Päivän kepeät lumihiutaleet ovat jo haihtuneet maasta, kun viuhdon toista iltaa peräkkäin Valon kaupunki -tapahtuman opastetulle kävelylle (viimeinen laatuaan tänä vuonna) kohti kaupunginteatteria. Vaikka keli on suorastaan raikas, on meitä kymmenkunta kävelijää osallistumassa Tapani Hynysen opastukseen, 2 e/hlö. Tietenkin olisin voinut taas valita jäädä kotiin katsomaan näköradiota niin etten muutaman päivän kuluttua muistaisi, mitä tänään teinkään. Mutta eilinen opas vihjaisi, että reitti on tänään eri...
Siirrymme teatterilta Kirkkopuiston laitaan. Minna Canth-poloinen on saanut valaistusta lähinnä polveensa, mutta kirkko erottuu tyylikkäästi alhaalta valaistujen puiden takaa edukseen. Punatiiliseinää valaistaan tässä kuten monin paikoin muuallakin lämpöisemmillä värisävyillä, seassa punertavaa valoa, ja kirkontorniin on puolestaan kohdistettu valkoista valoa, jota sininen tehostaa.
Aitojen suojissa Kunnallistalo odottaa remontin valmistumista 2012, jolloin sekin ilmeisesti valaistaan komeasti. Kävelemme Cygnaeuksen puiston kautta Lounaispuistoon (joka ei ole järisyttävän hienosti valaistu...) ja kuulemme samalla laulujuhlien historiaa. Sieltä valumme alas Hannikaisenkadulle ja edelleen Kilpisenkadun alapäästä kävelysiltaa satamaan. Jyväsjärven takaa hohtaa Kuokkalan ufomainen, sinistetty vesitorni, Mattilanniemen suunnasta loistaa valkovalaistu kävelysilta. Vastarannan Rantaraitin erottaa loistavasti punertavista valopylväistä, joiden takana on siellä täällä alhaalta valaistuja puita.
Paviljongin parkkitalokin on jännittävän näköinen. Vinot "valopylväät" muuttavat kaltevuuttaan sen mukaan, mistä kulmasta niitä katsoo. Satamassa pysähdymme ihailemaan Kuokkalan siltaa, jota nostavat esille niin siniset kuin punertavat sävyt.
Lutakon rannassa Kari Alosen karhea kivi-lasikuutio erottuu pimeydessä vihreästä valoruudukostaan. Jyväsjärven yllä loistaa täysikuu, joten nyt olisi oivallinen sää kulkea vain kuun valossa, mutta tässä sitä kuljetaan sähkövaloteosten perässä... Tosin hauskasti valoläikitettyä kävelytietä. Enää puuttuu täysi hiljaisuus.
Lutakon puistosta ryhmämme kävelee messuaitoja väistellen Innovan ohi, ratapihan yli Matkakeskukseen. Siellä on kävelyn viimeinen etappi: taiteilija Kari Alonen on tullut esittelemään itse Matkakeskuksessa nyt esillä olevat teoksensa. Kiveä, metallia, lasia, monin tavoin muotoiltuna ja käsiteltynä, ottaen kantaa mm. EU-direktiiveihin. Moniin teoksista liittyy keskeisesti valo.
Erityisiä Valon kaupunki-tapahtuman valoelämyksiä on luvassa jalan liikkuville vielä lauantai-iltana 23.10. 2010 Guerrilla-tapahtumassa klo 19 alkaen, lähtö Sepänaukiolta. Lämpimissä tamineissa.
Aitojen suojissa Kunnallistalo odottaa remontin valmistumista 2012, jolloin sekin ilmeisesti valaistaan komeasti. Kävelemme Cygnaeuksen puiston kautta Lounaispuistoon (joka ei ole järisyttävän hienosti valaistu...) ja kuulemme samalla laulujuhlien historiaa. Sieltä valumme alas Hannikaisenkadulle ja edelleen Kilpisenkadun alapäästä kävelysiltaa satamaan. Jyväsjärven takaa hohtaa Kuokkalan ufomainen, sinistetty vesitorni, Mattilanniemen suunnasta loistaa valkovalaistu kävelysilta. Vastarannan Rantaraitin erottaa loistavasti punertavista valopylväistä, joiden takana on siellä täällä alhaalta valaistuja puita.
Kommentit
Lähetä kommentti