Virtaavaa valoa
Perjantai-iltana Tourujoen rantoja valaisevat elävät tulet. Kävelyteiden ja -siltojen reunat ovat täynnä ihmisiä, jotka keskustelevat vaimeasti ja katselevat, kun mitä erilaisimpia kelluvia kynttilälyhtyjä lasketaan Kinakujan sillan luota jokeen. Pyöreitä lyhtyjä, kruunuja, joutsenia, läpikuultavia paperin reunustamia luomuksia. Herkkiä valon tuojia lipumassa keskellä pimeyttä, rauhoittavan musiikin säestämänä. Valo virtaa.
Kierrän Heikinkadun kautta Tourujoen toiselle puolelle, sinne, missä lyhtyjä jo pyydystetään vedestä maihin, että ne eivät uiskentelisi Jyväsjärveen saakka. Valaisematon kumivene ajelee virrassa ja noukkii karkulaisia, sammuttaa tulia ja tuo sitten lyhdyt rantaan. Heittelee itse asiassa; lyhtyjä on niin paljon, ettei niitä ehtisi hellästi rantapenkereelle nostella. Täällä on myös omat elävät tulet: talolyhtyjä ja muita valotaide-elämyksiä.
Hurmaava kierrätysmateriaaleista tehty juhlapuku on ripustettu puuhun - se keinahtelee omia aikojaan, kuin leijuisi haaveellisessa, hitaassa tanssissa. Yhtä puunrunkoa pitkin kapuavat ylös valkoiset ristikkonaamiot. Toista puuta koristavat keltaisten lehtien seassa paperinarukukkaset.
Muistan nyt, että tilaisuuden alussa kuulutettiin jotain kulttuuripolusta. Tämä se siis on. Ongelmana on vain, että koska tulin polulle ns. väärästä suunnasta, on ensin odotettava, että kävelysilloilta polulle virtaavat kulkijat ovat pääosin menneet ohitseni kapeaa rantapolkua. No, sitä enemmän aikaa tutkia taideteoksia! Mitäs tuossa on?
Suuret, eri väreissä läpikuultaviksi valaistut muodot saavat ensin ajattelemaan perhosen siipiä, mutta sitten näen nämä kaunottaret valtavina syksyn lehtinä. Muutama muu teos on vielä edessä, mutta mainioita, korkeita kävelysillalta roikkuvia "putkiloita" ei harmi kyllä ole valaistu niin hyvin, että ne pääsisivät täysin oikeuksiinsa. Kävelen takaisin kohti Kinakujan siltaa. Vastaan tulee Ympäristöpolku-kyltein varustettu tienpätkä, jossa kankailla verhottuja puita jo riisutaan asuistaan (mitähän siinä oli?) ja joku sammuttelee kattilankannella alueen ulkotuliakin. Jaahas, ohi on.
Tunniksi rakennettu valoelämys syysillassa oli taas todella kaunis. Olisi hauskaa tehdä itsekin edes yksinkertainen kelluva lyhty joskus...
Kierrän Heikinkadun kautta Tourujoen toiselle puolelle, sinne, missä lyhtyjä jo pyydystetään vedestä maihin, että ne eivät uiskentelisi Jyväsjärveen saakka. Valaisematon kumivene ajelee virrassa ja noukkii karkulaisia, sammuttaa tulia ja tuo sitten lyhdyt rantaan. Heittelee itse asiassa; lyhtyjä on niin paljon, ettei niitä ehtisi hellästi rantapenkereelle nostella. Täällä on myös omat elävät tulet: talolyhtyjä ja muita valotaide-elämyksiä.
Hurmaava kierrätysmateriaaleista tehty juhlapuku on ripustettu puuhun - se keinahtelee omia aikojaan, kuin leijuisi haaveellisessa, hitaassa tanssissa. Yhtä puunrunkoa pitkin kapuavat ylös valkoiset ristikkonaamiot. Toista puuta koristavat keltaisten lehtien seassa paperinarukukkaset.
Muistan nyt, että tilaisuuden alussa kuulutettiin jotain kulttuuripolusta. Tämä se siis on. Ongelmana on vain, että koska tulin polulle ns. väärästä suunnasta, on ensin odotettava, että kävelysilloilta polulle virtaavat kulkijat ovat pääosin menneet ohitseni kapeaa rantapolkua. No, sitä enemmän aikaa tutkia taideteoksia! Mitäs tuossa on?
Suuret, eri väreissä läpikuultaviksi valaistut muodot saavat ensin ajattelemaan perhosen siipiä, mutta sitten näen nämä kaunottaret valtavina syksyn lehtinä. Muutama muu teos on vielä edessä, mutta mainioita, korkeita kävelysillalta roikkuvia "putkiloita" ei harmi kyllä ole valaistu niin hyvin, että ne pääsisivät täysin oikeuksiinsa. Kävelen takaisin kohti Kinakujan siltaa. Vastaan tulee Ympäristöpolku-kyltein varustettu tienpätkä, jossa kankailla verhottuja puita jo riisutaan asuistaan (mitähän siinä oli?) ja joku sammuttelee kattilankannella alueen ulkotuliakin. Jaahas, ohi on.
Tunniksi rakennettu valoelämys syysillassa oli taas todella kaunis. Olisi hauskaa tehdä itsekin edes yksinkertainen kelluva lyhty joskus...
Kommentit
Lähetä kommentti