Guerrilla-valoja

Guerrilla-valotempausta ei ole aiemmin järjestetty lumisessa säässä, kertoo valosissien tapahtuman megafonimies, kun kello tulee iltaseitsemän. No, eipä lokakuun lopussa aina olekaan lunta. Viime yönä satanut lumi on vain pakkautunut tiiviimmäksi, mutta ei ehtinyt sulaa päivän aikana pois. Sepänaukiolle kokoontunut väki hiljenee. Äänimerkki kilahtaa ja...

...Sepänaukion nurmireunuksella olevat "panssariesteet", neliskanttiset ja vapaammin louhitut luonnonkivimurikat sekä niiden takana olevat puut todella saavat uuden ilmeen. Kiviteosta ei normaalisti välttämättä edes huomaa, mutta nyt puna-, sini- ja keltasävyt tekevät tästä aukion kolkasta satumaisen. Yleisö taputtaa tyytyväisenä. Hetken kuluttua valot sammuvat ja epäselvästi rätisevä kuulutus sanoo jotakin makkaratehtaasta ja että kävellään sinne letkana.

Makkaratehdas? Porukka lähtee viitottuun suuntaan hieman epävarmana määränpäästä, mutta onneksi yksi järjestäjistä siirtyy kävelemään letkan ensimmäiseksi. Käännymme ammattikoulun edestä (äh, JAOn) Yrjönkadulle ja heti siitä vasemmalle Kyllikinkadulle, jonka päässä vasemmalla pienen kivitalon portit ovatkin yllättäen auki. Tämä tyylikäs talo on siis "makkaratehdas". Talon historiasta tai nykyisyydestä ei ikävä kyllä tihku enempää tietoa, mutta jäämme odottelemaan valosissien asettumista paikoilleen talon eteen. Kun valopussit on aseteltu pensaiden juurelle ja isommat lyhdyt suunnattu, kaikuu taas äänimerkki.

Ja jälleen kansa taputtaa. Ensinnäkin tosi hauska päästä katsomaan tätä taloa sisäpihalta ja toiseksi, se näyttää näin aika juhlavalta verrattuna alkutilanteeseen! No niin, minne sitten? Enää lyhyt siirtymä jäljellä, sillä kävelemme kulman taakse Puutarhakadulle,  Vapaakirkon luo. Ikävä kyllä talon oikealle sivulle oli jätetty palamaan yksi punertava voimakas seinä-pihavalo, jota muutamat valosisseistä pommittaa jonkin aikaa lumipalloilla. Eikö sitä saisi sammuksiin... No ei saa. Valosissit virittävät systeeminsä ja kohta kuuluu äänimerkki...

Tätä ei edes uskoisi samaksi rakennukseksi! Aikamoisen psykedeeliset karkkivärit verrattuna Vapaakirkon arkiseen ilmiasuun! Miltä olisikaan oikea takakulma näyttänyt ilman tuota yhtä onnetonta tavallista lyhtyä? Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun tämä väri-ilotulitus sammuu, odottelemme vielä hetken osaa 2.

Jälkimmäinen versio on talvinen ja kylmä, sinisellä korostettu, suomalaiskansallinen. Jos näistä kahdesta toinen olisi pysyvää valaistustaidetta, sen tietää, että tämä kakkonen saisi suuremman suosion rauhallisuudellaan. Valot sammuvat. Aika lähteä liukastelemaan pois pitkin kävelyteitä, joita peittää jalkojen alla ratiseva musta, harmaa ja valkoinen jää. Ei mitään näin värikästä...

Lämpimät aplodit järjestäjille ja noin 50 vapaaehtoiselle valosissille, jotka antoivat meille katsojakulkijoille mieleenpainuvan valoelämyksen :)