Siirry pääsisältöön

Guerrilla-valoja

Guerrilla-valotempausta ei ole aiemmin järjestetty lumisessa säässä, kertoo valosissien tapahtuman megafonimies, kun kello tulee iltaseitsemän. No, eipä lokakuun lopussa aina olekaan lunta. Viime yönä satanut lumi on vain pakkautunut tiiviimmäksi, mutta ei ehtinyt sulaa päivän aikana pois. Sepänaukiolle kokoontunut väki hiljenee. Äänimerkki kilahtaa ja...
...Sepänaukion nurmireunuksella olevat "panssariesteet", neliskanttiset ja vapaammin louhitut luonnonkivimurikat sekä niiden takana olevat puut todella saavat uuden ilmeen. Kiviteosta ei normaalisti välttämättä edes huomaa, mutta nyt puna-, sini- ja keltasävyt tekevät tästä aukion kolkasta satumaisen. Yleisö taputtaa tyytyväisenä. Hetken kuluttua valot sammuvat ja epäselvästi rätisevä kuulutus sanoo jotakin makkaratehtaasta ja että kävellään sinne letkana.

Makkaratehdas? Porukka lähtee viitottuun suuntaan hieman epävarmana määränpäästä, mutta onneksi yksi järjestäjistä siirtyy kävelemään letkan ensimmäiseksi. Käännymme ammattikoulun edestä (äh, JAOn) Yrjönkadulle ja heti siitä vasemmalle Kyllikinkadulle, jonka päässä vasemmalla pienen kivitalon portit ovatkin yllättäen auki. Tämä tyylikäs talo on siis "makkaratehdas". Talon historiasta tai nykyisyydestä ei ikävä kyllä tihku enempää tietoa, mutta jäämme odottelemaan valosissien asettumista paikoilleen talon eteen. Kun valopussit on aseteltu pensaiden juurelle ja isommat lyhdyt suunnattu, kaikuu taas äänimerkki.
Ja jälleen kansa taputtaa. Ensinnäkin tosi hauska päästä katsomaan tätä taloa sisäpihalta ja toiseksi, se näyttää näin aika juhlavalta verrattuna alkutilanteeseen! No niin, minne sitten? Enää lyhyt siirtymä jäljellä, sillä kävelemme kulman taakse Puutarhakadulle,  Vapaakirkon luo. Ikävä kyllä talon oikealle sivulle oli jätetty palamaan yksi punertava voimakas seinä-pihavalo, jota muutamat valosisseistä pommittaa jonkin aikaa lumipalloilla. Eikö sitä saisi sammuksiin... No ei saa. Valosissit virittävät systeeminsä ja kohta kuuluu äänimerkki...
Tätä ei edes uskoisi samaksi rakennukseksi! Aikamoisen psykedeeliset karkkivärit verrattuna Vapaakirkon arkiseen ilmiasuun! Miltä olisikaan oikea takakulma näyttänyt ilman tuota yhtä onnetonta tavallista lyhtyä? Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun tämä väri-ilotulitus sammuu, odottelemme vielä hetken osaa 2.
Jälkimmäinen versio on talvinen ja kylmä, sinisellä korostettu, suomalaiskansallinen. Jos näistä kahdesta toinen olisi pysyvää valaistustaidetta, sen tietää, että tämä kakkonen saisi suuremman suosion rauhallisuudellaan. Valot sammuvat. Aika lähteä liukastelemaan pois pitkin kävelyteitä, joita peittää jalkojen alla ratiseva musta, harmaa ja valkoinen jää. Ei mitään näin värikästä...

Lämpimät aplodit järjestäjille ja noin 50 vapaaehtoiselle valosissille, jotka antoivat meille katsojakulkijoille mieleenpainuvan valoelämyksen :)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…