Siirry pääsisältöön

Viitaniemeilyä

Kortesuon auringonkukkapelto on jo muuttunut katkottujen kukkavarsien pelloksi, jossa on eri valaistuksessa upeita värisävyjä, vaikka tyngät hieman säälittävätkin. Ohi on yksi vaihe, seuraava tulossa.

Kun kävelen päivällä Viitaniemeen päin, on edelläni rauhallista tahtia liikkuva vanhempi pariskunta. Päästyäni lähes rinnalle pariskunta astuu reunemmas, vaikka väljällä väylällä tilaa riittää. Rouva käännähtää minuun päin ja naurahtaa. "Opetellaan tässä kävelemään". Ehkä heillä on ollut taukoa kävelylenkeissä.

Iltapäivän kääntyessä jo loppupuolelle palaan samoille jäljille. Viljelypalstapelto Viitaniemen ja Kortesuon välissä on jo kynnetty. Käännyn Taidepolulle, jonka maailma on valkoisia, tummakattoisia rakennuksia ja pian viimeisiään vetelevän ruskan sävyjä. Osa koivuista on vielä urheasti keltaisia, mutta keltainen alkaa jo taittua ruskeaan. Muutamassa pihassa on jo haravoitu pudonneet lehdet siistisi lehtikasoihin.
Viitaniemi Stavangerin puistoineen on ulkoilijan olohuone Tuomiojärven rannassa. Järvellä eivät pärrää moottoriveneet kuin enintään hiljaisilla sähkömoottoreilla. Soutuveneistä suuri osa on jo käännetty talvilepoon, muutaman sinnikkään kalastajan paattia lukuun ottamatta. Lähellä mitä komeimman  keltahohtoisia lehtikuusia saan pyynnön ottaa vastaantulevasta kävelylenkillä olevasta pariskunnasta valokuvan. "Voidaan sitten näyttää tuttaville että kyllä mekin käydään ulkona", toteaa mies.

Sinisellä ilmoitustaululla on asukasyhdistyksen tiedotteita, teatterimatkasta Varkauteen sekä 11.10. alkaneista pusikonraivaustalkoista. Pusikkoa onkin jo ehditty raivata (asukkaiden ja kaupungin yhteistyönä), koska sekä rantatiellä että Kasinonmäen vieressä on lukuisia siistejä pinoja, joissa ranteenpaksuiset ja sitä hentoisemmat lehtipuun alut odottavat poiskuljetusta. Rantamaisema onkin selvästi avartunut, kun järvelle nyt kävelytieltä katsoo. Järven toisella puolella Laajavuoren rinne näyttäytyy jo lumisena, vaikka muualla maa on vielä tummaa.

Käännyn rannasta Viitaniementielle, enkä jatka enää vesilaitokselle saakka. Alue on nykyään kesäajan nurmikkoelämää ja Lehtisaaren kuljetuspaikan aluetta lukuun ottamatta aika hiljainen. Silloin joskus täällä oli vielä ainakin pari ruokakauppaa, sitten enää kioski, nyt ei sitäkään. Viitakodit tarjoaa sekä asuntoja että toimintaa eläkeläisille, vieressään uuteen uskoon remontoitu Viitaniemen koulu.
Viitaniemen koulun pihan oleskelualueet ovat niin asvalttia, että. Skeitti-koris-yms.-pelialueen kupeessa on pienenä "piristeenä" mustaa joustavaa päällystettä, johon astuessa kovalta näyttävä pinta oikeasti joustaa hieman jalan alla. Samantapaista löytyy Jyväskylässä myös Lutakon puistosta.

Mietin Nisulan montulla, missä oikeasti menee Viitaniemen ja Nisulan raja. Ilmeisesti siinä Viitatornin ja montun välisen kävelytien kohdilla? Menen tornin vierestä hetkeksi Jaroslavlin aukiolle, jossa suihkulähde on jo peitetty talveksi. Aika lähteä Viitaniementielle ja palata lähtöpisteeseen. Jos astuu valkoisen huurun ja puusta pudonneiden peittämälle nurmikolle, risahtavat kohmeiset keltaruskeat lehdet jalan alla. Unohdan katsoa, joko hengityskin huuruaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…