinen on saanut valaistusta lähinnä polveensa, mutta kirkko erottuu tyylikkäästi alhaalta valaistujen puiden takaa edukseen. Punatiiliseinää valaistaan tässä kuten monin paikoin muuallakin lämpöisemmillä värisävyillä, seassa punertavaa valoa, ja kirkontorniin on puolestaan kohdistettu valkoista valoa, jota sininen tehostaa.

Aitojen suojissa Kunnallistalo odottaa remontin valmistumista 2012, jolloin sekin ilmeisesti valaistaan komeasti. Kävelemme Cygnaeuksen puiston kautta Lounaispuistoon (joka ei ole järisyttävän hienosti valaistu...) ja kuulemme samalla laulujuhlien historiaa. Sieltä valumme alas Hannikaisenkadulle ja edelleen Kilpisenkadun alapäästä kävelysiltaa satamaan. Jyväsjärven takaa hohtaa Kuokkalan ufomainen, sinistetty vesitorni, Mattilanniemen suunnasta loistaa valkovalaistu kävelysilta. Vastarannan Rantaraitin erottaa loistavasti punertavista valopylväistä, joiden takana on siellä täällä alhaalta valaistuja puita.
Paviljongin parkkitalokin on jännittävän näköinen. Vinot "valopylväät" muuttavat kaltevuuttaan sen mukaan, mistä kulmasta niitä katsoo. Satamassa pysähdymme ihailemaan Kuokkalan siltaa, jota nostavat esille niin siniset kuin punertavat sävyt.
Lutakon rannassa Kari Alosen karhea kivi-lasikuutio erottuu pimeydessä vihreästä valoruudukostaan. Jyväsjärven yllä loistaa täysikuu, joten nyt olisi oivallinen sää kulkea vain kuun valossa, mutta tässä sitä kuljetaan sähkövaloteosten perässä... Tosin hauskasti valoläikitettyä kävelytietä. Enää puuttuu täysi hiljaisuus.
Lutakon puistosta ryhmämme kävelee messuaitoja väistellen Innovan ohi, ratapihan yli Matkakeskukseen. Siellä on kävelyn viimeinen etappi: taiteilija Kari Alonen on tullut esittelemään itse Matkakeskuksessa nyt esillä olevat teoksensa. Kiveä, metallia, lasia, monin tavoin muotoiltuna ja käsiteltynä, ottaen kantaa mm. EU-direktiiveihin. Moniin teoksista liittyy keskeisesti valo.
Erityisiä Valon kaupunki-tapahtuman valoelämyksiä on luvassa jalan liikkuville vielä lauantai-iltana 23.10. 2010 Guerrilla-tapahtumassa klo 19 alkaen, lähtö Sepänaukiolta. Lämpimissä tamineissa.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva