Froteetaidetta

Tihuuttaa vettä Tampereen aamussa. Kävelen Keskustorin kupeeseen ja käännyn vanhan keltaisen puukirkon ja kellotapulin suuntaan. Ne jäänevät avaran aukion laidalla lähes huomaamatta, jos kulkee lähempänä kaupallisia kulkureittejä. Kyltin mukaan kirkon on suunnitellut herra Bassi ja kellotapulin tutumpi herra Engel. Seuraan kävelijöille päällystettyä väylää Hämeenkadulta Satakunnankatua kohti. Monihaaraisessa kylttitolpassa kerrotaan missä päin ja miten kaukana ovat Tampereen ystävyyskaupungit.

Oikealla rakennetaan tai muokataan uusiksi puistoa. Mittanauhamies tarkistaa jotakin rakennusaidan ja jalkakäytävän reunan välimatkasta, toinen avustaa ritiläaidan takana. Aidassa on se, mitä olen tullut katsomaan eilisiltaista paremmassa valossa: Rakas raikas frotee -yhteisötaideteos. Rakkautta oli myös Tamperekoodi-kierroksella. Hmm, mikä lemmenkaupunki.

Froteesuikaleista on pujoteltu erilaisia teoksia kanaverkkoon ja työmaa-aitaan. On tilkkutäkkimäistä väri-iloittelua eri tavoin kuvioiduilla froteepujotuksilla, kolmiulotteista froteeaaltoa ja jopa froteetäytekakku. Ihan kuin tähän olisi luovutettu pino kylpytakkeja ja pyyhkeitä...

Kohta kilkattaa Frenckellin aukiolla tasatunnin merkiksi kellotornista iloinen sävelmä. Hyi minua, en tunnistanut, että se oli Tammerkosken sillalla. 

Yhteisötaidetta, katutaidetta, julistetaidetta, sähkö(jako)kaappitaidetta, rakennustaidetta. Silmät auki Tampereella kuljeskellessa! Vai oletko huomannut esimerkiksi hotelli Tammerin hienon portin Satakunnankadulla? Se paljastaa, että rakennuksessa on ollut joskus jotain ihan muuta.