Minna Canthin kadulla, hotelli Puijonsarven edessä kohtaan liputuksen.
Yhteiskunnan väkivaltaisin elementti on tietämättömyys, sanoo lippu. Toinen salosta roikkuva sininen lippu julistaa:
"Speaking calls for risk / Speaking calls for a sense of what one has to lose". Kyseessä on
Caroline Bergvallin teos
Flag up, jota on inspiroinut myös Minna Canth.
Torikadulla, Sokoksen takana nuori nainen lukee rypistyneestä ruutupaperista tekstiä punaiseen megafoniin. "
I dream of public space." Pieni nuorisojoukko katselee huvittuneena naista, joka päättää puheenvuoronsa viittaukseen jäätelömainoksesta, kääntyy ja lähtee astelemaan päättäväisesti Torikatua eteenpäin, kenties seuraavaan megafonipaikkaan. Selaan ANTI-festivaalin esitettä. Tämän täytyy olla kroatialainen taiteilija
Iva Supić Janković, jonka
Public space my ass -teksti koristaa myös festarin esitteen kantta.
Viikonloppuna Kuopiossa päättynyt
ANTI-festivaali toi jälleen elämyksiä myös kävelijälle. Vuosi sitten festivaalin teemana jopa oli kävely. Käyn tutustumassa vielä yhteen teokseen - Saaristokadun silta-saarialueella.
Island aspired-teosta varten ovat taiteilijat
Eungyung Kim ja
Shoji Kato kyselleet Saaristokaupungin asukkailta heidän haaveistaan ja mitä järvi, saaristo ja tämä paikka heille tarjoavat.
Vastaukset on ripustettu...Lipuille, jotka liehuvat ruskan koristamassa Palosaaressa. Sinne nyt ei tietenkään pääse kävellen, eikä sattunut tulemaan kiikareita matkaan. Tarvitsisin kajakin! No, onneksi seuraavalla levähdyspaikalla on ystävällisesti ajateltu myös veneettömiä kulkijoita: tauluun on koottu taiteilijoiden kysymyksiinsä saamia vastauksia, joten ei tarvitse lähteä uimaan syysveteen. Mitä saaristokaupunkilaiset sanovat alueen tarjoavan?
Rauhaa ja hiljaisuutta
Mielenrauhaa ja hyvää mieltä
Puhtautta ja rauhaa
Minulla on kaikki tärkeä täällä
Tämä paikka rauhoittaa ja on osa onneani
Kommentit
Lähetä kommentti