Siirry pääsisältöön

Virtaavaa valoa

Perjantai-iltana Tourujoen rantoja valaisevat elävät tulet. Kävelyteiden ja -siltojen reunat ovat täynnä ihmisiä, jotka keskustelevat vaimeasti ja katselevat, kun mitä erilaisimpia kelluvia kynttilälyhtyjä lasketaan Kinakujan sillan luota jokeen. Pyöreitä lyhtyjä, kruunuja, joutsenia, läpikuultavia paperin reunustamia luomuksia. Herkkiä valon tuojia lipumassa keskellä pimeyttä, rauhoittavan musiikin säestämänä. Valo virtaa.
Kierrän Heikinkadun kautta Tourujoen toiselle puolelle, sinne, missä lyhtyjä jo pyydystetään vedestä maihin, että ne eivät uiskentelisi Jyväsjärveen saakka. Valaisematon kumivene ajelee virrassa ja noukkii karkulaisia, sammuttaa tulia ja tuo sitten lyhdyt rantaan. Heittelee itse asiassa; lyhtyjä on niin paljon, ettei niitä ehtisi hellästi rantapenkereelle nostella. Täällä on myös omat elävät tulet: talolyhtyjä ja muita valotaide-elämyksiä.
Hurmaava kierrätysmateriaaleista tehty juhlapuku on ripustettu puuhun - se keinahtelee omia aikojaan, kuin leijuisi haaveellisessa, hitaassa tanssissa. Yhtä puunrunkoa pitkin kapuavat ylös valkoiset ristikkonaamiot. Toista puuta koristavat keltaisten lehtien seassa paperinarukukkaset.
Muistan nyt, että tilaisuuden alussa kuulutettiin jotain kulttuuripolusta. Tämä se siis on. Ongelmana on vain, että koska tulin polulle ns. väärästä suunnasta, on ensin odotettava, että kävelysilloilta polulle virtaavat kulkijat ovat pääosin menneet ohitseni kapeaa rantapolkua. No, sitä enemmän aikaa tutkia taideteoksia! Mitäs tuossa on?
Suuret, eri väreissä läpikuultaviksi valaistut muodot saavat ensin ajattelemaan perhosen siipiä, mutta sitten näen nämä kaunottaret valtavina syksyn lehtinä. Muutama muu teos on vielä edessä, mutta mainioita, korkeita kävelysillalta roikkuvia "putkiloita" ei harmi kyllä ole valaistu niin hyvin, että ne pääsisivät täysin oikeuksiinsa. Kävelen takaisin kohti Kinakujan siltaa. Vastaan tulee Ympäristöpolku-kyltein varustettu tienpätkä, jossa kankailla verhottuja puita jo riisutaan asuistaan (mitähän siinä oli?) ja joku sammuttelee kattilankannella alueen ulkotuliakin. Jaahas, ohi on.

Tunniksi rakennettu valoelämys syysillassa oli taas todella kaunis. Olisi hauskaa tehdä itsekin edes yksinkertainen kelluva lyhty joskus...

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva